Painonnostajan opas vahvana pysymiseen
Kirjoittaja asuu Kaliforniassa Yhdysvalloissa.
Yhdellä pyhien kirjoitusten kohdalla voi olla suuri vaikutus – jopa painonnostokilpailuissa.
Kun aloitin lukion, painonnoston valmentaja pyysi minua tulemaan mukaan painonnostoon.
”Hmm… ei kiitos”, sanoin. ”Ei sovi minulle.”
Mutta hän jatkoi suostuttelua. Viikkokausia.
Viimein päätin kokeilla. Hän oli oikeassa – minä todella pidin painonnostosta. Alussa se oli kerta kaikkiaan outoa. Kehoni ei ollut koskaan aiemmin tehnyt mitään sellaista. Mutta aloin pitää harjoitusten antamasta tunteesta. Pidin myös joukkuetovereistani ja kilpailuista. Ja aloin pärjätä todella hyvin!
Nykyään painonnosto on valtavan iso osa elämääni. Harjoittelen joka päivä vähintään kaksi tai kolme tuntia tehden jalkakyykkyjä, rinnallevetoja ja tempauksia. (Ja ellet tiedä, mitä liikkeitä nuo ovat, älä ole huolissasi – en minäkään tiennyt!)
Kuten monet asiat, painonnostokin vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, ja toisinaan se voi olla vaikeaa. Onneksi perheeni on aina paikalla kannustamassa minua – silloinkin kun valitan, kuinka kipeitä lihakseni ovat (mitä tapahtuu usein). Isälläni on aina jääpakkauksia ja kannustuspuheita valmiina minua varten, kun pääsen harjoituksista kotiin. Ja äitini tekee aina uhrauksia, jotta pääsen kilpailuihin.
Muutama vuosi sitten menin yhteen niistä kilpailuista Philadelphiassa Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa. Olin innoissani siitä, että pääsisin kilpailemaan painonnostajia vastaan valtakunnallisesti, mutta olin hieman huolissani siitä, että olisin niin kaukana perheeni luota. Tilanteen helpottamiseksi äiti lupasi lähettää minulle pyhien kirjoitusten kohtia ja ajatuksia herättäviä viestejä joka päivä.
Kilpailua edeltävänä iltana jotkut nuoret järjestivät juhlat. Ajattelin, että voisi olla hauskaa mennä sinne, joten huonekaverini ja minä lähdimme katsomaan. Mutta tiesin heti, etteivät juhlat olleet minulle sopivat. Näin teini-ikäisten juovan, tupakoivan, kiroilevan ja tanssivan sopimattomasti. Tiesin, ettei minun pitäisi olla siellä, mutta kannoin huolta siitä, mitä huonekaverini mahtaisi ajatella. Tai mitä muut kilpailijat mahtaisivat ajatella.
Mutta sitten mieleeni tuli eräs lause:
”Seisokaa siis pyhissä paikoissa.”
Se oli pyhien kirjoitusten lempikohdastani, ja äiti oli lähettänyt sen minulle sinä aamuna: OL 87:8: ”Seisokaa siis pyhissä paikoissa, älkääkä horjuko, Herran päivän tulemiseen asti; sillä katso, se tulee pian, sanoo Herra. Aamen.”
En tiedä, miksi äiti lähetti minulle sen pyhien kirjoitusten kohdan sinä päivänä, mutta se on sellainen, josta olen pitänyt koko ikäni. Olen osannut sen ulkoa siitä asti kun olin kahdeksanvuotias, ja yhä uudelleen se on muistuttanut minua olemaan rohkea ja kuuliainen sekä puolustamaan sitä, mihin uskon.
”Seisokaa siis pyhissä paikoissa.”
”Minä lähden”, sanoin huonekaverilleni. Selitin hänelle pyhien kirjoitusten kohdan, jonka äiti oli lähettänyt minulle sinä aamuna. ”Tämä ei ole sellainen paikka, jossa minun pitäisi seisoa.”
Huonekaverini sanoi minulle, ettei hänkään halunnut olla siellä. Hänestäkin tuntui kurjalta, mutta hän ei ollut halunnut lähteä yksin ja näyttää epäonnistujalta. Hän kiitti minua siitä, että olin avannut suuni, ja me lähdimme.
Seuraavana aamuna saimme kuulla, että pian lähtömme jälkeen juhlissa olleet nuoret jäivät kiinni ja heidät suljettiin pois kilpailusta alkoholin ja huumeiden käyttämisen takia.
Ellen olisi tuntenut innoitusta muistaa äidin lähettämää jaetta, minutkin olisi saatettu sulkea pois kilpailusta. Lopulta voitin ensimmäisen sijan, joten olen todella kiitollinen siitä, että pääsin kilpailemaan. (Luulen, että kiitän äitiä joka ainoa päivä siitä, että hän lähetti minulle viestejä.)
Painonnostokilpailun voittaminen on varsin ilmeinen ja välitön siunaus käskyjen pitämisestä. Mutta kohdassa OL 87:8 ei sanota: ”Seisokaa siis pyhissä paikoissa, jotta voitte voittaa painonnostokilpailuja.” Eikä kohdassa Joh. 14:15 sanota: ”Jos te haluatte välittömiä siunauksia, te noudatatte minun käskyjäni.” Herra siunaa meitä, koska Hän rakastaa meitä. Ja me pyrimme olemaan pyhiä ja kuuliaisia, koska me turvaamme Herraan ja rakastamme Häntä.