Julkaistaan vain sähköisenä
Miksi en enää pelkää neuvojen pyytämistä mielenterveysasioissa
Kirjoittaja asuu Virginiassa Yhdysvalloissa.
Tarvitsemani avun hankkiminen ei ollut merkki heikkoudesta tai epäonnistumisesta.
”Sinun pitäisi mennä puhumaan mielenterveyden asiantuntijan kanssa.”
Tämä neuvo tuli suurena yllätyksenä. Olin juuri kertonut läheiselle ystävälle, kuinka stressaantunut olin arvostettuun kirjanpito-ohjelmaan hakemisesta, ihmissuhteiden ylläpidosta ja seurustelusta äskettäin kotiin palanneena lähetyssaarnaajana. En ollut koskaan edes harkinnut ajatusta terapiasta, ja minusta tuntui, että terapeutille puhuminen oli vain sellaisia ihmisiä varten, joilla oli isoja ongelmia tai jotka olivat liian heikkoja käsittelemään haasteita itsekseen. Ystävälläni oli pelkästään myönteistä sanottavaa omasta kokemuksestaan terapeutilla käymisestä, joten aloin harkita sitä.
Pian ahdistuneisuuteni paheni. Kun olin viettänyt unettomia öitä huolia kantaen, päätin sopia tapaamisen. Minua hermostutti, mitä muut saattaisivat sanoa tai ajatella, jos he tietäisivät, että olin menossa terapeutille, mutta siinä vaiheessa ahdistuneisuuteni vaikutti jo toimintakykyyni, joten minä menin.
Ahdistuneisuus helpotti
Tapaamisessa terapeutti esitti paljon kysymyksiä, jotka auttoivat minua löytämään vastauksia itse. Terapeutti ei antanut minulle taianomaista ratkaisua kamppailuihini. Eikä hän kohdellut minua kuin olisin hullu – hän oli nähnyt paljon ihmisiä, jotka kamppailivat samankaltaisten ongelmien kanssa kuin minä. Jollakin tavoin se tuntui kuin käynniltä lääkärin luona. Terapeutti oli ammattilainen, jolla oli kokemusta ongelman diagnosoinnista ja asiantuntemusta opettaa minulle, kuinka ehkäisen ja hoidan ahdistuneisuutta.
Muiden ehdotusten ohella terapeutti suositteli, että kirjoitan tunteitani ja ajatuksiani päiväkirjaani. Se helpotti valtavasti ahdistuneisuuttani. Harrastin myös edelleen liikuntaa ja vietin aikaa ystävien ja perheen kanssa, söin terveellisesti (tai niin terveellisesti kuin nyt omat ruokansa valmistava opiskelijanuorukainen pystyy), tutkin pyhiä kirjoituksia, kävin kirkossa ja rukoilin.
Tavattuani terapeutin muutaman kerran kaksi asiaa elämässäni muuttui: ensiksikin minulla oli uusi, terveempi näkökulma ahdistuneisuuteeni, itseeni ja muihin ihmisiin, ja toiseksi minusta tuntui, että minulla oli hyödyllisiä keinoja, joita voisin käyttää tulevissa ahdistusta aiheuttavissa tilanteissa. En päässyt kokonaan eroon ahdistuneisuudesta, mutta tunsin, että pystyisin käsittelemään sitä paremmin, kun se taas antaisi kuulua itsestään. Sen jälkeen minun ei ole tarvinnut palata terapeutin luo, mutta jos minulla joskus on siihen tarvetta, en olisi huolissani avun pyytämisestä – olen oppinut, ettei ole mitään syytä kärsiä hiljaisuudessa tai tuntea häpeää siitä, että hakee ammattiapua johonkin mielenterveysasiaan.
Pois häpeän leimasta
Valitettavasti mielenterveyshoitoa leimaa paljolti häpeä, mutta se saattaa johtua siitä, etteivät kaikki ymmärrä, että mielenterveysammattilaisen tapaaminen on periaatteessa sama asia kuin hoidon hakeminen mihin tahansa muuhun fyysiseen sairauteen. Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Jos teillä olisi umpilisäketulehdus, Jumala odottaisi teidän pyytävän pappeuden siunauksen ja hankkivan parhaan mahdollisen lääkärinhoidon. Samoin on emotionaalisten häiriöiden laita. Isämme taivaassa odottaa meidän käyttävän kaikkia ihmeellisiä lahjoja, jotka Hän on suonut tällä loistavalla taloudenhoitokaudella.”1
Mielenterveyteen liittyvät tarpeet ovat myös jossakin määrin piilossa olevia asioita. Niistä ei ole yhtä helppoa puhua kuin flunssan saamisesta tai luun murtumisesta. Ne ovat silti aivan yhtä yleisiä. Maailman terveysjärjestö arvioi, etteivät monet vakavista mielenterveysongelmista kärsivät saa lainkaan hoitoa: 35–50 prosenttia kehittyneissä maissa ja 67–85 prosenttia kehitysmaissa.2
Tarvitsemasi avun hankkiminen ei ole merkki heikkoudesta tai epäonnistumisesta. Taivaallinen Isä haluaa, että olemme terveitä henkisesti ja fyysisesti, ja Hän on antanut meille monia ”ihmeellisiä lahjoja” auttaakseen meitä selviytymään kuolevaisuuden henkisistä ja emotionaalisista haasteista. Lahjoja, kuten
Mielenterveys
Liikunta
Ystävät ja perhe
Evankeliumin mukaan eläminen
Riittävä uni
Kirkon johtajat
Muiden palveleminen
Mielenterveysammattilainen
Terveelliset ruokailutottumukset
Emme aina pysty voittamaan täysin kaikkia mielenterveyden haasteita tässä elämässä, eikä niihin yleensä ole helppoja, kaikille sopivia ratkaisuja. Mutta kun teemme parhaamme auttaaksemme itseämme käyttämällä taivaallisen Isän meille antamia avunlähteitä, Vapahtaja auttaa meitä kantamaan kuormamme helposti (ks. Moosia 24:15), ja meitä siunataan voimalla ja toivolla pyrkimyksissämme.