Täydellinen aarre
”Huomenna on aivan erityinen päivä”, Diegon opettaja sanoi. ”Meillä on oman aarteen päivä!”
Diego hymyili. Hän piti oman aarteen päivästä! Hän malttoi tuskin odottaa, että pääsisi esittelemään ystävilleen jotakin aivan erityistä.
Koulun jälkeen Diego kertoi äidille suuren uutisen.
”Mitä minun pitäisi viedä?” Diego kysyi.
”Jotakin, mikä on sinulle aivan erityistä”, äiti sanoi.
”Voin viedä Lobon!”
”En usko, että kouluun voi viedä koiraa”, äiti sanoi. ”Mutta on muitakin erityisiä aarteita, joita voisit esitellä.”
Pian Diego aloitti aarteenetsinnän! Hän löysi pehmoapinan. Pitäisikö hänen viedä se? Diego kuitenkin jatkoi etsimistä.
Hän katsoi keittiön tuolien takaa. Hän katsoi kirjahyllystä. Hän ei lopettaisi ennen kuin olisi löytänyt jotakin juuri sopivaa.
Sitten hän katsoi vuoteensa vierestä. Hän löysi täydellisesti sopivan aarteen!
Diego juoksi näyttämään sitä äidille. Hän piteli lujasti kiinni aarteestaan.
”Äiti!” hän huudahti. ”Katso! Löysin parhaan aarteen.”
Hän piteli pientä kuvaa, niin että äiti näki sen. Se oli kuva Jeesuksesta, kun Hän oli pieni poika. Diegosta tuntui hyvältä, kun hän katsoi kuvaa. Hän halusi, että hänen koulukavereistaankin tuntuisi hyvältä.
”Se on aivan erityinen aarre, jota voit esitellä”, äiti sanoi. ”Mitä aiot kertoa luokallesi Jeesuksesta?”
”Että jokainen voi olla onnellinen”, hän sanoi. ”Koska Jeesus rakastaa jokaista!”