Todistuskasveja
Mitä se, että jollakulla on todistus, edes tarkoittaa?
Elisa käveli Alkeisyhdistykseen ja istui ystävänsä Armandon viereen.
”Tervetuloa!” sisar Russo sanoi. ”Aloitetaan laululla.”
Elisa lauloi luokkansa kanssa. ”Usko niin kuin siemen on. Se kasvaa piilossa.” (Lasten laulukirja, s. 50.)
Sisar Russo jakoi paperia ja väriliituja. ”Ajatelkaa, mitä lauloimme”, hän sanoi. ”Kun kylvätte oman uskon siemenen, siitä kasvaa todistus. Piirtäkääpä, miltä todistuksenne näyttäisi, jos se olisi kasvi.”
Elisa tuijotti tyhjää paperiaan. Kaikki muut alkoivat piirtää. Elisa vilkaisi Armandon piirrosta. Hänen kasvissaan oli suora varsi ja paljon lehtiä. Se näytti ihan samalta kuin basilika, joka kasvoi Elisan kodin parvekkeella. Ehkäpä hänenkin todistuksensa näyttäisi sellaiselta! Hän tarttui väriliituunsa ja piirsi samanlaisen kasvin.
”Avatkaapa pyhät kirjoituksenne luvun Alma 32 kohdalta”, sisar Russo sanoi.
He lukivat siitä, miten siemen kylvetään sydämeen ja miten sen kasvamisen tuntee. Elisa katsoi omaa todistuskasviaan. Oliko hänellä todistus? Mitä se edes tarkoitti? Hän halusi kysyä, mutta häntä ujostutti liikaa.
Kun oppiaihe päättyi, sisar Russo tuli Elisan luo.
”Sinäpä näytät mietteliäältä. Onko jokin hätänä?” sisar Russo kysyi.
Elisa vilkaisi jälleen omaa piirrostaan. ”En ole varma, onko minulla todistusta. En oikeastaan tiedä, mitä se tarkoittaa.”
Sisar Russo hymyili Elisalle ystävällisesti. ”Ei se mitään. Muistatko, mitä usko on?”
Elisa nyökkäsi. ”Sitä, että luottaa johonkin, mitä ei voi nähdä?”
”Se on totta!” sisar Russo sanoi. ”Mitkä ovat sellaisia asioita, joihin sinä luotat?”
Se oli helppo kysymys. ”Luotan taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen. Tiedän, että He rakastavat minua.”
Sisar Russo hymyili. ”Sinä juuri lausuit todistuksesi! Todistus on sitä, mihin luottaa evankeliumissa.”
Elisa mietti asiaa. ”Onko minulla siis jo todistus?”
”On!” Sisar Russo piteli pyhiä kirjoituksiaan. ”Ja muistatko, mitä luimme tänään? Ravitset siementä tekemällä sellaisia asioita kuten tulemalla kirkkoon. Silloin todistuksesi vahvistuu.”
Elisasta tuntui, että hän ymmärsi. ”Siksi me siis piirsimme todistuksemme samanlaiseksi kuin kasvi?”
”Juuri niin. Koska kasvit kasvavat vähitellen”, sisar Russo sanoi. ”Todistus on samanlainen. Se ei yleensä tule heti yhdellä kertaa. Se kehittyy vähitellen.”
Elisasta tuntui paremmalta hänen katsoessaan piirtämäänsä kasvia. Kun hän pääsi kotiin, hän kirjoitti piirustuksensa viereen ”Minun todistuskasvini”. Hän kiinnitti sen vuoteensa viereen. Hän tiesi, että hänen todistuksensa oli jo kasvamassa. Ja hän halusi jatkaa Jeesuksen seuraamista, jotta todistus voisi kasvaa vieläkin suuremmaksi!