Lannistumisen hetkinä muista Nainin leskeä
Etenkin silloin, kun tunnemme, että meidät on unohdettu tai jätetty huomiotta, meidän täytyy muistaa: Jeesus tuli lesken avuksi täsmälleen tämän hädän hetkellä, ja niin Hän tulee meidänkin luoksemme.
Joskus elämän ylä- ja alamäissä meistä voi tuntua, ettei Jumala ole kovinkaan aktiivinen jokapäiväisessä elämässämme. Päivämme näyttävät melko ikävystyttäviltä ja yksitoikkoisilta. Monikaan asia ei muutu, ja joskus on vaikeaa osoittaa jokin alue, jossa Jumala on suoraan puuttunut olosuhteisiimme. Kun tällaiset tunteet oman elämäni merkityksettömyydestä valtaavat minut, ajattelen usein erästä Uuden testamentin naista, josta on saattanut tuntua tällaiselta. Pyhissä kirjoituksissa ei mainita häntä nimeltä vaan hänet tunnetaan pelkästään hänen kotikylänsä ja aviosäätynsä perusteella.
Tämä nainen on Nainin leski, ja vain evankelista Luukas tallentaa hänen hämmästyttävän kertomuksensa. Minulle hän edustaa Vapahtajan yksilöllistetyn palvelutyön ydintä ja sitä, kuinka Hän ojensi auttavan kätensä oman yhteiskuntansa lannistuneille, tavallisille ihmisille. Tämä kertomus vastaa perinpohjaisesti kysymykseen, tunteeko Jumala meidät ja välittääkö Hän meistä.
Lyhyt yhteenveto ihmeestä Luukkaan evankeliumin luvussa 7 kertoo, että Jeesus puuttuu hautajaisten kulkuun ja tekemällä ihmeen herättää kuolleen nuorukaisen henkiin. Tässä tilanteessa on kuitenkin paljon enemmän ymmärrettävää. Kuten kaikkien ihmeiden kohdalla, mutta etenkin tämän kohdalla, on tiedettävä taustaa tämän tapahtuman ymmärtämiseksi. Koska olen opettanut Brigham Youngin yliopiston Jerusalem-keskuksessa, kerron teille joitakin henkilökohtaisia näkemyksiä tästä ihmeestä.
Nain oli Jeesuksen aikaan pieni maalaiskylä, joka sijaitsi Jisreelin laakson itäpuolta rajaavan Morenin kukkulan kupeessa. Kaupunki itsessään oli syrjässä. Sinne pääsi vain yhtä ainoaa tietä pitkin. Jeesuksen aikaan tämä asuinalue on ollut pieni ja verraten köyhä, ja sellaisena se on pysynyt siitä asti. Ajoittain sen historiassa siellä on ollut ainoastaan 34 taloa ja asunut vain 189 ihmistä.1 Nykyään se on noin 1 500 asukkaan koti.
Luukas aloittaa kertomuksensa huomauttamalla, että Jeesus oli edellisenä päivänä ollut Kapernaumissa ja oli parantanut sadanpäällikön palvelijan (ks. Luuk. 7:1–10). Sitten saamme tietää, että ”pian tämän jälkeen” (jae 11) Vapahtaja lähti kaupunkiin nimeltä Nain, ja Hänen kanssaan oli suuri joukko opetuslapsia ja ihmisiä. Tämä järjestys on hyvin tärkeä. Kapernaum sijaitsee Galileanjärven pohjoisrannalla 183 metriä merenpinnan alapuolella. Nain on Kapernaumista noin 50 kilometriä lounaaseen 213 metriä merenpinnan yläpuolella, mikä merkitsee vaivalloista kiipeämistä ylämäkeen Nainiin. Käveleminen Kapernaumista Nainiin kestäisi ainakin yhden tai kaksi päivää. Äskettäin ryhmältä nuoria BYU Jerusalem -keskuksen opiskelijoita tämän reitin käveleminen päällystettyjä teitä pitkin kesti kymmenen tuntia. Tämä tarkoittaa, että Jeesuksen oli luultavasti herättävä hyvin varhain ja mahdollisesti jopa käveltävä yöaikaan, jotta Hän ehtisi puuttumaan hautajaisiin seuraavana päivänä.2
Kun Kristus lähestyi kaupunkia hyvin rasittavan matkan jälkeen, sieltä kannettiin kuollutta, luultavasti iältään parissakymmenissä ollutta nuorta miestä3. Luukas kertoo meille, että tämä nuorukainen oli leskiäidin ainoa poika, ja jotkut tutkijat tulkitsevat kreikankielisen tekstin viittaavan siihen, ettei naisella ollut muita jälkeläisiä.4 Suuri joukko kyläläisiä saattoi naista tässä mitä onnettomimmassa perhettä koskeneessa murhenäytelmässä.
Selvästikin pojan kuolema olisi murhenäytelmä kenelle tahansa, mutta ottakaa huomioon sen vaikutukset tälle leskelle. Mitä kaikkea muinaisessa Israelissa olisi merkinnyt yhteiskunnallisesti, hengellisesti ja taloudellisesti olla leski ilman perillistä? Vanhan testamentin kulttuurissa uskottiin, että kun aviomies kuoli ennen korkeaa ikää, se oli merkki Jumalan tuomitsemasta synnistä. Siten jotkut uskoivat, että Jumala oli rankaisemassa tätä yksin jäänyttä leskeä. Ruutin kirjassa kerrotaan, että kun Noomi jäi nuorella iällä leskeksi, hän valitti: ”Herra itse on kääntynyt minua vastaan ja Kaikkivaltias on antanut osakseni onnettomuuden” (Ruut 1:21)5.
Tämä Nainin leski kokisi hengellisen ja emotionaalisen tuskan lisäksi taloudellisen perikadon – häntä odotti jopa nälkäkuolema.6 Kun nainen solmi avioliiton, hänet osoitettiin aviomiehensä perheeseen saamaan taloudellisen turvan. Jos aviomies kuoli, niin naisen huolenpito siirtyi hänen esikoispojalleen. Kun tämän lesken esikoinen ja ainoa poika oli nyt kuollut, hän oli taloudellisesti hukassa. Jos hänen poikansa oli parissakymmenissä, hän oli luultavasti keski-ikäinen nainen, joka eli pienessä, syrjäisessä maalaiskaupungissa ja oli nyt hädässä hengellisesti, yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti.
Tarkalleen tässä ajan lyhyessä hetkessä, kun kyläläiset kantoivat tämän naisen poikaa haudattavaksi, Jeesus tapasi seurueen ja Hänen ”kävi häntä sääliksi” (Luuk. 7:13). Itse asiassa tämä saattaa olla Luukkaalta hänen suurin vähättelynsä. Jeesus aisti jollakin tavoin tämän lesken äärimmäisen epätoivoisen tilanteen. Nainen oli kenties viettänyt yönsä maaten maalattiallaan ja anoen taivaalliselta Isältä tietoa, miksi näin oli käynyt. Ehkäpä hän oli jopa avoimesti kyseenalaistanut sen, miksi Herra vaati häntä elämään enää täällä maan päällä. Tai kenties hän oli kauhuissaan odottavasta yksinäisyydestä, joka hänen olisi kohdattava. Me emme tiedä. Mutta sen me tiedämme, että Vapahtaja päätti lähteä Kapernaumista heti, minkä johdosta Hän joutui ehkä kävelemään yön halki ehtiäkseen keskeyttämään hautajaismenot juuri ennen kuin ruumis olisi laskettu maan poveen.
Niin, kun Jeesus näki naisen kyynelten tahrimat kasvot tämän kävellessä kulkueen perässä, Hän tunsi suurta sääliä tätä naista kohtaan – mutta vaikuttaa siltä, että Hänen säälinsä heräsi tunteista, jotka Hän oli kokenut kauan ennen kuin Hän ”sattui” törmäämään siihen hautajaisseurueeseen. Hän saapui paikalle täsmälleen lesken hädän hetkellä.
Sitten Jeesus kehotti naista: ”Älä itke” (jae 13). Herra ei pelännyt rituaalista epäpuhtautta vaan kosketti paareja, jolloin ”kantajat pysähtyivät”. Sitten Hän käski: ”’Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!’
Silloin kuollut nousi istumaan ja alkoi puhua, ja Jeesus antoi hänet takaisin äidille.” (Jakeet 14–15.) Luonnollisesti kaupunkilaisista ja Jeesuksen seuraajista koostuva väkijoukko oli pelonsekaisen kunnioituksen valtaama, kun heidän yhteinen murheensa muuttui puhtaaksi iloksi. He kaikki ”ylistivät Jumalaa sanoen: ’Meidän keskuuteemme on ilmaantunut suuri profeetta’” (jae 16). Mutta tässä ihmeessä oli kyse myös yhden epätoivoisen sielun pelastamisesta. Jeesus oli tietoinen siitä, että jotakin oli pahasti vialla tämän naisen kohdalla – naisen, jota heidän kulttuurissaan halveksittiin. Naisen tilanne vaati Häneltä välitöntä huomiota, vaikka Hänen oli sitten matkattava kauas, jotta Hän olisi paikalla täsmälleen oikealla hetkellä. Hän tunsi naisen epätoivoisen tilanteen, ja Hän tuli nopeasti. Presidentti Thomas S. Monson (1927–2018) puhui kiistämättömästi totta sanoessaan: ”Jonakin päivänä kun katsomme taaksemme asioita, jotka ovat näyttäneet elämämme yhteensattumilta, me ymmärrämme, etteivät ne kenties loppujen lopuksi perustuneetkaan niin suuresti sattumaan.”7
Niin kohottava kuin tämä tapaus onkin, siitä täytyy tulla kohdallamme paljon enemmän kuin kiva Raamatun kertomus. Se vahvistaa ehdottomasti sen, että Jeesus tiesi tästä köyhästä, unohdetusta ja puutteenalaisesta leskestä. Etenkin silloin, kun tunnemme itsemme unohdetuiksi tai huomiotta jätetyiksi tai merkityksettömiksi, meidän täytyy muistaa: Jeesus tuli lesken luo tämän epätoivoisen tarpeen hetkellä, ja niin Hän tulee meidänkin luoksemme. Lisäksi toinen opetus, jonka voimme saada Vapahtajamme esimerkistä, on se, miten tärkeää on ojentaa auttava kätemme siunataksemme lähellämme olevia. Monet lähipiirissänne lannistuvat aika ajoin. Jos voitte kertoa heille ”sisar Nainista” ja siitä, kuinka Herra tiesi tarkalleen tämän sisaren lannistumisesta ja suuresta henkilökohtaisesta kriisistä, se voi muuttaa yön päiväksi. Muistakaa presidentti Spencer W. Kimballin (1895–1985) osuva huomio: ”Jumala huomaa meidät, ja Hän valvoo meitä. Mutta tavallisesti Hän täyttää tarpeemme jonkun toisen henkilön välityksellä.”8
Kaikista ihmeistä, joita Jeesus teki ollessaan maan päällä, harva on mielestäni yhtä herkkä ja myötätuntoinen kuin se, jolla Hän palveli leskeä Nainissa. Se muistuttaa meille, että me olemme Hänelle tärkeitä ja ettei Hän koskaan unohda meitä. Emme saa unohtaa sitä.