Kotimme, perheemme
Poikamme on taivaallisen Isän poika
Kirjoittaja asuu Arizonassa Yhdysvalloissa.
Mieleeni tulivat sanat, jotka eivät olleet omiani: ”Luuletko rakastavasi häntä enemmän kuin minä rakastan?”
Valokuva kirjoittajasta ja hänen pojastaan
Suloinen pieni poikamme Hayden oli tähän maailmaan tullessaan sininen, ei hengittänyt ja kamppaili hengestään. Ei itkua. Ei liikettä.
Kun lääkärit ja sairaanhoitajat säntäilivät sairaalahuoneessa, tiesin, että jotakin oli pahasti vialla. Mieheni ja isäni antoivat nopeasti Haydenille pappeuden siunauksen, ja Hayden kiidätettiin tehohoitoon. Pian hänellä diagnosoitiin harvinainen sydämen toimintahäiriö. Muutaman päivän kuluessa hän oli useassa sydänleikkauksessa.
Pappeuden siunausten, paaston ja rukousten ihmeellisellä voimalla Hayden vastoin kaikkia odotuksia selvisi hengissä. Olimme pakahtua ilosta tuodessamme poikamme kotiin ja aloittaessamme uuden yhteisen elämämme.
Hayden toi mittaamatonta iloa elämäämme. Me hellimme ja rakastimme häntä. Mutta kun aikaa kului, aloin olla huolissani siitä, ettei hän edistynyt odotusten mukaisesti. Vaikka asiantuntijat vakuuttivat meille, että hän ottaisi muut ennen pitkää kehityksessä kiinni, tunsin kalvavaa levottomuutta yrittäessäni auttaa poikaamme.
Mieheni ja minä pyrimme selvittämään kaiken mahdollisen Haydenin sairaudesta. Teimme kaiken, mitä lääkärit käskivät meidän tehdä. Silti edistymistä ei tapahtunut.
Minä väsyin ja turhauduin. Pyysin taivaallista Isää auttamaan minua niin, että löytäisin jonkun, joka voisi auttaa Haydenia, mutta apua ei tullut. Haydenin tila huononi. Hän alkoi saada sairauskohtauksia. Olimme peloissamme. Luulimme menettävämme hänet.
Yhtenä iltana olin hereillä myöhään etsimässä vastauksia. Kirjoitin Haydenille kirjeen. Kerroin hänelle, kuinka paljon rakastan häntä ja kuinka kovasti yritin tehdä hänen elämästään helpompaa. Lupasin, että käyttäisin loppuelämäni siihen, että yritän saada hänelle hänen tarvitsemaansa apua.
Hetkellisesti turhautuminen ja epävarmuus ottivat minut valtaansa. Polvistuin ja kysyin taivaalliselta Isältä: ”Miksi?” Ajattelin, että Hän oli lähettänyt Haydenin minulle, koska Hän tiesi, etten koskaan lakkaisi yrittämästä auttaa poikaamme. Miksi siis en löytänyt mitään vastauksia? Miksi jokainen uusi lääkäri ja jokainen uusi hoitokeino johti uuteen umpikujaan? Eikö taivaallinen Isä rakastanut Haydenia?
En koskaan unohda sitä hetkeä. Minut täytti äkkiä pakahduttava rakkauden tunne. Mieleeni tulivat sanat, jotka eivät olleet omiani: ”Jerlyn, luuletko rakastavasi häntä enemmän kuin minä rakastan?”
Jähmetyin. Aika pysähtyi. Kyyneleet virtasivat poskiani pitkin – eivät turhautumisen vuoksi kuten aiemmin vaan toivon, ymmärryksen ja rakkauden vuoksi.
Sinä yhtenä hetkenä kaikki muuttui. Sydämeni pehmeni. Kysymykseni muuttuivat. Ymmärrän nyt, että taivaallinen Isäni rakastaa Haydenia täydellisellä rakkaudella. Hayden lähetettiin tänne ruumiissa, joka sopii hänen tarpeisiinsa ja hänen mahdollisuuksiinsa kasvaa ja oppia. Hänellä on oma ainutkertainen kykyjen ja haasteiden joukkonsa, aivan kuten meillä jokaisella. Olen tullut tietämään, että lapset, joilla on erityistarpeita, ovat kallisarvoisia ja rakkaita taivaallisen Isän lapsia, joilla on erityinen tehtävä täällä maan päällä.
Mieheni ja minä saamme jatkuvasti vastauksia ja siunauksia, mutta ne tulevat Herran aikataulun mukaan, eivät omamme. Meitä on johdettu oikeiden kirjojen, terapioiden, koulujen ja opettajien luo, jotka auttavat Haydenia menestymään elämässään kuolevaisuudessa. Me pyrimme etsimään sen polun, jonka taivaallinen Isämme on asettanut Haydenia varten, eikä sitä, jota me halusimme hänen kulkevan. Me teemme kaiken voitavamme auttaaksemme Haydenia saavuttamaan jumalalliset mahdollisuutensa ja elämään elämää, jonka hänen taivaallinen Isänsä on tarkoittanut hänelle. Ymmärryksemme taivaallisen Isän suunnitelmasta on ollut todella paljon selkeämpi sen jälkeen kun ymmärsimme, että Hayden oli Hänen ennen kuin Hayden oli meidän.