Luottamus SIIHEN, ETTÄ VAPAHTAJA vapauttaa

Presidentti Henry B. Eyring

toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa

Brigham Youngin yliopiston hartaustilaisuudessa 15. tammikuuta 2008 pidetystä puheesta ”The Power of Deliverance” [Vapautuksen voima].

Vapahtajan sovitus ja ylösnousemus antavat Hänelle voiman vahvistaa meitä koettelemuksissamme tai vapauttaa meidät niistä.

image of the Savior with arms outstretched

Niille meistä, jotka ovat menettäneet rakkaitaan, edessä oleva tie voi olla surullinen ja yksinäinen – vieläkin enemmän niille, joilla ei ole tietoa ja todistusta Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen sovituksesta ja ylösnousemuksesta. Muistatte kaksi Hänen epäröivää opetuslastaan tiellä Emmaukseen. Ylösnoussut Herra lähestyi heitä ja kysyi, miksi he olivat murheellisia. Luukas antaa meille vastauksen:

”He vastasivat: ’[Sen vuoksi], mitä tapahtui Jeesus Nasaretilaiselle. Se mies oli tosi profeetta, voimallinen sanoissa ja teoissa, sekä Jumalan että kaiken kansan edessä.

Meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme luovuttivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet.

Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin.’” (Luuk. 24:19–21.)

Saamme lohtua tiedostamme ja todistuksestamme, että Hän oli se, joka lunasti Israelin. Hän oli se, joka ”[katkaisi] kuoleman siteet” (Moosia 15:23). Hän oli se, josta tuli esikoinen ”niiden joukosta jotka ovat kuolleet” (1. Kor. 15:20). Hän oli se, joka teki mahdolliseksi temppeliliitot, niin että ne sitovat meidät ikuisesti niihin, joita ”olemme kauan rakastaneet ja jotka hetkeksi kadottaneet”!¹

Tänä pääsiäisaikana haluaisin toistaa osan hartaustilaisuuden puheesta, jonka pidin muutama vuosi sitten Vapahtajan vapauttavasta voimasta. Puhe vahvisti minua, kun valmistin sitä ja pidin sen. Rukoilen, että se vahvistaa teitä, kun luette sen.

Elämä päättyy joidenkin kohdalla varhain ja meidän kaikkien kohdalla joskus. Meitä jokaista koetellaan niin, että joku rakkaamme kuolee.

Jokin aika sitten tapasin miehen, jota en ollut nähnyt hänen vaimonsa kuoleman jälkeen. Se oli sattumanvarainen tapaaminen miellyttävässä juhlapyhän vieton tilanteessa. Hän hymyili tullessaan luokseni. Koska muistin hänen vaimonsa kuoleman, ilmaisin tavanomaisen tervehdyksen hyvin huolella: ”Mitä sinulle kuuluu?”

Hymy katosi, hänen silmänsä kostuivat ja hän sanoi hiljaa ja hyvin vakavana: ”Minulle kuuluu hyvää. Mutta tämä on hyvin vaikeaa.”

Se on hyvin vaikeaa, kuten useimmat teistä ovat huomanneet ja me kaikki tulemme joskus tietämään. Tuon koetuksen vaikein osa on tietää, mitä tehdä surulle, yksinäisyydelle ja menetykselle, jotka voivat tuntua siltä kuin osa meistä olisi poissa. Murhe voi jäädä vaivaamaan kuin krooninen kipu. Ja joidenkin kohdalla saattaa olla vihan tai epäoikeudenmukaisuuden tunteita.

Vapahtaja tuntee murheemme

Vapahtajan sovitus ja ylösnousemus antavat Hänelle voiman vapauttaa meidät sellaisesta koettelemuksesta. Kokemuksensa ansiosta Hän oppi tuntemaan kaikki murheemme. Hän olisi voinut tuntea ne Hengen innoituksen avulla, mutta sen sijaan Hän päätti tuntea ne kokemalla ne itse. Näin siitä kerrotaan:

”Ja katso, hän syntyy Jerusalemissa, joka on meidän esi-isiemme maa, Mariasta, joka on neitsyt, kallisarvoinen ja valittu astia, jonka Pyhän Hengen voima peittää varjollaan ja joka tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, aivan niin, Jumalan Pojan.

Ja hän kulkee kärsien kaikenlaisia kipuja ja ahdinkoja ja koetuksia, ja tämä, jotta toteutuisi sana, joka sanoo hänen ottavan päällensä kansansa kivut ja sairaudet.

Ja hän ottaa päällensä kuoleman päästääkseen kuoleman siteet, jotka sitovat hänen kansaansa; ja hän ottaa päällensä heidän heikkoutensa, jotta hänen sisimpänsä täyttyisi armolla, lihan mukaisesti, jotta hän osaisi lihan mukaisesti auttaa kansaansa sen heikkouksien mukaisesti.” (Alma 7:10–12.)

Hyvät ihmiset ympärillänne yrittävät ymmärtää murheenne rakkaan poismenosta. He saattavat tuntea murhetta itsekin. Vapahtaja sekä ymmärtää ja tuntee murheen että myös tuntee teidän henkilökohtaisen murheenne, jota vain te tunnette. Ja Hän tuntee teidät täydellisesti. Hän tuntee teidän sydämenne.

Kutsukaa Pyhän Hengen vaikutusta

Vapahtaja voi tietää, mitkä niistä monista asioista, joita voitte tehdä, ovat teidän parhaaksenne, kun kutsutte Pyhän Hengen lohduttamaan ja siunaamaan teitä. Hän tietää, mistä teidän on parasta aloittaa. Toisinaan se on rukoileminen. Toisinaan se on sitä, että lähtee lohduttamaan jotakuta muuta. Tiedän erään lesken, jolla on heikentävä sairaus ja joka sai innoitusta käydä erään toisen lesken luona. En ollut paikalla, mutta olen varma siitä, että Herra innoitti uskollista opetuslasta ojentamaan auttavan kätensä toiselle ja pystyi näin auttamaan heitä kumpaakin.

On monia kullekin sopivia tapoja, joilla Vapahtaja voi auttaa surevia. Mutta voitte olla varmoja siitä, että Hän voi auttaa ja tulee auttamaan tavalla, joka on paras sureville ja heidän lähellään oleville. Yksi pysyvä asia silloin, kun Jumala vapauttaa ihmisiä murheesta, on se, että he tuntevat lapsenkaltaista nöyryyttä Hänen edessään. Eräs suuri esimerkki uskollisen nöyryyden voimasta tulee Jobin elämästä (ks. Job 1:20–22). Toinen pysyvä asia, joka myös Jobilla oli, on kestävä usko Vapahtajan ylösnousemuksen voimaan (ks. Job 19:26).

Me kaikki nousemme kuolleista, myös ne rakkaanne, jotka kuolevat. Jälleennäkeminen, jonka koemme heidän kanssaan, ei ole aineetonta, vaan meillä on ruumis, joka ei koskaan kuole, ei ikäänny eikä sairasta.

Kun Vapahtaja ilmestyi apostoleilleen ylösnousemuksensa jälkeen, Hän rauhoitteli heitä heidän murheessaan ja tekee myös niin meille kaikille, jotka kenties joskus suremme. Hän vakuutti heille ja meille tällä tavalla:

”Rauha teille. – –

Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.” (Luuk. 24:36, 39.)

Herra voi innoittaa meitä tavoittelemaan voimaa vapautua murheestamme tavalla, joka sopii meille parhaiten. Me voimme päättää palvella muita Herran puolesta. Me voimme todistaa Vapahtajasta, Hänen evankeliumistaan, Hänen kirkkonsa palautuksesta ja Hänen ylösnousemuksestaan. Me voimme pitää Hänen käskynsä.

Kaikki nuo valinnat kutsuvat Pyhän Hengen vaikutusta. Juuri Pyhä Henki voi lohduttaa meitä tavalla, joka vastaa tarvettamme. Hengen innoituksesta me voimme saada todistuksen ylösnousemuksesta ja selkeän näkemyksen edessä olevasta loistavasta jälleennäkemisestä. Tunsin tuota lohtua, kun katsoin erään tuntemani henkilön hautakiveä – henkilön, jota tiedän voivani pidellä sylissäni jonakin tulevana aikana. Kun tiedän sen, minä sekä vapaudun murheesta että täytyn myös iloisella odotuksella.

Jos tuo pieni ihminen olisi elänyt aikuiseksi, hän olisi tarvinnut vapautusta toisenlaisista koettelemuksista. Häntä olisi koeteltu siinä, pysyykö hän uskollisena Jumalalle niissä fyysisissä ja hengellisissä haasteissa, joita tulee jokaiselle. Vaikka ruumis on suurenmoinen luomus, sen pitäminen toimivana on haaste, joka koettelee meitä kaikkia. Jokaisen on kamppailtava sairauksien ja ikääntymisen vaikutusten kanssa.

”Ole nöyrä”

Voima vapautua koettelemuksistamme on olemassa. Se toimii samalla tavoin kuin vapautus koettelemuksesta, joka tulee jonkun rakkaan kuollessa. Aivan kuten tuo vapautus ei aina tarkoita, että rakas ihminen jää eloon, vapautus muista koettelemuksista ei ehkä ole sitä, että ne poistuvat. Herra ei kenties anna helpotusta, ennen kuin kasvatamme uskoa tehdäksemme valintoja, jotka saavat sovituksen voiman toimimaan elämässämme. Hän ei vaadi sitä siksi, että on välinpitämätön meitä kohtaan, vaan koska Hän rakastaa meitä.

Opas elämän vastoinkäymisistä vapauttavaan Herran voimaan annettiin Thomas B. Marshille, silloiselle kahdentoista apostolin koorumin presidentille. Hänellä oli vaikeita koettelemuksia, ja Herra tiesi, että niitä tulisi hänelle lisää. Tässä on hänelle annettu neuvo, jota aion noudattaa ja jota tarjoan teille: ”Ole nöyrä, niin Herra, sinun Jumalasi, johdattaa sinua kädestä ja antaa sinulle vastauksen rukouksiisi” (OL 112:10).

Herra haluaa aina johdattaa meidät vapautukseen siten, että meistä tulee vanhurskaampia. Se vaatii parannuksentekoa. Ja se vaatii nöyryyttä. Niinpä tie vapautukseen edellyttää aina nöyryyttä, jotta Herra pystyy johdattamaan meitä kädestä sinne, minne Hän haluaa meidät viedä ongelmiemme läpi kohti pyhittymistä.

Koettelemukset voivat saada aikaan mielipahaa tai lannistumista. Se nöyryys, jota te ja minä tarvitsemme, jotta Herra johdattaisi meitä kädestä, tulee uskosta. Se tulee uskosta, että Jumala todella elää, että Hän rakastaa meitä ja että se, mitä Hän haluaa – niin vaikeaa kuin se ehkä onkin – on aina meidän parhaaksemme.

Vapahtaja osoitti meille, mitä sellainen nöyryys on. Olette lukeneet, kuinka Hän rukoili Getsemanen puutarhassa kärsiessään meidän hyväksemme sellaista koettelemusta, jota emme pysty ymmärtämään tai kestämään tai jota minä en pysty edes kuvailemaan. Muistatte Hänen rukouksensa: ”Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun.” (Luuk. 22:42.)

Hän tunsi taivaallisen Isänsä ja luotti Isäänsä, suureen Elohimiin. Hän tiesi, että Hänen Isänsä on kaikkivoipa ja äärettömän hyvä. Rakas Poika pyysi nöyrin sanoin – pienen lapsen kaltaisin sanoin – vapauttavaa voimaa avukseen.

Rohkeutta ja lohtua

Isä ei vapauttanut Poikaansa poistamalla koettelemuksen. Meidän vuoksemme Hän ei tehnyt niin, vaan Hän salli Vapahtajan päättää palvelutyön, jonka tämä oli tullut tekemään. Voimme kuitenkin aina saada rohkeutta ja lohtua siitä, että tiedämme avusta, jota Isä antoi:

”Silloin taivaasta ilmestyi hänelle enkeli, joka vahvisti häntä.

Suuressa tuskassaan Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin.

Kun hän sitten nousi rukoilemasta ja tuli opetuslasten luo, hän tapasi heidät nukkumasta murheen uuvuttamina.

’Mitä? Nukutteko te?’ hän sanoi. ’Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.’” (Luuk. 22:43–46.)

Vapahtaja rukoili vapautusta. Hänelle ei annettu pakotietä koettelemuksesta vaan Hänelle annettiin siinä määrin lohtua, että Hän selviytyi siitä loistavasti.

Hänen käskynsä opetuslapsilleen, joita myös koeteltiin, on oppaana meille. Me voimme päättää noudattaa sitä. Me voimme päättää nousta ja rukoilla suuresti uskoen ja nöyrinä. Ja me voimme noudattaa Markuksen evankeliumiin lisättyä käskyä: ”Nouskaa, nyt me lähdemme” (Mark. 14:42).

Tässä teillä on neuvot selviytyä elämän fyysisistä ja hengellisistä koetuksista. Te tarvitsette Jumalan apua tehtyänne itse kaiken voitavanne. Nouskaa siis ja lähtekää matkaan, mutta hakekaa Hänen apuaan mahdollisimman varhain odottamatta kriisiä ennen kuin pyydätte vapautusta.

Todistan teille vakavasti, että Isä Jumala elää ja rakastaa meitä. Minä tiedän sen. Hänen onnensuunnitelmansa on täydellinen, ja se on onnensuunnitelma. Jeesus Kristus nousi kuolleista, ja niin nousemme mekin. Hän kärsi, jotta Hän voisi auttaa meitä kaikissa koettelemuksissamme. Hän maksoi lunnaat kaikista meidän synneistämme ja kaikkien taivaallisen Isämme lasten synneistä, jotta meidät voitaisiin vapauttaa kuolemasta ja synnistä.

Tiedän, että Jeesuksen Kristuksen kirkossa Pyhä Henki voi tulla lohduttamaan ja puhdistamaan meitä, kun seuraamme Mestaria. Saakoon jokainen teistä Häneltä lohtua ja apua hädän hetkinänne kaikissa elämänne koetuksissa ja koettelemuksissa.