Jumalan ohjaamaa opetuslapseutta

Piispa Dean M. Davies

ensimmäinen neuvonantaja johtavassa piispakunnassa

Brigham Youngin yliopiston hartaustilaisuudessa 3. marraskuuta 2015 pidetystä puheesta ”God Will Use You, God Will Bless You” [Jumala käyttää teitä, Jumala siunaa teitä].

Jos pyritte tulemaan rakkaan Vapahtajamme todellisiksi opetuslapsiksi, niin Herra, taivaan Jumala viitoittaa teille oikean tien.

Kuvitus Kelley Morris

Haluan käsitellä kahta kysymystä, joihin itsekin halusin vastauksia ollessani nuori.

Ensimmäiseksi, jos omistatte elämänne Jumalan palvelukseen, niin ohjaako Hän askelianne ja käyttääkö Hän teitä vanhurskaisiin tarkoituksiinsa? Toiseksi, jos teette valinnan seurata Vapahtajaa ja kulkea opetuslapseuden tietä, niin huolehtiiko Herra teistä, johdattaako ja siunaako Hän teitä ja täyttääkö Hän teidät ilon ja täyttymyksen hengellä käyttäessään teitä tarkoituksiinsa?

Rakkaat veljeni ja sisareni, tiedän, että jos annatte sydämenne Vapahtajalle ja pyritte uskoa ja myötätuntoa osoittaen kulkemaan sitä tietä, jota Hän on käskenyt kulkea, Herra käyttää teitä tavoilla, joita ette osaa nyt edes kuvitella.

”Mutta enhän minä ole mikään erityinen”, sanotte. ”Olen kaikin tavoin keskinkertainen. En ole erityisen älykäs, kaunopuheinen, hyvin pukeutunut tai edes hyväkäytöksinen. Kuinka Jumala voisi käyttää minua?”

Aikojen alusta asti taivaallinen Isämme on kääntynyt niiden puoleen, jotka ovat keskinkertaisia, ja käyttänyt heitä tarkoituksiinsa. Apostoli Paavali kirjoitti teille nykyään, aivan kuten hän kirjoitti muinaisille korinttilaisille:

”Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta.

Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin.

Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä.” (1. Kor. 1:27–29.)

Kun koitti aika Vapahtajamme palauttaa kirkkonsa maan päälle, miksihän Hän valitsi vähäpätöisen pojan, jolla oli hyvin vähän muodollista koulutusta?

Miksihän Jumala käski Gideonia, maanviljelijää, lähettämään jatkuvasti joukkoja kotiin, kunnes hänellä oli jäljellä enää 300 miestä kohtaamassa lukemattoman määrän vihollisia (ks. Tuom. 7:1–25)?

Miksihän arvelette Vapahtajamme valinneen kalastajan toimimaan pääapostolinaan ja johtamaan kirkkoa sen jälkeen kun Hän olisi mennyt pois (ks. Matt. 16:18)?

Ensiksikin, koska ”Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.” (1. Sam. 16:7.)

Toiseksi, koska Jumala pystyy ottamaan vaatimattomimman saven ja luomaan siitä mestariteoksen. Todellakin, ”jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?” (Room. 8:31.)

Kolmanneksi, Jumala valitsee heikkoja, jotta kukaan ei voi kerskailla ja sanoa: ”Olen tehnyt tämän omilla kyvyilläni.”

Kun Pietari, vaatimaton kalastaja, ottaa pienen joukon uskovia ja sitten ohjaa heidät voimalliseksi kirkoksi, ihmiset korottavat äänensä kiittämään Jumalaa.

Kun 300 miehen sotajoukko valloittaa tuhansien sotajoukon, ihmiset ylistävät Jumalaa.

Kun rajaseudun poika jättää kyntöauran ja kääntää innoittavimman ja elämää eniten mullistavan kirjan sitten Raamatun, ihmiset eivät ylistä ihmisjärkeä vaan Jumalan voimaa.

Taivaallinen Isä ei tarvitse sitä, että te olisitte voimakkaita, älykkäitä tai sujuvasanaisia. Hän tarvitsee sitä, että käännätte sydämenne Hänen puoleensa ja pyritte kunnioittamaan Häntä palvelemalla Häntä ja auttamalla myötätuntoisesti lähipiirissänne olevia.

Pyhän Hengen palvelutyö

Toinen asia, jonka haluan painaa mieleenne, on se, että jos seuraatte Jumalaa totuudessa ja voimassa, Hän on siunaava teitä tavoilla, joita ette pysty käsittämään.

Vuonna 2006 presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) ja ensimmäinen presidenttikunta päättivät, että tulisi harkita temppelin rakentamista San Salvadoriin El Salvadorissa. Kävimme katsomassa lukuisia tontteja, mukaan lukien erästä kokonaista kaupunkikorttelia, joka sijaitsi kaupungin vanhemmassa keskustassa. Kun ajoimme tontin luota toiselle, mikään ei tuntunut oikealta.

Viimein ohitimme erään kasvualueen kaupungin länsiosassa. Tunsin jotakin sen alueen suhteen ja kävelin ympäriinsä muutaman korttelin verran. Yksi tontti, jota ympäröi muuri, oli erityisen kiinnostava. Otin yhteyttä omistajiin ja sain sanan, ettei kiinteistö ollut myytävänä, joten menin kotiin.

Mutta profeetta oli sanonut, että temppeli rakennettaisiin San Salvadoriin, joten palasin katsomaan muita tontteja. Jälleen kerran huomasin tuntevani vetoa sitä muurilla ympäröityä tonttia kohtaan, ja otin uudelleen yhteyttä. Minulle vastattiin, ettei tontti ollut myytävänä.

Palasin jälleen kotiin, mutta en päässyt eroon siitä tunteesta, että temppelin pitäisi olla juuri siellä. Otin yhteyttä perheeseen ja kysyin, voisivatko he edes tavata minut. He myöntyivät siihen. Jälleen kerran matkustin San Salvadoriin mukanani ystäväni Robert Fox, joka on töissä kirkon kiinteistöjaostossa. Sinä aamuna polvistuimme rukoukseen huoneessani ennen päivän alkua ja pyysimme Herralta apua.

Kun ajoimme portista sisään, tuntui miltei kuin olisimme tulleet pyhään puutarhaan. Siellä oli puita ja kukkia, ja ulkoa tuleva kiihkeä meteli pysähtyi portille. Herra Miguel Dueñas, hänen veljensä ja kaksi Miguelin pojista olivat odottamassa meitä. He tervehtivät meitä ja johdattivat meidät suvun kartanoon – joka oli iso ja tilava.

Kerroimme heille, että olimme tulleet kirkkomme presidentin toimeksiannosta ja että hän halusi siunata sitä maata ja kirkon jäseniä rakentamalla sinne temppelin. Näytin kuvia muista temppeleistä. Sanoin, että meidän mielestämme heidän kiinteistönsä, heidän sukunsa kartano oli oikea paikka.

Ei ollut yllättävää, kun he jälleen kerran kieltäytyivät, mutta pitihän meidän yrittää. Niinpä miltei tunnin ajan yritimme kaikkia lähestymiskeinoja, kuten suoraa ostoa, kiinteistöjen vaihtoa ja kaikkia muita vaihtoehtoja, joita mieleemme tuli. Mutta he olivat lujia päätöksessään ja kieltäytyivät jokaisesta tarjouksesta.

Olimme tehneet kaiken voitavamme. Olimme valmistautuneet. Olimme tehneet parhaamme sen mukaan mitä osasimme. Mutta se ei yksinkertaisesti riittänyt.

Sydämeni täyttyi hartaalla rukouksella: ”Isä, autathan meitä tietämään, mitä sanoa tai tehdä?”

Viimein kävi ilmeiseksi, että matkamme oli ollut turha. Näytti siltä, ettei mikään muuttaisi heidän mieltään. Mutta kun aloimme tehdä lähtöä, jotakin tapahtui. Herran Henki valtasi huoneen. Se oli käsin kosketeltavaa. Jokainen huoneessa oleva tunsi sen. Se oli yksi hengellisesti voimallisimmista kokemuksista, mitä olen milloinkaan tuntenut.

Miguel Dueñas, joka ei ollut kirkon jäsen, alkoi itkeä. Hän kääntyi veljeensä päin ja sanoi: ”Ellemme voi myydä sukumme kartanoa, emmekö voisi myydä kiinteistön parhaan alueen, joka on kadun toisella puolella?”

Hänen veljensä vastasi myöntävästi. Sitten puhuimme siitä toisesta tontista. He omistivat kartanon vieressä päätien toisella puolella muutamia satoja hehtaareja, ja sen tontin ydin työntyi esiin hieman, niin että jokaisesta tietä kulkevasta autosta näkisi temppelin.

Sitä tonttia he tarjosivat Herran temppeliä varten. Se oli todellakin ihme. Siitä hetkestä lähtien Herran siunaukset olivat mukana tapahtumissa. Elokuun 21. päivänä 2011 presidentti Henry B. Eyring, silloinen ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, vihki temppelin Herran palvelemiseen.

Todistan, että kaunis temppeli koristaa San Salvadorin kukkuloita – ei minkään sen ansiosta, mitä veli Fox tai minä sanoimme tai teimme. Se on siellä tänä päivänä meidän kaikkivaltiaan Jumalamme Pyhän Hengen voimallisen palvelutyön ansiosta.

Armollinen Isämme

Jos Herra välittää kylliksi lähettääkseen Henkensä ja saattaakseen tontin myytäväksi temppeliä varten, niin eikö Hän lähetäkin Henkeään ja valmista teidän sydäntänne ja ohjaa teidän askelianne?

Te olette sanoin kuvaamattoman paljon arvokkaampia kuin maapala. Te olette taivaallisen Isänne rakkaita lapsia. Te olette maailmankaikkeuden Jumalan jälkeläisiä!

Eikö Hän olekin tietoinen teistä? Eikö Hän käytäkin teitä ja siunaa teitä tavoilla, jotka ovat loistavampia kuin pystytte edes kuvittelemaan?

Pyhissä kirjoituksissa meille sanotaan, että jos turvaamme Herraan koko sydämestämme emmekä jätä elämäämme oman ymmärryksemme varaan, jos pidämme Hänet mielessämme, missä kuljemmekin, niin Hän viitoittaa meille oikean tien (ks. Sananl. 3:5–6).

Kuningas Benjamin tiivisti täydellisesti sen sanoman, jonka haluan jättää teille. Hän sanoi: ”Minä tahdon teidän ajattelevan niiden siunattua ja onnellista tilaa, jotka pitävät Jumalan käskyt. Sillä katso, he ovat siunattuja kaikessa, sekä ajallisessa että hengellisessä; ja jos he pysyvät uskollisina loppuun asti, heidät otetaan vastaan taivaaseen, niin että he voivat siten asua Jumalan luona milloinkaan päättymättömän onnen tilassa.” (Moosia 2:41.)

Kohotan ääneni ylistämään tätä totuutta ja todistamaan siitä. Todistan, että olen nähnyt Jumalan luvattujen siunausten täyttyvän yhä uudelleen omassa elämässäni ja monien muiden elämässä.

Lupaan, että jos käännätte sydämenne taivaallisen Isänne puoleen, jos pyritte joka päivä rakastamaan ja seuraamaan Jeesusta Kristusta yhä täydellisemmin, jos myötätuntoa ja ystävällisyyttä osoittaen jaatte lähipiirissänne olevien kärsivien kuormia ja kohotatte heidän käsiään, jos pyritte tulemaan rakkaan Vapahtajamme todellisiksi opetuslapsiksi, niin Herra, taivaan Jumala viitoittaa teille oikean tien. Hän käyttää teitä ylimaallisiin tarkoituksiinsa. Hän siunaa teitä tavoilla, joita ette osaa edes kuvitella.