Sydän muuttui, ystävät muuttuivat

Julkaistaan nimettömänä

Kalifornia, USA

Kuvitus Greg Stevenson

Teini-iässä olin äärimmäisen kapinallinen ja toimin tavoilla, jotka olivat ristiriidassa sen kanssa, kuinka minut oli kasvatettu. Aloin juoda alkoholia, kun olin 13-vuotias, ja lukion viimeisenä vuonna join joka viikonloppu.

Kävin joskus kirkossa vähentääkseni yhteenottoja vanhempieni kanssa, mutta minulla oli tapana nukkua läpi sakramenttikokouksen ja sitten mennä rannalle ennen pyhäkoulua. Jos sanoisin, että vanhempani olivat tyytymättömiä käytökseeni, se olisi tilanteen vähättelyä. Heidän ansiokseen voi sanoa, että he kunnioittivat tahdonvapauttani samalla kun kannustivat minua elämään evankeliumin mukaan. Minulla ei siltikään ollut mitään aikomusta pysyä aktiivisena kirkossa, enkä todellakaan nähnyt lähetystyötä osana tulevaisuuttani.

Lukion jälkeen menin erääseen korkeakouluun ja jatkoin kapinointiani. Mutta myöhään eräänä iltana muistan maanneeni sohvallani miettien tulevaisuuttani. Millaisen tytön kanssa menisin naimisiin? Jos kääntäisin selkäni Herralle, löytäisinkö koskaan tietä takaisin? Niin tärkeitä kuin nämä päätökset olisivatkin, en tuntenut intoa muuttua.

Vähän myöhemmin osallistuin erään kaverin takapihajuhliin, joissa oli alkoholia ja hehkuva nuotio. Vitsailtuani jonkin aikaa kaverieni kanssa astelin hetkeksi etäämmälle ja suljin silmäni.

Kun jälleen avasin silmäni, koin selkeyden hetken. Katselin, miten typerästi ystäväni käyttäytyivät, enkä enää tuntenut kuuluvani siihen ryhmään. Lähdin ja päätin lopettaa juomisen ja juhlissa käymisen. Se merkitsi sitä, että minun pitäisi vaihtaa ystäväpiiriäni, mikä ei ollut helppoa. Mutta tein sen.

Ne päätökset ovat siunanneet elämääni. Lopulta palvelin lähetystyössä, ja olen palvellut monissa kirkon tehtävissä. Mikä tärkeintä, solmin avioliiton suurenmoisen naisen kanssa temppelissä. Tämä on johtanut parhaimpiin siunauksiin elämässäni.

Luin äskettäin Alman ja Moosian poikien kääntymyksestä (ks. Moosia 27) ja siitä, kuinka he kokivat voimallisen sydämenmuutoksen (ks. Alma 5:12–14), joka tapahtui osittain Alman isän uskollisten rukousten ansiosta. Sitten ajattelin omia vanhempiani ja ymmärsin – yli 30 vuotta myöhemmin – että se vakavoittava kokemus niissä juhlissa oli suoraa tulosta heidän rukouksistaan.

Nyt isänä, jonka lapsi kamppailee vaikeuksissa, huomaan olevani samanlaisessa tilanteessa kuin Alman isä ja omat vanhempani. Mutta soveltamalla pyhien kirjoitusten kohtia itseeni saan uskoa ja toivoa siihen, että jonakin päivänä minunkin lapseni kokee sydämenmuutoksen.