Galilean kansaa
Ollessaan maan päällä Vapahtaja opetti ja palveli monia. Tässä on muutamia niistä ihmisistä, joita Jeesus Kristus palveli Galileassa. Mitä nämä ihmiset olisivat sanoneet, jos he voisivat kertoa oman kokemuksensa, joka on pyhissä kirjoituksissa? Tässä on muutamia ideoita.
Lapsi: Minä seisoin lähellä Jeesusta Kristusta ja Hänen apostolejaan. Apostolit väittelivät jostakin, ja Jeesus Kristus kysyi heiltä siitä. Apostolit menivät aivan hiljaisiksi, eikä kukaan puhunut, koska he olivat väitelleet siitä, kuka heistä olisi suurin taivasten valtakunnassa. Sitten Vapahtaja osoitti minua. Minä seisoin heidän keskellään, ja Hän otti minut syliinsä. Hän sanoi heille, että se, joka on nöyrä kuten pieni lapsi, on suurin taivasten valtakunnassa. (Ks. Mark. 9:33–37; Matt. 18:1–5.)
Poika: Minä olin kuullut Jeesuksesta Kristuksesta ja ihmeistä, joita Hän oli tehnyt sairaille. Kun Hän sitten tuli Tiberiaan, liityin joukkoon, joka seurasi Häntä. Meitä oli paljon, noin 5 000 ihmistä. Minulla oli viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Jeesus Kristus otti ne ja siunasi ne. Ihmeellisesti jokainen sai syödäkseen siitä ruoasta, joka minulla oli mukana. Tämä ei kuitenkaan päättynyt siihen. Kun kaikki olivat kylläisiä, opetuslapset keräsivät tähteeksi jääneet palaset. Niitä tuli 12 korillista. (Ks. Joh. 6:5–14.)
Mies: Olin halvaantunut, joten en pystynyt liikkumaan. Kaiken lisäksi vapisin hallitsemattomasti. Se oli kauheaa. Ystäväni olivat kuulleet, että Jeesus Kristus oli opettamassa eräässä talossa. He tiesivät, että Hän voisi auttaa minua, joten he yrittivät viedä minut Hänen luokseen. Talo oli täynnä väkeä, joten he päättivät laskea minut katon läpi. He purkivat kattoa ja laskivat sitten minut Jeesuksen Kristuksen eteen. Kun Jeesus näki minut, Hän sanoi minulle, että syntini oli annettu anteeksi. Hän käski minua nousemaan, ottamaan vuoteeni ja kävelemään. Niinpä minä tein niin – ja kaikki olivat hämmästyksissään! (Ks. Mark. 2:1–12.)
Virkamies: Olin siihen aikaan Kaanassa. Ja poikani, joka oli Kapernaumissa, oli kuolemaisillaan. Kuulin, että Jeesus oli lähistöllä, joten menin Hänen luokseen. Kun tein niin, pyysin Häntä lähtemään Kapernaumiin parantamaan poikani. Hän käski minun mennä kotiin, koska poikani oli elossa. Minä uskoin Häntä. Kun saavuin kotiin, palvelijani tulivat ulos ottamaan minua vastaan. He kertoivat minulle, että poikani oli elossa. Kysyin heiltä, mihin aikaan hän oli alkanut toipua. He sanoivat minulle, että se oli eilen, seitsemännellä tunnilla. Juuri silloin Kristus oli sanonut minulle, että poikani elää! (Ks. Joh. 4:46–53.)
Magdalan Maria: Jeesus Kristus ajoi minusta pois seitsemän pahaa henkeä. Minä seurasin Häntä, kun Hän kulki monissa kylissä saarnaten evankeliumia. (Ks. Luuk. 8:1–3.) Kun Kristus ristiinnaulittiin, minä olin ristin juurella (ks. Joh. 19:25). Kävin haudalla, jonne Hänen ruumiinsa oli laskettu. Minä olin ensimmäinen, joka näki Hänet Hänen ylösnousemuksensa jälkeen. Luulin Häntä ensin puutarhuriksi, mutta kun Hän kutsui minua nimeltä, tiesin, että siinä oli minun Vapahtajani. (Ks. Joh. 20:11–16.)
Salome: Minä olen Sebedeuksen vaimo ja Jaakobin ja Johanneksen, kahden Jeesuksen Kristuksen apostolin, äiti. Minä kuljin Hänen seurassaan ja palvelin Häntä, kun Hän oli Galileassa. Olin Golgatalla, kun Hänet ristiinnaulittiin. (Ks. Mark. 15:37–41.) Minä toin tuoksuöljyä Hänen haudalleen voidellakseni Hänen ruumiinsa, mutta kun saavuin sinne, Hän ei ollut siellä. Sen sijaan näin miehen, jolla oli pitkät valkeat vaatteet. Ensin minua pelotti, mutta hän kehotti minua olemaan pelkäämättä. Hän sanoi, että Jeesus Kristus oli noussut kuolleista ja että minun pitäisi kertoa se apostoleille. (Ks. Mark. 16:1–8.)
Simon Pietarin anoppi: Minä olin hyvin sairas, kovassa kuumeessa. Kun Jeesus Kristus kuuli siitä, Hän tuli luokseni. Hän otti minua kädestä ja auttoi minut jalkeille. Kuume lähti minusta heti. Tunsin itseni niin terveeksi, että minä jopa palvelin vieraitani. (Ks. Mark. 1:29–31.)
Nainin leski: Poikani oli juuri kuollut. Olin jo menettänyt aviomieheni. Olin syvästi murheissani. Vaikka kanssani oli paljon ihmisiä, en voinut lakata itkemästä. Kun kannoimme poikani ruumista kaupungin porttien ulkopuolelle, luokseni tuli eräs mies. Hän oli Jeesus Kristus. Hän tunsi sääliä minua kohtaan ja kehotti minua olemaan itkemättä. Sitten Hän meni poikani luo. Ihmiset, jotka kantoivat häntä, pysähtyivät. Jeesus Kristus käski poikaani nousemaan. Ja poikani teki niin! Hän nousi istumaan ja alkoi puhua ja tuli luokseni. Hän oli elossa! Me kaikki ylistimme Jumalaa ja tiesimme, että keskuudessamme oli suuri profeetta. (Ks. Luuk. 7:11–17.)
Maria: Minä olin kuullut Messiaasta, joka tulisi. En vain odottanut olevani osallisena siinä. Olin kihloissa Joosefin kanssa, kun enkeli sanoi minulle, että saisin lapsen, joka olisi Jumalan Poika, ja hän käski minua antamaan lapselle nimen Jeesus. (Ks. Luuk. 1:26–38.) Ja Messias tuli. Minä synnytin Hänet tallissa. Paimenia ja tietäjiä tuli katsomaan Häntä ja antamaan Hänelle lahjoja. (Ks. Matt. 2:1–12; Luuk. 2:1–20.) Joosef ja minä kasvatimme Hänet, mutta Hän hämmästytti meitä aina. Kerran Hän oli kadoksissa kolme päivää. Me löysimme Hänet viimein temppelistä. Oppineet miehet kuuntelivat Häntä ja esittivät Hänelle kysymyksiä. (Ks. Luuk. 2:40–52.)
Filippus: Minä olen yksi Kristuksen apostoleista. Hän lähetti meidät saarnaamaan evankeliumiaan. Hän käski meidän keskittyä Israelin kadonneisiin lampaisiin. Hän myös antoi meille voiman parantaa sairaita, puhdistaa spitaalisia, herättää eloon kuolleita ja ajaa pois pahoja henkiä. Hän kielsi meitä ottamasta mukaan rahaa tai vaatteita, mutta Hän varoitti, että meitä vainottaisiin. Me kuitenkin luotimme Häneen, koska tiesimme, että jos kestäisimme loppuun asti, meidät pelastettaisiin. (Ks. Matt. 10:1–10, 17–18, 22–23.)
Taddeus Juudas: Minä olen Jeesuksen Kristuksen apostoli. Kun Hän oli kerran opettamassa meitä – Hän opetti meitä usein – Hän sanoi meille, ettei Hän olisi enää kovin kauan maan päällä. Hän sanoi meille, että jos pitäisimme Hänen käskynsä ja rakastaisimme Häntä, Hän tulisi ja ilmaisisi itsensä meille. Hän sanoi, että Hän lähettäisi Pyhän Hengen auttamaan meitä muistamaan, mitä Hän oli opettanut meille. (Ks. Joh. 14:19–27.)