Kun toinen vanhemmista tai kumpikaan ei käy kirkossa

Karmel Newell

Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.

Presidentti Russell M. Nelson varttui rakastavassa kodissa, ja hän rakasti suuresti vanhempiaan. Lapsena hän kuitenkin kävi kirkossa ilman äitiään tai isäänsä, ja hän kaipasi sitä, että hänet sinetöitäisiin perheeseensä temppelissä.¹ Mutta yhdenkään lapsen ei tarvitse kulkea liittopolkua yksin. Sukulaisten ja seurakuntalaisten osoittama rakkaus ja huolenpito voivat täyttää niiden lasten tarpeita, joilla ei ehkä ole evankeliumin antamaa tukea kotona. Vakaat evankeliumin opetukset ja hyvät kokemukset kotona ja kirkossa voivat pohjimmiltaan auttaa jokaista lasta tuntemaan taivaallisen Isän rakkautta.

Vanhemmille, jotka käyvät kirkossa ilman puolisoa

Jaa evankeliumin mukaisen elämän tuomia siunauksia. Auta lapsianne näkemään, että evankeliumin mukainen elämä voi tuoda rauhaa – ja keventää kuormia. Selitä, miksi sinä olet tehnyt valinnan osallistua kirkon toimintaan, ilman että puhut pahaa puolisostasi, joka on tehnyt valinnan olla käymättä kirkossa. Kerro tuntemuksiasi siitä, kuinka kasteenliittosi pitäminen antaa sinulle lohtua ja ohjausta.
Omaksu myönteinen asenne. Auta lapsia näkemään hyvää perheessään. Voit myös auttaa heitä näkemään hyvää kirkon opettajissaan, johtajissaan ja seurakuntanne jäsenissä. Puhukaa siitä, mitä lapsenne oppivat kirkossa. Älä vatvo muiden heikkouksia tai piittaamattomia huomautuksia. Puhu sen sijaan myönteisesti ja osoita halua oppia muilta.
Käsittele kielteiset tuntemukset. Auta lapsia tunnistamaan kielteisiä tuntemuksia kuten pelko, yksinäisyys, pettymys ja viha. Sitten voit auttaa heitä käsittelemään tuntemuksiaan piirtämällä, leikkimällä tai puhumalla. Tarvittaessa voit myös etsiä ammattiapua. Haavoittuneiden sydänten parantuminen auttaa kaikkia olemaan vastaanottavaisempia hengellisille tuntemuksille ja saamaan parempia kokemuksia kirkossa.
Pyydä tarvittaessa apua. Jos tarvitset apua, älä odota, että joku tarjoaa sitä. Joskus kirkon johtohenkilöt ja seurakunnan jäsenet eivät ehkä huomaa tarvetta tai he saattavat epäröidä auttaa pyytämättä. Jos lapsi tarvitsee siunausta, mieti rukoillen, kuka saattaisi voida auttaa, ja sitten pyydä. Mieti myös, ketä sinä voisit auttaa.

Kaikille aikuisille

Huomaa lapset, jotka käyvät kirkossa ilman toista vanhempaa tai kokonaan ilman vanhempia, ja rakasta heitä. Opettele heidän nimensä ja tervehdi heitä lämpimästi ja ystävällisesti. Älä tuomitse heidän olosuhteitaan äläkä kysele poissa olevista vanhemmista. Kun lapset tuntevat saavansa vilpitöntä rakkautta muilta kirkon jäseniltä, he todennäköisemmin rentoutuvat, oppivat ja tuntevat Hengen.
Huomioi erityistarpeet. Kun lapset käyvät kirkossa ilman toista tai molempia vanhempia, huomioi, kuinka tietyt opetukset tai toiminnat saattavat vaikuttaa heihin. Kun oppiaiheessa käsitellään pappeuden siunauksia, opeta, että nämä siunaukset ovat kaikkien ulottuvilla. Jos jossakin toiminnassa on mukana vanhempia, kutsu mukaan kaikki vanhemmat. Tiedosta lapset, joilla saattaa olla herkkiä tunteita erityisinä päivinä kuten isänpäivänä tai äitienpäivänä.
Auta heitä rakastamaan ja vahvistamaan perhettään. Opeta lapsille, että perhe on Jumalan säätämä.² Kannusta heitä arvostamaan perheessään olevaa hyvää. Sukututkimustyö voi auttaa lapsia ymmärtämään, että heidän perheensä sai alkunsa ennen heidän syntymäänsä. Ja suvun tutkiminen voi suoda siunauksena ”[heidän perheelleen] enemmän läheisyyttä ja iloa”³.
Opeta heille tosi oppia. Tahdonvapaus on pelastussuunnitelman keskeinen oppi, eivätkä lapset ole vastuussa vanhempiensa valinnoista ja synneistä (ks. Moos. 6:54). Vanhempien ongelmat eivät ole heidän lastensa syytä, eikä heidän lapsillaan ole vastuuta niiden ratkaisemisesta. Tämä tieto voi auttaa lapsia kantamaan vähemmän huolta asioista, joita he eivät voi muuttaa, ja arvostamaan monia päivittäisiä siunauksia perheessään.

Presidentti Henry B. Eyring, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on opettanut: ”Taivaallinen Isämme haluaa koota koko perheensä ja siunata sitä. – – Hänen suunnitelmansa antaa jokaiselle Hänen lapsistaan mahdollisuuden hyväksyä tai hylätä Hänen kutsunsa. Ja perheet ovat keskeisellä sijalla tässä suunnitelmassa.”⁴