Anteeksiannon lahja
Vanhin Neil L. Andersen
kahdentoista apostolin koorumista
Vapahtaja seisoo syli avoinna antaakseen anteeksi kaikille, jotka tekevät todellisen parannuksen synneistään ja tulevat Hänen luokseen.
Tulkaa minun luokseni, Eva Koleva Timothy
Kestävä onni ja ilo tulevat uskosta taivaalliseen Isäämme ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Kaikki, mikä on hyvää ja kaunista, kaikki, mikä on pyhää ja pyhitettyä, tulee Heiltä. Siihen sisältyy anteeksianto, joka elvyttää meidän sielumme ja vahvistaa meidän asemamme Heidän edessään.
Kuolevaisuutta edeltävässä maailmassamme me riemuitsimme mahdollisuudesta tulla maan päälle, saada kuolevaisen ruumiin ja tulla enemmän taivaallisen Isämme kaltaisiksi (ks. Job 38:4–7). Me kuitenkin tiesimme, että kokisimme pettymystä, sairautta, kipua, epäoikeudenmukaisuutta, kiusauksia ja syntiä.
Nämä haasteet ennakoitiin Isän lunastussuunnitelmassa, ja Hän kutsui ainosyntyisen Poikansa meidän Lunastajaksemme ja Vapahtajaksemme. Jeesus Kristus tulisi maan päälle ainutlaatuisella tavalla, ja vanhurskautensa ansiosta Hän katkaisisi kuoleman siteet. Kun teemme valinnan seurata Häntä ja tehdä parannuksen synneistämme, niin äärettömällä sovituksellaan Hän poistaa virheemme ja syntimme elämän kirjasta.
Rukous ja usko
Parannuksentekomme, jota seuraa maailman Vapahtajan suoma anteeksianto, on perustana rukouksillemme ja pyrkimyksillemme palata taivaalliseen kotiimme. Meille jokaiselle Jeesukseen Kristukseen uskovalle meidän päivittäiset rukouksemme, meidän pyrkimyksemme seurata Vapahtajaa ja se, että nautimme sakramentin säännöllisesti haluten ottaa Hänen nimensä päällemme, yhdistyvät haluumme jättää taaksemme maailman vaikutteet ja askel kerrallaan tulla lähemmäksi Vapahtajaamme.
Kuten vanhin Neal A. Maxwell (1926–2004) kahdentoista apostolin koorumista selitti: ”Jos valitsemme – – opetuslapsen [tien], – – voimme edetä siitä, mikä alun perin oli ehkä vain Jeesuksen tunnustamista, Jeesuksen ihailemiseen, sitten Jeesuksen palvomiseen ja viimein Jeesuksen jäljittelemiseen. Tämä prosessi, jossa me pyrimme Hänen kaltaisikseen – –, edellyttää meiltä parannuksenteon asennetta.”1
Parannuksesta tulee jatkuva ajatus, ainainen pyrkimys. Presidentti Russell M. Nelson on sanonut:
”Mikään ei ole vapauttavampaa, ylevöittävämpää tai tärkeämpää meidän yksilölliselle edistymisellemme kuin säännöllinen, päivittäinen keskittyminen parannuksen tekemiseen. – –
Kokekaa päivittäisen parannuksenteon vahvistava voima – että joka päivä toimii hieman paremmin ja on hieman parempi.”2
Rukouksessa me käymme läpi päivän tapahtumat ja kysymme: ”Missä tilanteissa näin Herran käden vaikutuksen elämässäni? Millä tavoin tekoni ilmaisivat rehellisyyttä ja epäitsekkyyttä? Mitä olisin voinut tehdä enemmän? Mitä ajatuksia ja tunteita minun pitää hallita? Millä tavoin olisin voinut noudattaa paremmin Vapahtajan esimerkkiä? Millä tavoin olisin voinut olla ystävällisempi, rakastavampi, anteeksiantavampi ja armollisempi muita kohtaan? Millä tavoin olin vähemmän kuin mitä taivaallinen Isäni haluaisi minun olevan?”
Sitten pysähdymme kuuntelemaan. Henkilökohtaiset rukouksemme avaavat mahdollisuuden henkilökohtaiseen ilmoitukseen taivaalliselta Isältämme.
Osoittaen uskoa Jeesukseen Kristukseen me tunnustamme avoimesti taivaalliselle Isällemme meidän virheemme, laiminlyöntimme ja ajattelemattomat tekomme muita kohtaan. Me pyydämme nöyrästi anteeksiantoa, kuuntelemme Hengen hiljaisia vaikutelmia ja lupaamme taivaalliselle Isällemme, että kiinnitämme jatkossa enemmän huomiota niihin asioihin, joissa voimme kehittyä. Me tunnustamme syntimme ja hylkäämme ne (ks. OL 58:43). Korjaamme sen, minkä voimme korjata, niille, joita olemme loukanneet tai vahingoittaneet. Kyse voi olla siitä, että pyydämme anteeksi puolisolta tai lapselta, lähetämme viestin ystävälle tai työtoverille tai päätämme toimia aiemmin sivuuttamamme hengellisen vaikutelman mukaisesti.
Se, että nautimme sakramentin ja mahdollisuuksien mukaan käymme temppelissä usein, vahvistaa ja tukee meidän uskoamme Jeesukseen Kristukseen sekä meidän haluamme seurata Häntä.
Katsokaa kukkia, Eva Koleva Timothy
”Tulkaa minun luokseni”
On hämmästyttävää, kuinka usein Kolmannessa Nefissä ylösnoussut Vapahtaja Jeesus Kristus yhdistää kehotuksen ”tehkää parannus” kutsuun ”tulkaa minun luokseni”.
”Te tekisitte parannuksen synneistänne ja tulisitte minun luokseni särkynein sydämin ja murtunein mielin” (3. Nefi 12:19, kursivointi lisätty).
”Ettekö nyt – – tee parannusta synneistänne ja käänny – –?
– – Jos te tulette minun luokseni, te saatte iankaikkisen elämän. Katso, minun armon käsivarteni on ojennettuna teitä kohti, ja jokaisen, joka tulee, minä otan vastaan; ja siunattuja ovat ne, jotka tulevat minun luokseni.” (3. Nefi 9:13–14, kursivointi lisätty.)
”Minä otan vastaan jokaisen, joka tekee parannuksen ja tulee minun luokseni niin kuin pieni lapsi – –. Sen tähden tehkää parannus ja tulkaa minun luokseni, te maan ääret, ja pelastukaa.” (3. Nefi 9:22, kursivointi lisätty.)
Jeesus puhui myös niistä, jotka omasta valinnastaan tai olosuhteiden vuoksi eivät enää käy jumalanpalveluspaikoissa. Hän sanoi: ”Sellaisia teidän tulee edelleen palvella; sillä kukaties he vielä palaavat ja tekevät parannuksen ja tulevat minun luokseni täysin vilpittömin sydämin, ja minä parannan heidät” (3. Nefi 18:32, kursivointi lisätty).
Presidentti Nelson on julistanut: ”[Jeesus Kristus] seisoo käsivarret ojennettuina toivoen ja haluten parantaa, antaa anteeksi, puhdistaa, vahvistaa, jalostaa ja pyhittää meidät.”3
Tietenkin me haluamme tehdä kaiken voitavamme. Meidän katumuksemme, meidän päätöksemme muuttua ja meidän särkynyt sydämemme, murtunut mielemme ja Jumalan mielen mukainen murheemme ovat kaikki tärkeitä. Me haluamme muuttaa käytöstämme ja hyvittää synnin niille, joita olemme loukanneet.
Rakkaudesta yhtä kohtaan, Eva Koleva Timothy
Anteeksianto on lahja
Meidän täytyy kuitenkin muistaa, että anteeksiannon jumalallista lahjaa ei voi koskaan ansaita – sen voi ainoastaan saada. Käskyjä toki täytyy noudattaa ja toimitukset täytyy vastaanottaa saadakseen anteeksiannon, mutta henkilökohtaiset ponnistelut – olivatpa ne kuinka suuria tahansa – kalpenevat, kun niitä verrataan lunastuksen hintaan. Itse asiassa niitä ei voi verrata.
Anteeksianto on lahja, ja ainoa, joka tämän lahjan voi antaa, on maailman Lunastaja ja Vapahtaja Jeesus Kristus (ks. Room. 5:1–12 ja varsinkin jakeet 15–18; ks. myös Room. 6:23; 2. Kor. 9:15; Ef. 2:8). Hän tarjoaa mittaamattoman arvokkaan lahjan auliisti kaikille, jotka kääntyvät Hänen puoleensa vastaanottamaan sen (ks. OL 88:33).
Kuten presidentti Nelson on sanonut: ”[Vapahtajan sovitus kykenee lunastamaan] jokaisen sielun henkilökohtaisten rikkomusten rangaistuksista Hänen asettamillaan ehdoilla.”4
Riemuitkaamme matkasta! Taivaallinen Isämme on antanut meille nämä totuuden sanat: ”Jos te teette parannuksen ettekä paaduta sydäntänne, niin minä armahdan teitä Ainosyntyisen Poikani kautta; – – [ja teillä] on minun ainosyntyisen Poikani kautta oikeus armoon [syntienne] anteeksisaamiseksi; ja [te pääsette] minun lepooni” (Alma 12:33–34).
Yhtenä Herran apostoleista lupaan teille, että nämä Isämme sanat ovat totta. Kun vastaanotatte ne elämäänne, Vapahtaja muovaa ikiajoiksi teitä odottavan jumalallisen osan.