Nuorille aikuisille
Odottamattominakin aikoina kulje eteenpäin täynnä toivoa
Kun tunnemme pelkoa ja epävarmuutta siitä, kuinka kulkea eteenpäin elämässä, meidän toivomme ja uskomme Kristukseen voivat valaista tien.
Yksikään meistä ei olisi osannut odottaa koronaviruspandemian maailmanlaajuista vaikutusta.
Aivan kuin kaikki maailmassa olisi pysäytetty ja se olisi tehty epämääräiseksi ajaksi, mikä on saanut epävarmuuden varjostamaan tulevaisuutta koskevia ajatuksiamme.
Palasin kotiin lähetystyöstäni Arizonassa Yhdysvalloissa juuri kun pandemia alkoi levitä kaikkialle maailmaan. Lähetystyöni muutaman viimeisen viikon aikana olin hahmotellut näkemystä siitä, mihin halusin elämäni kulkevan, kun palaisin kotiin. Laadin täsmällisiä suunnitelmia ja tavoitteita ja olin valmis aloittamaan! Suunnittelin, että aloittaisin sairaanhoitajan opinnot korkeakoulussa, aloittaisin uusia harrastuksia ja saisin uusia ystäviä sekä tarttuisin niihin moniin mahdollisuuksiin, joita nuorille aikuisille tulee. Tunsin rauhaa ja varmuutta siitä, että Jumala johdattaisi minua ja että Hänellä olisi hienoja asioita varattuna minulle lähetystyöni jälkeen.
Se muuttui pian kotiinpaluuni jälkeen.
Yksi toisensa jälkeen suunnitelmani peruuntuivat koronaviruspandemian vuoksi. Aloin epäillä ja kyseenalaistaa tekemiäni päätöksiä ja asettamiani tavoitteita. Päätin alkaa etsiä työpaikkaa samalla kun odotin verkkoluentojen alkamista, sen sijaan että olisin muuttanut toiseen osavaltioon ja aloittanut opiskelun, kuten olin alun perin suunnitellut. Jonkin ajan kuluttua tunsin, että olin kadottanut päämääräni ja että hukkasin vain paljon aikaa. Olin tottunut siihen, että lähetyssaarnaajan aikatauluni oli täpötäynnä, ja nyt yhtäkkiä tunsin itseni yksinäiseksi, ikävystyneeksi ja hyödyttömäksi.
En odottanut tulevaisuutta innolla. En halunnut kohdata tätä elämänmuutosta. Halusin palata ajassa taaksepäin, palata menneisiin ystävyyssuhteisiini ja paikkoihin, jotka olivat kerran tehneet minut onnelliseksi. Näkemys ja suunnitelmat, joita minulla oli elämääni varten vain muutama viikko aiemmin, olivat haihtuneet, ja tunsin olevani ikään kuin synkkyyden, pelon ja lannistuksen halvaannuttama. En tuntenut olevani lainkaan oma itseni. Olin juuri päättänyt mahtavimman kokemuksen palveltuani Herraa puolentoista vuoden ajan, mutta nyt tunsin itseni vähäisemmäksi kuin koskaan elämässäni.
Ihmettelin, miksi kaikki meni pieleen ja missä Herran lupaamat siunaukset olivat. Se varmuus, jota olin tuntenut lähetystyöni viimeisinä viikkoina, tuntui kadonneen.
Sitten tuli yleiskonferenssi, ja tajusin, miten paljon minulta puuttui erästä tiettyä asiaa elämässäni – toivoa.
Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista piti puheen nimeltä ”Täydellinen toivon kirkkaus” (huhtikuun 2020 yleiskonferenssi), ja se kiinnitti huomioni aivan erityisellä tavalla. Käsitin, että koska uskon Kristukseen, minä voisin ja minun pitäisi toivoa, että tulossa on parempaa. Ymmärsin, että koska Kristus elää ja tekee jatkuvasti työtä minun elämässäni, tulevaisuuteni on aivan yhtä täynnä ihmeitä ja runsaita siunauksia kuin aiempi elämäni on ollut.
Koska Vapahtaja on tuntenut ja voittanut kaiken, mitä minä tulen koskaan kohtaamaan, niin minä voin uskoa – vaikka ei näyttäisi olevan mitään syytä uskoa – että asiat kääntyvät parempaan suuntaan, vaikka suunnitelmani menisivätkin joskus pieleen.
Olen oppinut ymmärtämään, että jos haluan saada iloa, menestystä ja täyttymystä elämässä, minun täytyy pitää kiinni toivosta ja kulkea eteenpäin tuntien toivoa silloinkin kun kohtaan epävarmuutta. On helppo antaa periksi ja olla onneton. On vaikeaa kantaa ahdinkojamme kärsivällisenä, luottavaisena ja tuntea horjumatonta varmuutta siitä, että Jumala hallitsee maailmaa ja asiat muuttuvat parempaan suuntaan. Mutta aivan kuten presidentti Thomas S. Monson (1927–2018) neuvoi: ”Valitkaamme aina vaikeampi oikea helpomman väärän sijaan.”1
Luota siihen, että Jumala vahvistaa sinua silloinkin kun tunnet luhistuvasi. Luota siihen, että lopussa kaikki järjestyy, koska ”kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa” (Room. 8:28).
Kun synkät pilvet ympäröivät meitä ja tunnemme pelkoa ja epävarmuutta kulkea eteenpäin näitä polkuja, joille elämä meitä kuljettaa, niin meidän toivomme ja uskomme Kristukseen voivat valaista tien ja antaa meille voimaa ottaa vaikka vain yhden pienen askeleen eteenpäin. Hänen ansiostaan me voimme kokea iloa nykyisyydestä silloinkin, kun olosuhteemme eivät ole sitä, mitä halusimme tai odotimme.
Jos huomaat jääneesi elämässäsi jumiin muutosvaiheiden välille tai asiat eivät suju aivan haluamallasi tavalla, niin muista, että taivaallisella Isällä on sinua varten suunnitelma, jota et ehkä osaa edes kuvitella. Vaikka Hän saattaakin toisinaan tuntua olevan vaiti, Hän vaikuttaa elämässäsi aktiivisesti. Hän näkee lopun alusta asti. Jos turvaat Häneen ja kuljet edelleen eteenpäin tehden parhaasi nykyisissä olosuhteissasi, niin elämäsi tulee olemaan äärettömän paljon parempaa kuin koskaan arvelit sen voivan olla.
Älä anna periksi. Jatka yrittämistä silloinkin kun et pysty näkemään ponnistelujesi tuloksia eikä mikään tunnu muuttuvan paremmaksi. Jatka etenemistä silloinkin, kun asiat eivät suju suunnitelmien mukaisesti. Pane merkille Herran käden vaikutus elämässäsi ja huomaa Hänen hyvyytensä. Tavoittele Hengen johdatusta tarkoituksena toimia Hänen sanojensa mukaisesti. Tee parhaasi, mitä se sitten tänään onkin. Jatka ponnistelemista. Jatka etenemistä. Ja jatka toivossa, että Hänen johdatuksellaan tilanne paranee.