Tule ja seuraa minua: Oppi ja liitot 18–19
Jokaisen sielun arvo
Veli Jan E. Newman
toinen neuvonantaja pyhäkoulun ylimmässä johtokunnassa
22.–28. helmikuuta
Miksi me olemme niin arvokkaita taivaalliselle Isällemme?
Nostaa hervonneita käsiä, J. Kirk Richards
Hiljattain tunsin innoitusta ottaa jälleen yhteyttä erääseen perheeseen, jota toverini ja minä olimme opettaneet ja jonka olimme kastaneet, kun olin nuori lähetyssaarnaaja miltei 40 vuotta sitten Brysselissä Belgiassa. Oli kulunut varsin kauan siitä, kun olin viimeksi puhunut kenenkään heidän kanssaan.
Nykypäivän tekniikan ihmeen avulla etsin tämän perheen äidin käsiini sosiaalisessa mediassa. Minulla oli mahtava videokeskustelu hänen kanssaan. Muistelimme yhteisiä pyhiä kokemuksia, joita meillä oli vuosia sitten, kun hänen perheensä sai kuulla palautetusta evankeliumista.
Hänen terveytensä ei ollut paras mahdollinen, ja olosuhteet olivat erottaneet hänet hänen perheestään. Jutellessamme tunsin, miten syvää rakkautta taivaallinen Isä ja Vapahtaja tuntevat tätä hyvää sisarta kohtaan. Tunsin hänen suuren iankaikkisen arvonsa, vaikka hän onkin jossain määrin ajautunut pois kirkosta. Ilmaisin rakastavani häntä ja todistin, että Jumala rakasti häntä ja oli tietoinen hänestä. Kyyneleet täyttivät silmämme, kun ilmaisimme rakastavamme toisiamme. Sovimme, että pitäisimme yhteyttä useammin. Olin hyvin kiitollinen, että kaikki-tietävä ja rakastava Jumala oli innoittanut minua sinä päivänä ottamaan yhteyttä rakkaaseen ystävääni.
Syy Jumalan rakkauteen
Kun enkeli kysyi Nefiltä Jumalan itsensä alentamisesta, Nefi vastasi nöyrästi: ”Minä tiedän, että hän rakastaa lapsiaan, mutta en tiedä kaiken tarkoitusta” (1. Nefi 11:17). Olen usein miettinyt, kuinka Nefi oppi ymmärtämään tämän yksinkertaisen, kauniin totuuden: Jumala rakastaa lapsiaan. On selvää, että hän tunsi Kristuksen opin, jota hänen hyvät vanhempansa olivat opettaneet (ks. 1. Nefi 1:1). Mutta hän tiesi myös syyn, miksi Vapahtaja tarvitaan. Ja mikä on se syy?
Miksi Jumala oli halukas antamaan Poikansa palvella uhrina? Miksi Hän on lähettänyt meidät tänne koeteltaviksi? Koska – kuten opetetaan eräässä aivan yhtä kauniissa totuudessa – ”sielujen arvo on suuri Jumalan silmissä” (OL 18:10).
Miksi me olemme niin arvokkaita Hänelle? Koska me olemme Hänen lapsiaan, niin luonnollisesti Hän rakastaa meitä. Mutta muutamassa seuraavassa jakeessa Hän kuvailee suurta lahjaa, joka Hänen suuren rakkautensa vuoksi annetaan meille jokaiselle. Tämä lahja on Hänen ainosyntyinen Poikansa Jeesus Kristus. Hän antoi Poikansa ”[kärsiä] kuoleman lihassa; ja niin hän kärsi kaikkien ihmisten tuskan, jotta kaikki ihmiset voisivat tehdä parannuksen ja tulla hänen luoksensa. Ja hän on noussut kuolleista, jotta hän voisi tuoda kaikki ihmiset luoksensa parannuksen ehdoilla.” (OL 18:11–12.) Hän sanoo meille: ”Tämä on minun työni ja kirkkauteni – ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen” (Moos. 1:39).
Parannus ja ilo
Ei ihme, että taivaallinen Isä tuntee suurta iloa, kun me teemme parannuksen. Halukkuutemme tehdä parannus on todiste siitä, että olemme syvästi kiitollisia maailman Vapahtajan ja Lunastajan suurenmoisesta ja vertaansa vailla olevasta lahjasta. Vain Jeesuksen Kristuksen ansiosta ja avulla me voimme tulla kelvollisiksi seisomaan luottavaisina Jumalan edessä (ks. OL 121:45).
Presidentti Russell M. Nelson on selittänyt: ”Liian monet ihmiset pitävät parannusta rangaistuksena – sellaisena, mitä pitää välttää vakavimpia olosuhteita lukuun ottamatta. Mutta tämä rangaistavana olemisen tunne on Saatanan aikaansaama. Hän yrittää estää meitä katsomasta Jeesukseen Kristukseen, joka seisoo käsivarret ojennettuina toivoen ja haluten parantaa, antaa anteeksi, puhdistaa, vahvistaa, jalostaa ja pyhittää meidät. – –
Mikään ei ole vapauttavampaa, ylevöittävämpää tai tärkeämpää meidän yksilölliselle edistymisellemme kuin säännöllinen, päivittäinen keskittyminen parannuksen tekemiseen. Parannus ei ole yksittäinen tapahtuma, se on prosessi. Se on avain onnellisuuteen ja mielenrauhaan. Kun parannukseen yhdistyy usko, se avaa meille pääsyn Jeesuksen Kristuksen sovituksen voimaan.”1
Lux Condivis (Jaettu valo), J. Kirk Richards
Kutsuttu auttamaan
Myöhempien aikojen ilmoituksissa Herra kutsuu usein lapsiaan eli palvelijoitaan auttamaan Häntä ja Hänen Poikaansa pelastuksen ja korotuksen työssä (ks. OL 18:14). Ajatelkaapa sitä! Maailmankaikkeuden Jumala esittää meille, jotka olemme epätäydellisessä tilassa, kutsun auttaa Hänen lapsiaan, jotka ovat suuriarvoisia, palaamaan Hänen luokseen. Hän tietää, että työ on haasteellista. On monia, jotka eivät hyväksy kutsuamme ”kuulla Häntä”. Hän kuitenkin vahvistaa, että Hän on Jumala jokaiselle. ”Ja jos kävisi niin, että te tekisitte työtä koko elinaikanne huutaen parannusta tälle kansalle ja johdattaisitte ainoastaan yhden sielun minun luokseni, kuinka suuri teidän ilonne onkaan hänen kanssansa minun Isäni valtakunnassa!” (OL 18:15, kursivointi lisätty.)
Saatatte kysyä itseltänne: ”Mitä voin tehdä auttaakseni jotakuta tulemaan Kristuksen luo, tekemään parannuksen ja saamaan Hänen sovitusuhrinsa siunauksen?”
Vanhin Dieter F. Uchtdorf kahdentoista apostolin koorumista on antanut tämän neuvon osallistumisesta pelastuksen ja korotuksen työhön: ”Ymmärtäkää, ettei teidän työnänne ole ihmisten käännyttäminen. Se on Pyhän Hengen tehtävä. Teidän tehtävänänne on kertoa siitä, mitä on sydämessänne, ja elää uskonkäsitystenne mukaisesti.
Älkää siis lannistuko, vaikka joku ei heti otakaan vastaan evankeliumin sanomaa. Se ei ole henkilökohtainen epäonnistuminen.
Se on tuon henkilön ja taivaallisen Isän välinen asia.
Teidän tehtävänne on rakastaa Jumalaa ja rakastaa lähimmäisiänne, Hänen lapsiaan.
Uskokaa, rakastakaa, toimikaa.
Noudattakaa tätä polkua, niin Jumala tekee ihmeitä teidän välityksellänne siunatakseen kallisarvoisia lapsiaan.”2
Verhon läpi, J. Kirk Richards
Kummallakin puolen verhoa
Kutsu tulla Kristuksen luo parannuksen kautta ei ole varattu ainoastaan niille, jotka elävät tämän maan päällä. ”Kuolleet, jotka tekevät parannuksen, lunastetaan kuuliaisuuden kautta Jumalan huoneen toimituksille” (OL 138:58). Temppeli- ja sukututkimustyö ovat tärkeitä osa-alueita hajallaan olevan Israelin kokoamisessa kummallakin puolen verhoa. Voimme tuntea suurta iloa, kun teemme työtä niiden hyväksi, jotka ovat menneet henkimaailmaan, tietäen, että siinä valtakunnassa, kuten presidentti Wilford Woodruff (1807–1898) sanoi, ”on hyvin harvoja, jos yhtäkään, joka ei omaksu evankeliumia”3. Epäilemättä he odottavat innolla sitä päivää, kun pelastavat toimitukset suoritetaan heidän puolestaan Herran huoneessa.
Vanhin Dale G. Renlund kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Kun kokoamme sukuhistorioitamme ja menemme temppeliin esivanhempiemme puolesta, Jumala täyttää monia näistä luvatuista siunauksista samanaikaisesti kummallakin puolen verhoa. Samalla tavoin meitä siunataan, kun autamme muita seurakunnissamme ja vaarnoissamme tekemään samoin. Jäsenet, jotka eivät asu lähellä temppeliä, saavat myös nämä siunaukset osallistuessaan sukututkimustyöhön kokoamalla esivanhempiensa nimiä, jotta temppelitoimitukset voidaan suorittaa.”4
On suurenmoista tietää, että taivaallinen Isämme rakastaa kaikkia lapsiaan. Me olemme Hänelle hyvin arvokkaita. Meillä jokaisella on pyhä vastuu palvella Hänen lapsiaan kummallakin puolen verhoa ja auttaa heitä ymmärtämään oman suuren arvonsa.
Auttakaa heitä näkemään oma arvonsa
Kutsun teitä pitämään yhteyttä niihin, jotka ovat olleet osa teidän elämäänne ja jotka ovat kenties jääneet joksikin aikaa unhoon. Auttakaa niitä, jotka ovat lähteneet pois liittopolulta. Palvelkaa niitä, jotka tarvitsevat Kristuksen kaltaista rakkautta. Tuntekaa yhteyttä verhon toisella puolella oleviin temppeli- ja sukututkimustyön ja myös indeksoinnin avulla. Auttakaa muita tuntemaan Jumalan rakkautta teidän välityksellänne.
Kuten olimme luvanneet, rakas belgialainen ystäväni ja minä puhuimme joka sunnuntai yli neljän kuukauden ajan. Ehdotin, että hän lataisi itselleen Evankeliumiaiheinen kirjasto -sovelluksen. Kerroin ystävästäni paikalliselle seurakunnanjohtajalle, ja kokoaikaiset lähetyssaarnaajat kävivät ystäväni luona ja antoivat hänelle pappeuden siunauksen. Seuraavalla viikolla – ensimmäisen kerran yli 30 vuoteen – hän osallistui sakramenttikokoukseen. Viimeksi kun juttelimme, hän oli täynnä iloa siitä, että oli jälleen yhteydessä Jeesuksen Kristuksen kirkkoon.
Ystäväni kertoi myös, että hänen vanhin tyttärensä on yhä mukana kirkossa. Otin heti yhteyttä tyttäreen videopuhelun välityksellä. Hän esitteli minulle jokaisen neljästä kauniista lapsestaan. Sitten hän kertoi minulle, että kokoaikaiset lähetyssaarnaajat olivat tulossa sinä iltana heidän kotiinsa päivälliselle. Millainen siunaus olikaan nähdä, että hän on yhä uskollinen kirkon jäsen!
Jutellessani hänen kanssaan ymmärsin vähäisessä määrin tämän pyhien kirjoitusten kohdan sanoman: ”Ja nyt, jos ilonne on suuri yhden sielun kanssa, jonka olette johdattaneet minun luokseni minun Isäni valtakuntaan, kuinka suuri teidän ilonne onkaan, jos johdatatte monta sielua minun luokseni!” (OL 18:16.)
Jokaisen sielun arvo on suuri!
”[Ei] teidän työnänne ole ihmisten käännyttäminen. Se on Pyhän Hengen tehtävä. Teidän tehtävänänne on kertoa siitä, mitä on sydämessänne, ja elää uskonkäsitystenne mukaisesti.” Vanhin Dieter F. Uchtdorf
Meillä jokaisella on pyhä vastuu palvella taivaallisen Isän lapsia kummallakin puolen verhoa.