Vyöhykkeen johtohenkilön sanoma
Palveleminen pyhittää: Herkkyys muiden tarpeille pyhittää meidän oman elämämme
Viime aikoina meille on sysätty muutoksia elämämme monilla osa-alueilla, ja vaikka emme olekaan kaikki olleet samassa veneessä, niin olemme kaikki olleet samoilla myrskyn myllertämillä vesillä. Minulla on toisinaan ollut vaikeuksia tietää tarkalleen, kuinka edetä, kulkea eteenpäin, olla tuottava ja sopeutua muutoksiin, joita elämässäni on tapahtunut.
Ehkäpä teillä kuten minulla on viime kuukausina ollut tilaisuuksia tavoitella johdatusta ja ymmärrystä Herralta eri asioihin suunnistaaksemme tilanteissa ja olosuhteissa, jotka ovat olleet tuntemattomia ja ainutlaatuisia. Kenties teistäkin on tuntunut, että tämä aika on ollut mahdollisuus hioutua ja pyhittyä, aikaa päästä lähemmäksi taivaallista Isäämme, tulla paremmaksi Kristuksen opetuslapseksi. Presidentti Nelsonin, kahdentoista koorumin veljien ja järjestöjen ylijohtajien johdonmukaiset sanomat ovat kannustaneet meitä kuulemaan Häntä1, mikä auttaa meitä suunnistamaan tänä aikana. Yksi tärkeimpiä taitoja, mitä voimme oppia ja hioa tässä elämässä, on se, kuinka kuulemme Herran ääntä ja kehotuksia. Niiden kehotusten kuuleminen, varteen ottaminen ja niiden pohjalta toimiminen antaa meille mahdollisuuden hioutua ja pyhittyä.
Omasta kokemuksestani olen huomannut, että Herra on ollut hyvin halukas kertomaan tahtonsa ja johdatuksensa, kun kyse on Hänen valtakuntansa rakentamisesta. Presidentti Nelson esitti saman käsityksen kannustaen meitä tavoittelemaan ilmoitusta2. Olen havainnut, että ilmoitusta virtaa helpommin ja nopeammin, kun olen rukoillut ja pyrkinyt saamaan johdatusta muiden palvelemiseen joko kirkon tehtävissä tai ajatellessani jotakuta muuta kuin pyytäessäni sitä omaa tahtoani ja olosuhteitani varten.
Palvellessaan ensimmäisessä presidenttikunnassa vanhin Dieter F. Uchtdorf opetti:
”Usein vastaus rukoukseemme ei tule ollessamme polvillamme vaan ollessamme pystyssä palvelemassa Herraa ja palvelemassa lähipiirissämme olevia. Epäitsekkäät palvelun ja pyhittäytymisen teot jalostavat henkeämme, poistavat suomut hengellisistä silmistämme ja avaavat taivaan ikkunat. Kun meistä tulee vastaus jonkun rukoukseen, löydämme usein vastauksen omaankin rukoukseemme.”3
Hengen pyhittävä voima on käytettävissämme, kun pyrimme tietämään, kuinka voimme palvella tehokkaammin lähipiiriimme kuuluvia, olivatpa he omaa perhettämme, ystäviämme, naapureitamme, yhteisöämme tai niitä, joiden huolenpito kuuluu tehtävämme taloudenhoitoon. Kun meistä tulee herkempiä huomaamaan muiden tarpeita, meistä tulee herkempiä tuntemaan Hengen vaikutusta. Se puolestaan auttaa meitä vastaamaan laulun esittämään pyyntöön ”Suo pyhäksi tulla Kuin Vapahtaja”4. Kokemukseni mukaan kun me lähestymme Herraa rukouksella siitä, kuinka voimme olla avuksi tai siunaukseksi jollekulle muulle, Hän vastaa auliisti siihen rukoukseen. Voi myös tulla tilanne, jolloin kehotus toimia tulee ilman edeltävää erityistä rukousta. Yksinkertainen usko, joka sitten saa menemään ja tekemään hyvää, palkitsee molempia osapuolia. Sisar Sylvia Allred, entinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa, kuvaili sitä näin:
”Me ilmaisemme Kristuksen puhdasta rakkautta palvellessamme epäitsekkäästi. Toistemme auttaminen on pyhittävä kokemus, joka ylentää saajaa ja tekee antajan nöyräksi.”5
Presidentti Thomas S. Monson sanoi kerran: ”Mahdollisuutemme antaa itsestämme ovat – – rajattomia, mutta ne ovat myös katoavia.”6 Rukoukseni on, että Pyhä Henki voi luottaa siihen, että me kuuntelemme kehotuksia ja toimimme sekä tulemme vastaukseksi jonkun muun rukoukseen, mikä puolestaan suo meille pyhittävän kasvukokemuksen.