Lähetystyö etenee koronasta huolimatta
Lähetystyön tekeminen on muuttunut kaikkialla maailmassa perustavanlaatuisesti koronapandemian myötä. Ihmisiä ei tavata eikä opeteta välttämättä kasvokkain, kokoukset toteutuvat tekniikan välityksellä, ja evankeliumista kiinnostuneiden ihmisten etsiminenkin tapahtuu nyt pitkälti sosiaalisten medioiden kautta.
Lähetyssaarnaajien koulutuskeskukset ovat olleet suljettuina keväästä 2020 asti, ja
lähetyssaarnaajilla on ollut poikkeuksellinen mahdollisuus aloittaa lähetystyönsä kotona perheensä luona.
”Vaarnanjohtaja Myllylä erotti minut lähetyssaarnaajan tehtävään kodissamme. Siitä asti olen kantanut lähetyssaarnaajan nimikylttiäni ja tuntenut vahvasti olevani lähetyssaarnaaja, vaikka koulutukseni ajan toverini asuivat eri maissa ja lähes kaikki tapahtui tietokoneen ruudun välityksellä. Koulutus kotoa käsin oli mahtava kokemus, myös jonkinlainen pehmeä lasku lähetystyön aloittamiseen”, kertoo sisar Viola Tähtisalmi.
”Toverini olivat Englannissa, Mansaaressa ja Suomessa. Ryhmässämme oli meidän lisäksemme sisaret Espanjassa ja Ranskassa ja veli Englannissa. Maantieteelliset etäisyydet eivät haitanneet, vaan tunsimme vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta”, sisar Tähtisalmi kertoo.
Lähetyssaarnaajien koulutusjakson ajankäyttö on suunniteltu tarkkaan jokaiselle päivälle, eikä vapaa-aikaa juurikaan ole. Lähetyskentillä päivät ovat normaaliin tapaan täyteen suunniteltuja siitä huolimatta, että toiminta tapahtuu vielä paljolti asunnoista käsin.
Millä tavalla pandemia sitten vaikuttaa lähetystyön etenemiseen?
”En tiedä, edistääkö pandemia lähetystyötä, mutta ei se ainakaan estä sitä”, sisar Tähtisalmi sanoo. ”Tekniikka on hyvä apuväline lähetystyössä, mutta se ei koskaan käännytä ketään, vaan Pyhä Henki. Minulla on ollut koulutuksesta asti vahvasti mielessä se, että Herra jouduttaa työtään. Uskon siihen.”
Sisar Tähtisalmen toveri, sisar Rachel Walker sai lähetystyökutsun Venäjälle, mutta on pandemian vuoksi aloittanut lähetystyönsä kotimaassaan Englannissa. Hän opiskelee päivittäin venäjää ja toivoo voivansa vielä palvella myös Venäjällä.
Myös monet Suomeen lähetystyökutsunsa saaneet ovat aloittaneet palvelutyönsä ensin kotimaassaan. Suomeen saapuessaan heillä on usein jo runsaasti kokemusta lähetystyön tekemisestä.
Suomen lähetysjohtaja Ville Kervinen näkee pandemian mahdollisuutena lähetystyön tekemiseen uusilla ja innovatiivisilla tavoilla. Lähetysjohtajapariskunta Ville ja Leena Kervinen kävi itsekin oman koulutuksensa tehtäväänsä etänä internetin välityksellä.
”Työ on tuntunut aivan mahtavalta. Toki työläältä ja monella tavalla ennakoimattomalta, mutta Herra on tiennyt nämä ajat ennalta, ja minulle sopii toimia tällaisessa ’luontaisessa kaaoksessa’”, sanoo lähetysjohtaja Kervinen, jolle ovat tulleet tutuiksi muun muassa pandemiasta johtuvat viiveet lähetyssaarnaajien saapumisessa maahan.
Lähetysjohtaja Kervinen näkee pandemian ajan haasteiden sijaan mahdollisuutena olla lähetystyössä luova. Kun valmiit sapluunat puuttuvat, on mahdollista etsiä uusia keinoja löytää ja opettaa ihmisiä. Kokeilun kautta voidaan sitten hylätä ne menetelmät, jotka eivät toimi.
”Taivaan Isä on järjestänyt keinoja, joilla ne ihmiset, jotka ovat valmiit ottamaan evankeliumin vastaan, löytyvät. Asiat järjestyvät kyllä.”
Lähetystyö siirtynyt verkkoon
Suurimpana yksittäisenä muutoksena lähetystyössä lähetysjohtaja Kervinen pitää sitä, että työ on siirtynyt verkkoon.
”Suomessa on opetettu ihmisiä somen kautta, jopa niin, että vasta juuri ennen kastetilaisuutta on tavattu kasvokkain”, lähetysjohtaja Kervinen kertoo.
Lähetyssaarnaajien omat persoonallisuudet ja kiinnostuksen kohteet ovat myös nousseet tänä aikana esiin uudella tavalla. Niiden välityksellä voi kohdata samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä somessa. Lähetysjohtaja Kervinen kertoo, että ihmisten palvelemisesta on erinomaisia kokemuksia. Palvelutempauksista on tullut jo selkeä trendi. Palveleminen auttaa myös lähetyssaarnaajia, jotka viettävät pandemian vuoksi paljon aikaa eristyksessä.
”Esimerkiksi Hyvinkäällä lähetyssaarnaajat ilmoittivat haluavansa tehdä palvelutyötä. Siellä tuli yli 300 yhteydenottoa, ja ihmiset olivat hyvin vaikuttuneita siitä, että lähetyssaarnaajat auttavat toisia pyyteettömästi”, lähetysjohtaja Kervinen kertoo.
Lähetysjohtaja Kervinen toivoisi, että lähetyssaarnaajat kuuluisivat ja näkyisivät paremmin osana yhteiskuntaa niissä kaupungeissa, joissa he asuvat. Hänen mielestään nyt olisi hyvä aika uudenlaiselle yhteisöllisyydelle, jossa lähetyssaarnaajat voisivat esimerkiksi kerätä keväisin roskia ja olla siten osa paikkakuntien toiminnan kokonaisuutta.
”Lähetystyö ei ole pelkästään sitä, että me etsimme ihmisiä, vaan sitäkin, että ihmiset löytävät meidät. Me voimme myönteisillä tavoilla tehdä itsemme näkyviksi”, lähetysjohtaja Kervinen sanoo.
Sisar Kervinen nostaa esiin sen, että lähetyssaarnaajat kohtaavat yhä myös ennakkoluuloja. Pariskunta pohtii yhdessä, mitä asialle voisi tehdä.
”Me voisimme kirkkokuntana olla enemmän tekemisissä muiden kirkkojen kanssa ja olla yhdessä tukemassa suomalaisia yhteiskunnallisia arvoja varsin maallistuneessa yhteiskunnassa”, sisar Leena Kervinen sanoo.
”Toinen asia on se, että jos me rivijäsenet kertoisimme avoimemmin ystävillemme evankeliumista arjessamme, niin se muovaisi ihmisten käsityksiä meistä”, sisar Kervinen lisää.
”Minut on yllättänyt tässä tehtävässä se, että kun tekee omilla rajallisilla voimillaan tätä työtä, niin asiat etenevät ihmeellisillä tavoilla”, veli Kervinen sanoo.
”Meidän jäsenten ei tarvitsisi niin paljon murehtia. Riittää, että on valmis heittäytymään ja luottamaan Herran apuun. Ettei haluttaisi niin paljon itse kontrolloida kaikkea. Ehkä suurimpana inhimillisenä haasteena on tietynlainen kontrollin menetys. Olen yrittänyt korostaa lähetyssaarnaajille, että ’sinä plus Kristus on enemmän’. Eikä niin, että ’sinä plus enemmän on täydellinen’. Parasta olisi, jos ottaisimme Kristuksen mukaan kaikkeen tekemiseemme. Silloin voimme nauttia evankeliumista.”
”Tämä on kuitenkin ilosanoma”, lähetysjohtaja Kervinen muistuttaa.