Tervetuloa tämän numeron pariin

Temppeli- ja sukututkimustyön siunauksia

Veli ja sisar Prebble lastensa ja näiden puolisojen kanssa Sydneyn temppelin edustalla Australiassa nuorimman tyttärensä sinetöimisen yhteydessä.

Yllä: valokuva Sally Crosbie

Olen kokenut monia siunauksia elämässäni osallistumalla temppeli- ja sukututkimustyöhön ja olen myös nähnyt muiden elämässä, ettei ole koskaan liian myöhäistä saada näitä siunauksia eläville ja kuolleille sukulaisille.

Huhtikuun 2018 yleiskonferenssissa vanhin Dale G. Renlund sanoi: ”Kun Jumala ohjaa meitä tekemään jonkin asian, Hänellä on usein mielessään monia tarkoituksia. Sukututkimus- ja temppelityö ei ole vain kuolleita varten, vaan se siunaa myös eläviä.” Vanhin Renlund mainitsi sitten monia siunauksia, mukaan lukien parantavia siunauksia, joita voi koitua perheellemme, kun osallistumme temppeli- ja sukututkimustyöhön. (Ks. ”Sukututkimus- ja temppelityö – sinetöiminen ja parantuminen”, Liahona, toukokuu 2018, s. 46–47.)

Tässä numerossa useat kirkon jäsenet ja minä kerromme, kuinka taivaallinen Isä on siunannut meitä temppelityön välityksellä (ks. s. 12, 14, 16, 30 ja 46). Käsittelemme erilaisia kysymyksiä, kuten ”Kuinka valmistaudun menemään temppeliin ensimmäistä kertaa?”, ”Kuinka kerron ystävilleni temppelistä?” ja omassa artikkelissani ”Kuinka pidämme temppelin lähellä meitä, kun se on fyysisesti kaukana?”

Me kaikki voimme kokea parantavia siunauksia omassa elämässämme riippumatta haasteistamme, kun pyrimme mahdollisuuksien mukaan osallistumaan temppeli- ja sukututkimustyöhön. Yksilöllisten pyrkimystemme avulla – tuntuivatpa ne kuinka pieniltä tahansa – me voimme kaikki viedä Herran työtä eteenpäin kuolleidemme lunastamiseksi ja perheemme vahvistamiseksi.

Parhain terveisin

Lisa Prebble

Devonportin vaarna, Australia