Suuri säestäjä
Valittamiseni keskellä mieleeni tuli yksinkertainen mutta voimallinen ajatus, joka lisäsi kiitollisuuttani.
Valokuva kirjoittajasta Annika Burkhardt
On sykähdyttävää istua penkillä kädet pianon kermanvalkoisilla koskettimilla ja odottaa laulunjohtajan merkkiä. Säestäminen on yksi lempiharrastuksistani, mutta sitä ei juurikaan huomata. Toisinaan minuuteni vaatii huomiota, ja haluan jonkun antavan tunnustusta ponnisteluistani.
Me säestäjät tuemme esiintyjiä, pidämme yllä tempoa ja luomme musiikin harmonian ja tunnelman. Aika ajoin me jopa peittelemme esiintyjien virheitä. Työskentelemme monia tunteja ennen harjoituksia ja niiden jälkeen. Toisinaan me olemme viimeisiä, jotka saavat nuotit, mutta ensimmäisiä, joiden odotetaan osaavan ne.
Eräänä vaikeana aikana minulla oli vaikeuksia näiden tuntemusten kanssa. Minusta tuntui, ettei kukaan arvostanut työtäni. Eräänä iltana polvistuin vuoteeni viereen kertomaan asiasta taivaalliselle Isälle.
Aloitin rukoukseni luettelemalla kaiken, mitä teen ja mistä en saa kiitosta. En tarvinnut paljoa, mutta tarvitsin jotakin. Kerroin Hänelle, että tunsin itseni unohdetuksi.
Valittamiseni aikana Henki kuiskasi mieleeni ajatuksen, joka muutti koko näkökulmani.
Lakkasin rukoilemasta, kun yhtäkkiä näin tilanteeni eri valossa. Aloin käydä läpi valitusluetteloani ajatellen asioita ikään kuin taivaallinen Isä olisi säestäjä. Yllätyin ja nöyrryin, kun ajattelin, kuinka me emme ehkä käsitä, miten paljon Hän auttaa meitä, täydentää elämäämme, peittelee virheitämme ja ”ei hän väsy, ei hän nuku” (Ps. 121:4) meidän vuoksemme. Kutsummeko Hänet viimeisenä mutta odotamme Häntä ensimmäisenä?
Sen kokemuksen jälkeen aloin kiittää Häntä Hänen suurenmoisesta säestyksestään minun elämässäni. Kaikki, mitä minä olen, on Hänen ja Hänen Poikansa ansiota. Miten erilainen näkökulma! Hän ei nuhdellut minua tuntemusteni tai valitukseni vuoksi. Sen sijaan Hän päätti opettaa minua. Hän opetti minulle erilaisen tavan nähdä Hänet ja muut.
Kun nykyään lankean itsesäälin ansaan, muistan oman suuren Säestäjäni – Hänet, jonka kanssa harjoittelen ja jota minun tulee kiittää. Taivaallinen Isä opetti minua arvostamaan Häntä eri tavalla kuin koskaan aiemmin, arvostamaan enemmän ympärilläni olevia ihmisiä, omaksumaan kiitollisemman sydämen ja muistamaan Hänen Poikansa sanat: ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän” (Joh. 10:10).