Enkeleitä temppelissä
Kannoin huolta siitä, että neurologinen sairauteni saattaisi häiritä muita temppelissä – kunnes kuulin erään pariskunnan lohdulliset sanat.
Valokuva Washington D.C:n TEMPPELISTÄ YHDYSVALLOISSA Candace Read
Temppeli on kaikkein hiljaisin ja rauhallisin paikka maan päällä, eikö niin? No, ei ehkä minun kaltaiselleni, jolla on Touretten oireyhtymä. Tämä neurologinen sairaus saa aikaan sen, että minulla ilmenee jatkuvasti nykäyksiä ja äännähdyksiä tahtomattani. Touretten oireyhtymäni voi tehdä ihmisten olon epämukavaksi, kun olen heidän lähellään hiljaisessa paikassa.
Eräänä päivänä endaumentti-istunnon aikana Washington D.C:n temppelissä kannoin huolta siitä, että saattaisin häiritä muita. Nykäysten hallitseminen vaatii kaiken huomiokykyni, mikä estää minua keskittymästä mihinkään muuhun. Niinpä kun yritin keskittyä endaumenttiin, minun oli mahdotonta hallita täysin omia nykäyksiäni, vaikka teinkin parhaani. Sen istunnon aikana minulla oli tavallista enemmän vaikeuksia.
Myöhemmin kun olin poistumassa selestisestä huoneesta, kuulin takaa lohdulliset sanat: ”Tulethan takaisin. Tule jatkossakin temppeliin.”
Sanat lausui eräs pariskunta, joka oli nähnyt kamppailuni. He halusivat vakuuttaa minulle, että olin aina tervetullut temppeliin, ilmenipä minulla mitä tahansa nykäyksiä tai äännähdyksiä. Heidän sanansa saivat minut tuntemaan, että olin aivan yhtä tervetullut ja tarpeellinen kuin muutkin.
Kun he halasivat minua, Pyhä Henki siunasi minua rauhalla ja ilolla. Jumala oli lähettänyt minulle lempeän armoteon niiden kahden enkelin muodossa, jotka lohduttivat minua ja osoittivat minulle, että Hän välittää. Heidän ansiostaan tunsin sen rauhallisen, hiljaisen tunteen, jonka olin toivonut tuntevani temppelissä sinä päivänä.
”Kaikki enkelit eivät tule verhon toiselta puolelta”, vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on sanonut. ”Heistä muutamien kanssa me kuljemme ja puhumme – täällä, nyt, joka päivä.”1
Me kaikki voimme olla enkeleitä lähipiirissämme oleville, kun välitämme rakkautta ja huolenpitoa Jumalan lapsia kohtaan.2