Nuorille aikuisille
Temppelityöntekijänä olemisen siunauksia
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
Palveleminen temppelissä teki toimituksista ja siunauksista minulle vieläkin erityisempiä.
Valokuva Getty Images
Kun ensimmäistä kertaa menin temppeliin, Herran temppelin majesteettisuus teki minuun vaikutuksen. Tunsin selkeyttä sen suhteen, kuka olen, miksi olen maan päällä ja mihin tieni johtaisi minut, kun keskityn Kristukseen.
Minut oli juuri kutsuttu palvelemaan lähetystyössä Englannissa, ja olin innoissani temppeliin menemisestä ennen lähtöäni. Valmistauduin etukäteen saamalla tietoa temppelitoimituksista ja valmistautumalla solmimaan liittoja Herran kanssa.
Jälkeenpäin tiesin, että halusin mennä sinne jatkuvasti koko elämäni ajan. Ja tuo päätös vaikutti myös haluuni palvella toimitustyöntekijänä.
Uhrauksia palvelemisen hyväksi
Kuten vanhin Ronald A. Rasband kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Temppelissä käyminen lisää meidän ymmärrystämme jumaluudesta ja iankaikkisesta elämästä, sitoumustamme elää totuuden mukaan ja opettaa sitä sekä halukkuuttamme noudattaa Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä.”1
Halusin kutsua niitä siunauksia omaan elämääni, joten kun palasin kotiin lähetystyöstäni, puhuin piispalleni tulemisesta temppelityöntekijäksi. Lopulta minut kutsuttiin palvelemaan Washington D.C:n temppelissä muutaman kuukauden ajan, samalla kun olin töissä säästääkseni rahaa opiskeluun.
Palvelin temppelissä joka perjantai-ilta kello 18 alkavassa vuorossa. Tämä aikataulu vaati minua lähtemään töistä aikaisin ja matkustamaan kaksi tuntia. Se oli iso ja toisinaan vaikea sitoumus noudatettavaksi joka viikko.
Siihen aikaan työskentelin pitkiä päiviä ja tein paljon ruumiillista työtä, joten olin yleensä melko väsynyt mennessäni temppelivuorooni. Olin myös henkisesti uupunut suurimman osan ajasta valmistautuessani jatkamaan opiskelua ja miettiessäni, mitä aioin tehdä loppuelämäni ajan.
Mutta temppelivuorojeni aikana olin aina innokas oppimaan lisää toimituksista. Jatkuvasta väsymyksestä ja loputtomasta tehtäväluettelostani huolimatta löysin jotenkin rauhaa temppelissä. Lähdin aina tuntien kiitollisuutta siitä, että sain palvella Herraa siellä, ja kunkin vuoron jälkeen tunsin uudistuneeni hengellisesti, kun keskityin Vapahtajaan. Tuntemani rauha auttoi minua myös saamaan ohjausta ja vastauksia elämääni.
Järjestin aikaa
Temppelipalveluni päättyi, kun opiskelun vuoksi muutin pois paikkakunnalta. Olin opintojeni takia hyvin kiireinen ja ylikuormitettu, joten en käynyt temppelissä yhtä usein. Minua alkoi vaivata tunne, että minun pitäisi palvella siellä jälleen, joten menin tapaamaan piispaani ja kysyin asiasta.
Sain kutsun palvella temppelissä lauantai-iltapäivisin.
Niin, olin hyvin kiireinen, mutta olin innokas järjestämään aikaa palvellakseni Herran huoneessa joka viikko. Jokaisen vuoron myötä kasvoin lähemmäksi Vapahtajaa ja taivaallista Isää ja sain nauttia rauhasta, jota voi tuntea ainoastaan Hänen huoneessaan.
Temppelin siunauksia
Minun temppelipalveluni on ollut jokseenkin lyhytaikaista, mutta voin todistaa, että palveluaikani on muuttanut elämäni paremmaksi.
Niiden uhrausten vuoksi, joita tein palvellakseni, ja Herran hyvyyden ansiosta minä todella tunnen, että olen päässyt osalliseksi temppelin siunauksista, joita presidentti Russell M. Nelson kuvaili kerran: ”Lupaan teille, että Herra suo niitä ihmeitä, joita Hän tietää teidän tarvitsevan, kun teette uhrauksia palvellaksenne Hänen temppelissään.”2
Olen kokenut niitä ihmeitä. Ja tiedän, että sinäkin voit, kun teet temppelipalvelusta keskeisen osan elämääsi.
Meillä kaikilla ei ole tilaisuutta palvella temppelityöntekijänä. Mutta kun osallistumme temppeli- ja sukututkimustyöhön, pidämme liittomme ja arvostamme niitä sekä käymme temppelissä aina kun voimme, me kaikki voimme päästä lähemmäksi taivaallista Isää ja Jeesusta Kristusta sekä kutsua Heidän johdatustaan ja hyvyyttään omaan elämäämme. Kun keskitymme Heihin, me voimme aina tuntea rauhaa sydämessämme, kohtasimmepa me mitä haasteita tahansa.