Kuinka minusta tuli temppeliä rakastava ihminen
Olin sitoutunut menemään temppeliin joka perjantai, mutta eräänä aamuna useiden senttien lumipeite koetteli tekemääni sitoumusta.
Valokuva Getty Images
Opiskelin Brigham Youngin yliopistossa vuonna 1994, kun presidentti Howard W. Hunter (1907–1995) neuvoi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniä olemaan ”temppelissä käyvä ja temppeleitä rakastava kansa”. Hän sanoi: ”Rientäkäämme temppeliin niin usein kuin aika ja varat ja henkilökohtaiset olosuhteet sallivat.”1
Siihen aikaan asuin asunnossa, joka oli vain 15 minuutin kävelymatkan päässä Provon temppelistä. Minulla ei ollut autoa, mutta tiesin, ettei minulla ollut mitään veruketta olla käymättä temppelissä säännöllisesti. Päätin asettaa sen etusijalle.
Järjestin opiskeluaikatauluni sellaiseksi, että perjantaisin minulla olisi vapaata. Sitten sitouduin tekemään siitä oman temppelipäiväni. Sinä lukukautena – satoi tai paistoi – kävelin temppeliin joka perjantaiaamu klo 7.30 osallistuakseni kasteille kuolleiden puolesta. Jos minulla oli työn alla jokin iso tutkielma tai projekti, menin ensin temppeliin ja omistin sitten loppupäivän opiskelemiseen.
Eräänä talviaamuna huomasin herätessäni, että oli satanut useita senttejä lunta. Koska olen kotoisin Keski-Kaliforniasta, en ollut tottunut lumeen ja minua pelotti kävellä ylämäkeä temppelin luo. Mutta sen sijaan että olisin järkeillyt ja pysynyt kotona, vedin jalkaan lämpimät saappaat, otin mukaani kirkkokenkäni ja lähdin kävelemään temppeliin.
Kun saavuin sinne, minua tervehti eräs tuttu temppelityöntekijä, joka oli iloinen nähdessään, että olin taivaltanut sen matkan synkästä säästä huolimatta. Päästyäni sisään tunsin sekä voitonriemua että kiitollisuutta. Tajusin, että minusta oli tullut – aivan kuten profeetta oli pyytänyt – ”temppelissä käyvä ja temppeleitä rakastava” ihminen.
Sen jälkeisinä vuosina käytettävissäni oleva aika, keinot ja olosuhteet sekä etäisyys asunnostani temppeliin ovat muuttuneet useita kertoja. Mutta kunkin muutoksen myötä olen järjestänyt aikatauluni niin, että voin edelleen asettaa temppelissä käymisen etusijalle elämässäni.
Kun olen tehnyt niin, elämääni on tullut temppelin siunauksia, aivan kuten presidentti Hunter lupasi.