Liiton ihmiseksi liittokansan joukossa
Vanhin Neil L. Andersen
kahdentoista apostolin koorumista
Me muutumme, kun hyväksymme liitot, jotka Jumala tarjoaa jokaiselle lapselleen, ja pidämme ne.
Kuultuaan palautetusta evankeliumista Charlotte ja Morgan (viereisellä sivulla) seurasivat auliisti Vapahtajaa; upotus: Charlotte kastetilaisuudessaan. Alla: Charlotte ja Laurent seurustellessaan (upotus) ja sinetöimisessään Bernin temppelissä Sveitsissä vuonna 1995.
Albumin tausta, valokuvien reunat ja kulmat Getty Images
Tapasin Regis Carlusin ensimmäistä kertaa Ranskassa vuonna 1995. Hän ei ollut kirkon jäsen. Seuraavana päivänä hänen tyttärensä Charlotte sinetöitäisiin Bernin temppelissä Sveitsissä, ja hän oli kirjoittanut ja kysynyt, voisiko hän tulla toimistooni tapaamaan minua. Hän oli kuullut, että kyselin hänestä usein, ja hän oli ymmällään siitä, miksi.
Tunsin hänen kaksi nuoriin aikuisiin kuuluvaa lastaan, Charlotten ja Morganin, ja ihailin heitä. Heidät oli kastettu muutama vuosi aiemmin vuonna 1991 palvellessani Bordeaux’n lähetyskentän johtajana Ranskassa. Tavattuamme Charlotten ja Morganin vaimoni Kathy ja minä olimme hämmästyneitä heidän hyvyydestään.
Morgan kirjoitti minulle äskettäin kasteestaan ja liittojen tekemisestä sanoen: ”Ennen kuin [löysin evankeliumin], olin 18-vuotias ateisti, joka kaipasi todellista onnea muttei tiennyt, mistä sen löytäisi. Pyhä Henki kosketti sydäntäni niin voimallisesti, etten halunnut tuottaa pettymystä taivaalliselle Isälleni ja Hänen Pojalleen Jeesukselle Kristukselle. Siksi olen pitänyt kasteenliittoni ja temppeliliittoni ja olen pyrkinyt olemaan sellainen, joka kunnioittaa noita liittoja.”1
Charlottelle hänen päätöksensä elää Jumalan lain mukaista elämää alkoi jo ennen kirkkoon liittymistä. Monia vuosia myöhemmin hänen tyttärensä Amélie kertoi minulle, että kun Charlotte oli teini-ikäinen, ”hän tunsi olevansa erilainen kuin ystävänsä. Hänen ystävänsä joivat alkoholia, tupakoivat eivätkä noudattaneet siveyden lakia, mutta Charlotte ei tuntenut halua tehdä mitään näistä asioista.”
Olosuhteistaan riippumatta, kun tilaisuus tuli, Morgan ja Charlotte päättivät tehdä liittoja Herran kanssa, ja he muuttuivat sen ansiosta.
Heidän kasteensa jälkeen Charlotte lähti Yhdysvaltoihin opiskelemaan kielen ja kirjallisuuden maisterintutkintoa varten ja sai endaumentin temppelissä. Morgan palveli lähetystyössä Englannissa.
Ihailin sitä, että nämä kaksi korkeakouluikäistä opiskelijaa olivat niin halukkaita seuraamaan Vapahtajaa. Ja olin toivonut kuulevani, että heidän vanhempansa noudattaisivat heidän esimerkkiään.
Kun minut oli kutsuttu johtavaksi auktoriteetiksi ja minulle oli annettu tehtävä palvella Euroopan ja Välimeren vyöhykkeen johtokunnassa, sain Regis Carlusilta tapaamispyynnön ja toivoin, että hän seuraisi lapsiaan palautetun evankeliumin piiriin.
Herran lupaus koota kansansa
Odottaessani Regis Carlusin tapaamista ajattelin Herran lupausta ”[koota Israel] maan neljältä ilmansuunnalta” (3. Nefi 16:5) myöhempinä aikoina. Hän perustaisi liittokansan, joka tulisi ”tuntemaan minun evankeliumini täyteyden” (3. Nefi 16:12). Meidän taloudenhoitokaudellamme Hän on sanonut: ”Siion on kukoistava – –; ja se on oleva merkkiviirinä ihmisille, ja sinne tullaan kaikista kansakunnista taivaan alla” (OL 64:41–42).
Vaikka Herran ääni kuuluu kaikille ihmisille (ks. OL 1:4), Herra sanoi, että myöhempinä aikoina Hänen liittokansansa olisi ”harvalukuinen” koko maailman väestöön nähden mutta ”Karitsan kirkko, jonka jäsenet olivat Jumalan pyhiä, [olisi] myös kaiken maan päällä” (1. Nefi 14:12). Nämä pyhät, joita sitovat Jumalan kanssa solmitut liitot (ks. OL 82:11), seisoisivat pyhissä paikoissa eivätkä horjuisi (ks. OL 45:32) valmistautuessaan Vapahtajan toiseen tulemiseen (ks. OL 45:43–44).
Nefi kuvailee viimeisten aikojen liittokansaa: ”Minä, Nefi, näin Jumalan Karitsan voiman laskeutuvan Karitsan kirkon pyhien päälle ja Herran liittokansan päälle, joka oli hajotettu kaikkialle maan päällä; ja heidät varustettiin vanhurskaudella ja Jumalan voimalla suuressa kirkkaudessa” (1. Nefi 14:14).
Valitettavasti tulee myös olemaan niitä, ”jotka eivät tahdo kuulla Herran ääntä eivätkä hänen palvelijoidensa ääntä” (OL 1:14).
Kutsusta kieltäytyminen
Kun Charlotten isä opiskeli yliopistossa 1960-luvulla, lähetyssaarnaajat olivat opettaneet hänelle evankeliumia. Häntä kiinnosti palautettu kirkko, ja hän tunsi Mormonin kirjan voiman. Hän päätti kuitenkin, ettei liittyminen pieneen Amerikasta lähtöisin olevaan kirkkoon olisi hyväksi hänen ammattiuralleen.
Kun tervehdin Regis Carlusia ja juttelimme mukavia sinä päivänä vuonna 1995, hän kysyi, miksi olin osoittanut niin suurta kiinnostusta häntä kohtaan.
Rukoiltuani hänen kanssaan kerroin hänelle, että nämä muutamat minuutit hänen kanssaan saattaisivat olla ainoa kerta tässä elämässä, jolloin näkisin hänet. Kehuin häntä hänen todella hienosta tyttärestään ja pojastaan ja sanoin hänelle, että kunnioitin häntä valtavasti kahden vanhurskaan lapsen kasvattamisesta.
Sitten puhuin hänelle Vapahtajan tarkoituksista Hänen palauttaessaan evankeliuminsa maan päälle, pappeuden tehtävästä, perheen tärkeydestä ja sinetöimisvoimasta sekä liittokansan kokoamisesta kautta maailman.
Kerroin hänelle, että minusta tuntui, että kun lähetyssaarnaajat opettivat häntä hänen yliopistoaikoinaan, hänen vanhurskas päämääränsä oli liittyä kirkon liittokansaan. Pyysin, ettei hän loukkaantuisi, kun lukisimme kaksi jaetta, joiden tunsin soveltuvan häneen.
Luimme yhdessä Alman kirjasta, kuinka he ”olivat kutsuttuja ja valmistettuja maailman perustamisesta asti – – heidän suuren uskonsa ja hyvien tekojensa vuoksi; ensiksi heidän annettiin valita hyvä tai paha; sen tähden, koska he valitsivat hyvän ja osoittivat tavattoman suurta uskoa, heidät on kutsuttu pyhällä kutsumuksella, – – kun taas toiset hylkäävät Jumalan Hengen sydämensä paatumuksen ja mielensä sokeuden vuoksi, vaikka heillä muuten [koska he olivat samassa asemassa] olisi voinut olla yhtä suuri oikeus kuin veljillään” (Alma 13:3–4).
Kerroin kohteliaasti Regis Carlusille uskovani, että häntä oli valmistettu olemaan kanssamme, ja kun hän kieltäytyi maailman houkutusten vuoksi, Herra siunasi häntä edelleen kahdella oivallisella hengellä, joista tuli hänen lapsiaan. He hyväksyivät mielellään liittopolun, joka oli tarkoitettu hänen perhettään varten. Sitten kehotin häntä ottamaan vastaan kutsun, jonka hän oli saanut 30 vuotta aiemmin.
Regis Carlus ei liittynyt kirkkoon tässä elämässä, mutta hänen lapsensa olivat valinneet liittopolun, ja he ovat pysyneet polulla.
Luja todistus, elävä usko
Ylhäältä alas: Laurent ja Charlotte kahden ensimmäisen lapsensa Amélien ja Valentinen kanssa; patikoimassa Utahissa; perheensä kanssa Rexburgissa Idahossa joulukuussa 2008. Viereisellä sivulla: Passen perhe Charlotten isän Regis Carlusin kanssa.
Kun vaimoni ja minä näimme Charlotten ja hänen aviomiehensä Laurentin seuraavan kerran, se tapahtui vuoden 1998 loppupuolella Salt Lake Cityssä Utahissa. Charlotte oli palannut suorittamaan tohtorin tutkintoa vertailevassa kirjallisuustieteessä Utahin yliopistossa.
Charlotte ja Laurent olivat liittopolulla, mutta saimme kuulla, että heidän rahatilanteensa oli tiukka. Charlotte ja Laurent tilkitsivät asunnossaan olevia halkeamia pitääkseen kylmän ilman loitolla. He pukivat kolme lastaan lämpimiin vaatteisiin, koska heillä ei ollut varaa lämmittää asuntoaan. Heidän tyttärensä Valentine oli syntynyt kotona, koska heillä ei ollut varaa vakuutukseen eikä sairaalaan.
Taloudelliset haasteet jatkuivat heidän palattuaan Ranskaan. Sekä Charlotten että Laurentin oli vaikea saada kunnollista työpaikkaa. Kerran Charlotte kysyi eräältä ystävältä, mitä heidän pitäisi tehdä, kun heillä ei ollut riittävästi rahaa ruokkia lapsia sekä maksaa kymmenyksiä. Hänen ystävänsä neuvoi: ”Maksa ensin kymmenyksesi, ja jos tarvitset ruokaa, mene tapaamaan piispaa.”
He kohtasivat muitakin haasteita. Charlotten äiti oli vastustanut tyttärensä kastetta, avioliittoa ja hengellisiä valintoja tämän liityttyä kirkkoon. Tämä vastustus jatkui, mutta Charlotte luotti Herraan, vaali todistustaan ja piti liittonsa.
Vuonna 2008 Charlotte kutsuttiin työhaastatteluun Brigham Youngin yliopiston Idahon kampukselle. Rexburgin temppelissä Idahossa hän tunsi Herran kehotuksen tuoda perheensä Yhdysvaltoihin.
Tuo päätös lähteä Ranskasta oli hyvin vaikea. Sopeutuminen uuteen kulttuuriin Rexburgissa oli myös haastavaa. Vaikka useimmat ihmiset ottivat Passen perheen lämpimästi vastaan ja auttoivat heitä, niin toisinaan Charlottesta tuntui, etteivät jotkut ymmärtäneet, miksi hän oli työssä yliopistossa sen sijaan että olisi kotona lastensa kanssa.
Kun heidän tyttärensä Amélie epäröi mennä kirkkoon, Charlotte sanoi hänelle: ”Amélie, minä menen kirkkoon nauttimaan sakramentin ja muistamaan liittoni. Ne ihmiset [jotka eivät ymmärrä tilannettamme] eivät vaikuta todistukseeni.”
Charlotte opetti lapsilleen, miten tärkeä ero on kirkon ja kirkkorakennuksen välillä. Hän sanoi: ”Kirkko on Herran instituutio, jossa on Hänen profeettansa ja apostolinsa. Se ei koskaan petä meitä. Kirkkorakennuksessa on jäseniä, eikä kukaan meistä ole täydellinen.”
Hänen perheensä olisi voinut päättää lakata käymästä kirkossa näiden haasteiden vuoksi, mutta Charlotte tiesi, että kuuluminen liittokansaan tarkoittaa sitä, että on liiton ihminen – henkilö, joka on uskollinen liitoille, joita hän on tehnyt Herran kanssa.
Kulkemista eteenpäin liittopolulla
Tehdessään parhaansa ollakseen kokoaikainen äiti Charlotte auttoi kotitehtävissä ja kotikoulussa sillä aikaa kun Laurent edistyi englannin kielen taidoissaan. Eräässä päiväkirjamerkinnässä Charlotte kirjoitti: ”Työtä on liikaa, ja se, että yritän huolehtia kodistani ja perheestäni samanaikaisesti, tekee siitä suuren taakan.”
Mutta hän jatkoi eteenpäin ja kirjoitti, että Henki oli sanonut hänelle hänen rukouksissaan: ”Sinun täytyy jatkaa työntekoa. Se ei lopu hetkessä. Ota kaikki hyöty irti saamastasi hyvästä palkasta voidaksesi valmistaa itseäsi ja kotiasi – – siihen, mitä on tulossa.”
Vuonna 2016 Charlotte sai tietää sairastavansa rintasyöpää. Hoidon myötä hänen syöpänsä meni remissioon mutta uusiutui vuonna 2019. Hän jatkoi muiden palvelemista ja vahvistamista, kunnes hän kuoli huhtikuussa 2021, kun hän oli 50-vuotias.
Charlotte oli liittynyt liittokansaan 20-vuotiaana Montpellierissä Ranskassa. Ja vaikka hän oli aina valmis sanomaan, että oli kaikkea muuta kuin täydellinen, hän vaali liittojaan ja pysyi liittopolulla jäljellä olevat 30 vuotta elämästään.
Kamppaillessaan syövän kanssa Charlotte kirjoitti päiväkirjaansa: ”Olen hyvin kiitollinen, hyvin kiitollinen Pyhästä Hengestä ja kyvystä – – saada henkilökohtaista ilmoitusta. En tiedä, mitä tekisin elämälläni ilman sitä. Olisin hukassa.”
Lukiessani hänen sanojaan ajattelin presidentti Russell M. Nelsonin neuvoa meille kaikille liittopolulla oleville: ”Tulevina päivinä ei ole mahdollista selviytyä hengellisesti ilman Pyhän Hengen johdattavaa, ohjaavaa, lohduttavaa ja jatkuvaa vaikutusta.”2
Connie Ruesch Cosman oli lähetyssaarnaajasisar Ranskassa, kun Charlotte astui liittopolulle. He pysyivät ystävinä, ja Connie tuli Arizonasta auttamaan Charlotten hoitamisessa tämän kahtena viimeisenä viikkona kuolevaisuudessa. Sisar Cosman kirjoitti: ”Charlotte ei koskaan epäillyt ja oli valmis tekemään kaiken, mitä Herra häneltä pyysi. Hän etsi omia vastauksiaan ja sai ne. Hän on edelleen valtavana esimerkkinä minulle ja muille.”
Charlotten kuoleman jälkeisenä päivänä hänen veljensä Morgan kirjoitti minulle: ”Kaipaan häntä hurjasti. Olimme hyvin läheisiä.” Sitten hän kertoi hengellisestä kokemuksesta, jonka sai ensimmäisenä yönä sisarensa kuoleman jälkeen.
”[Tiedän], että hän on onnellisempi kuin koskaan”, hän sanoi lisäten, että hänen hengellinen kokemuksensa ”vahvisti voimakkaasti sen, mitä jo tiesin, ja se paransi särkyneen sydämeni.”
Liiton lapsia
Kun päätämme ottaa täysin vastaan liitot, joita Jumala tarjoaa liittopolulla, elämämme muuttuu täysin. Alman mukaan me olemme ”hengellisesti syntyneet Jumalasta” (Alma 5:14). Vapahtaja kutsui tätä muuttumista uudestisyntymiseksi (ks. Joh. 3:3). Ja Hän sanoi, että meistä tulee ”liiton lapsia” (3. Nefi 20:26). Se on sama liitto, jonka Hän teki isä Abrahamin kanssa: ”Minä pidän voimassa liiton sinun ja myös sinun jälkeläistesi kanssa, ikuisen liiton sukupolvesta toiseen, ja minä olen oleva sinun Jumalasi ja sinun jälkeläistesi Jumala” (1. Moos. 17:7).
Liiton lapsina me näemme elämämme taivaallisen Isämme suunnitelman näkökulmasta. Me pyrimme olemaan kuuliaisia ja kasvattamaan uskoamme Jeesukseen Kristukseen. Me rukoilemme jatkuvasti. Me tiedämme heikkoutemme, mutta meillä on toivoa. Me pyrimme antamaan Jumalan vallita, kun kohtaamme haasteitamme, ja teemme jatkuvasti parannusta emmekä koskaan anna periksi pyrkiessämme tulemaan enemmän Vapahtajan kaltaisiksi.
Herran palvelijana lupaan, että Hänen armonsa ja hyvyytensä lunastavat meidät, kun säilytämme uskomme Häneen ja teemme aivan parhaamme pitääksemme Hänen kanssaan tekemämme liitot.