Jatkoin yrittämistä
Joku, jota olin kannustanut ja vahvistanut, kannusti ja vahvisti nyt minua.
Valokuva kirjoittajan; nuolikuvat Getty Images
Vuonna 1972 olin Yhdysvaltain laivaston alokasleirillä San Diegossa Kaliforniassa Yhdysvalloissa. Valmistumistani oli ”lykätty”, mikä tarkoittaa, että olin epäonnistunut koulutuksessani – henkilökohtaisesti ja julkisesti. Itse asiassa niin oli tapahtunut kahdesti. Nyt minun oli aloitettava alusta uuden komppanian kanssa.
Kärsin tarkkaavuus- ja ylivilkkaushäiriöstä (ADHD) ja lievästä autismista. Lukeminen oli minulle vaikeaa, ja se alensi pisteitäni. Tilanteen teki entistä hankalammaksi se, että alokasleirillä ollessani isäni kuoli.
Ainoa asia, joka toi minulle hyvän olon, oli kirkossa käyminen. Yhtenä sunnuntaina, kun olin lausumassa todistustani, tunsin Pyhän Hengen innoittavan minua. Sanat, jotka silloin puhuin, eivät olleet minun. Hiljainen, vieno ääni tuli minulle kuiskaten ja ohjaten minua siinä, mitä sanoa.
”Te näette edessänne alokkaan, jonka valmistumista on lykätty kahdesti”, sanoin. ”Kukaan ei halua epäonnistua, eikä kukaan halua epäonnistua kaksi kertaa peräkkäin. Mutta valmistumisen lykkääminen ei ole kovin paha asia. Laivasto ei yritä kurittaa tai rangaista meitä. Valmistumisen lykkääminen auttaa alokasta oppimaan sen, mitä hän ei ole vielä oppinut tai on saattanut unohtaa. Valmistumista ei voi olla ilman muutosta tai kehitystä. Lausun todistukseni siitä, että meidän kaikkien valmistumista on lykättävä, ennen kuin voimme jatkaa suurimpiin saavutuksiimme ja onnistumisiimme elämässä.”
En juurikaan ajatellut sanojani ennen kuin kuukautta myöhemmin. Seuraavassa paasto- ja todistuskokouksessamme puhujakorokkeelle meni vaaleahiuksinen alokas.
”Viime kuussa en saanut tarpeeksi pisteitä. Olin epäonnistumassa”, hän sanoi. ”Komppaniani komentaja sanoi, että minulle olisi parasta, jos valmistumistani lykättäisiin. Uudessa komppaniassani pidin itseäni epäonnistuneena. Olin valmis luovuttamaan. Mutta sitten muistin kaverin, jonka valmistumista oli lykätty kahdesti, ja sen, mitä hän sanoi. Niinpä jatkoin yrittämistä.”
Sitten tuo alokas toisti samat sanat, jotka Pyhä Henki oli pannut mieleeni. Joku, jota olin kannustanut ja vahvistanut, kannusti ja vahvisti nyt minua.
Lokakuussa 1972 riemuitsin, kun valmistuin Yhdysvaltain laivaston alokasleiriltä, kiitollisena Pyhän Hengen ja alokastoverini antamasta mielenylennyksestä ja rohkaisusta.
Olen kiitollinen saamastani Hengen innoituksesta, kun minulla oli vaikeuksia Yhdysvaltain laivaston alokasleirillä ollessani.
Valokuva kirjoittajan; nuolikuvat Getty Images