Kuinka tulla paremmaksi katkerien kokemusten jälkeen

David Schramm

Ihmisen kehityksen ja perhetutkimuksen apulaisprofessori, Utahin osavaltiollinen yliopisto

Osa tätä tuskallista ja koettelevaa kehityskulkua, jota kutsumme elämäksi, on nähdä, ponnistelemmeko me todellakin eteenpäin.

Aadamin ja Eevan lankeemus aloitti koetustilan, jossa Jumalan lapsilla olisi tilaisuus tulla koetelluiksi, jotta nähtäisiin, ”tekevätkö he kaiken, mitä Herra, heidän Jumalansa, käskee heidän tehdä” (Abr. 3:25). Tämän koetuksen keskellä me koemme onnea ja iloa mutta myös koettelemuksia ja ahdinkoja, kuten kiusauksia, sairautta, vammoja ja lannistumista.

Miksi jotkut horjuvat vastoinkäymisten edessä, kun taas toiset tulevat paremmiksi koettuaan jotakin karvasta? Profeettojen sanat sekä tutkittu tieto sinnikkyydestä antavat osaltaan vastauksia tähän kysymykseen.

Jotkut määrittelevät sinnikkyyden kyvyksi toipua epäonnesta, vastoinkäymisestä tai muutoksesta tai mukautua siihen.¹ Aadamin lankeemus sai aikaan muutoksia, jotka auttoivat suomaan tilaisuuksia sinnikkyydelle – tilaisuuksia kulkea sekä eteenpäin että ylöspäin. Tämä osa taivaallisen Isän suunnitelmaa avasi meille mahdollisuuden kokea kuolevaisuus, jossa me koemme sekä iloa että kurjuutta – ja kehittymistä (ks. 2. Nefi 2:23).

Tässä on neljä sinnikkyyden periaatetta avuksesi, kun matkasi kuolevaisuudessa on täynnä vastoinkäymisiä.

Tutki sisintäsi

Kun koemme synkkiä ja vaikeita aikoja, me voimme etsiä sisimmästämme niitä lahjoja, joilla taivaallinen Isä on varustanut meidät.

Kysy itseltäsi: ”Millä sellaisilla lahjoilla, vahvuuksilla ja kyvyillä Jumala on siunannut minua, joita voin hyödyntää tänä vaikeana aikana?” Tutki patriarkallista siunaustasi ja pane elämänkokemuksistasi merkille vihjeitä, jotka voivat paljastaa Jumalan sinulle antamia lahjoja. (Ks. OL 46:11.)

Meidän aikamme paineet ja haasteet voivat tuntua tavattomilta ja tukahduttavilta. Elleivät stressi ja huoli ole tasapainossa uskon kanssa, ne voivat kaventaa näkökulmaamme, niin että se keskittyy omaan itseemme – sellainen keskittyminen on itsekeskeistä, pelokasta ja epätoivoista, minkä vuoksi tunnemme olevamme entistä lannistuneempia, levottomampia ja masentuneempia.

Saatamme myös tuntea houkutusta verrata olosuhteitamme muihin ihmisiin, jotka vaikuttavat olevan vailla huolia. Mutta tällainen vertailu vie meiltä ilon, kun taas kiitollisuus lisää sitä.

Me voimme parantaa näkökulmaamme olemalla tietoisia lahjoista, joita taivaallinen Isä on antanut meille. Kuten presidentti Russell M. Nelson on neuvonut: ”Siunaustemme laskeminen on paljon hyödyllisempää kuin ongelmiemme luetteleminen.”² Myönteinen ja kiitollinen mieli lisää tarmoamme ja luovuuttamme, ja voimme nähdä asioita hyödyllisemmästä näkökulmasta, kuten keskittymällä enemmän asioihin, joilla on todella merkitystä, ja asioihin, joihin voimme vaikuttaa.

Voisit stressaavina aikoina kysyä itseltäsi:

Onko olemassa tapoja, joilla voin pitää paremmin huolta kehostani ja mielestäni ruokavalion, liikunnan ja unen avulla? (Ks. OL 88:124.)
Käännynkö taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen puoleen saadakseni voimaa ja opastusta samalla tunnustaen, kuinka He ovat siunanneet minua matkan varrella?
Luotanko siihen, että taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus siunaavat ja opettavat minua, kun seuraan Heitä – haasteistani riippumatta?

Meidän täytyy tiedostaa ja muistaa elämässämme oleva hyvä. Lukemattomat tutkimukset ovat osoittaneet kiitollisuuden tuoman voiman sydämellemme ja mielellemme – mielialan ja myönteisyyden parantamisesta ahdistuksen, kipujen ja tuskien vähentämiseen. Kiitollisuus sallii nykyhetkestä nauttimisen, estää myrkyllisiä tunteita ja vahvistaa sosiaalisia yhteyksiä.³

Sekasorron aikoina, kun keskitymme jatkuvasti syventämään uskoamme ja luottamustamme Jumalaan, voimme nähdä elämän laajemmin ja tuntea saavamme tukea koettelemuksissamme, vastoinkäymisissämme ja ahdingoissamme (ks. Alma 36:3).

Käänny ulospäin

Toinen sinnikkyyden periaate on kääntyminen ulospäin – sekä ympärilläsi olevia ihmisiä että Jumalan antamia voimavaroja kohti.

Monet, jotka ovat menestyksekkäästi selviytyneet haasteista elämässään, sanovat, että yksi tärkeä tekijä on saada voimaa ympärillä olevista mahdollisuuksista ja voimavaroista. Siihen voivat kuulua harrastukset, päiväkirjan kirjoittaminen, liikunta, pyhien kirjoitusten ja muiden kohottavien kirjojen lukeminen, puhuminen perheenjäsenen, ystävän tai neuvonantajan kanssa tai jopa ajan viettäminen lemmikin kanssa. Kaikkien näiden on osoitettu vähentävän ahdistusta ja stressiä.⁴

Sekä Nefi että Jeredin veli turvautuivat voimavaroihin, jotka ”Herra oli valmistanut” (1. Nefi 17:5). Hedelmistä, siemenistä, puista ja villihunajasta malmiin ja 16 kiveen – Jumala antoi kansalleen voimavaroja, joita he voivat käyttää kokiessaan haasteita matkallaan. Mitä voimavaroja Jumala on antanut sinulle keventääkseen taakkaasi omalla matkallasi?

Ulospäin kääntyminen tarkoittaa myös muiden kärsimyksen huomaamista ja siihen reagoimista silloinkin kun itse koemme haasteita. Presidentti Henry B. Eyring, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on kehottanut, että meidän tulee ”huomata muiden koettelemukset ja pyrkiä auttamaan. Se on erityisen vaikeaa, kun meitä itseämme koetellaan ankarasti. Mutta me huomaamme, että kun nostamme jonkun toisen kuormaa – vaikka vähänkin – niin meidän selkämme vahvistuu ja me havaitsemme valoa pimeydessä.”⁵

Vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista on tähdentänyt sitä, kuinka tärkeää on kasvattaa Kristuksen kaltaista luonnetta kääntymällä ulospäin omien koettelemustemme keskellä: ”Luonne ilmenee – – voimassa huomata toisten ihmisten kärsimys, kun me itse kärsimme, kyvyssä havaita muiden nälkä, kun me olemme nälkäisiä, ja voimassa auttaa ja osoittaa myötätuntoa muiden hengelliselle piinalle, kun me olemme keskellä omaa hengellistä ahdinkoamme. Niinpä luonnetta osoitetaan katsomalla ja kurkottamalla ulospäin, kun meissä jokaisessa olevan luonnollisen ihmisen vaistomainen reaktio on kääntyä sisäänpäin ja olla muista piittaamaton ja itsekeskeinen.”⁶

Katso ylöspäin

Kun sinnikkyyteen johtavalla tiellämme tutkimme sisintämme ja käännymme ulospäin, emme saa koskaan unohtaa katsoa ylöspäin ja pyytää rauhaa ja jumalallista ohjausta. Taivaallinen Isä on luvannut, että jos emme paaduta sydäntämme Häntä vastaan koettelemustemme aikana, koemme sekä kääntymyksen että parantumisen (ks. OL 112:13).

Ollessaan epätoivon syvyyksissä, joutuessaan syömään saastaista ruokaa henkensä pitimiksi ja makaamaan Libertyn vankilan kylmillä lattioilla profeetta Joseph Smith päätti katsoa ylöspäin ja anoi taivaallista apua.

Hän sai Herralta vakuutuksen: ”Poikani, rauha olkoon sielullesi; vastoinkäymisesi ja ahdinkosi kestävät vain pienen hetken” (OL 121:7). Sitten Herra lupasi hänelle: ”Jos kestät ne hyvin, Jumala korottaa sinut korkeuteen; sinä voitat kaikki vihollisesi” (OL 121:8).

Ylöspäin katsomiseen sisältyy se, että luotamme Herran ajoitukseen niin että meillä on kärsivällisyyttä ja näkemystä etsiessämme rauhaa elämän myrskyissä. Huomaatko, kuinka Jumala siunaa sinua haasteissasi?

Ponnistele eteenpäin

Mormonin kirjassa Nefi muistuttaa meitä siitä, että meidän täytyy ”ponnistella eteenpäin lujina Kristuksessa, niin että [meillä] on täydellinen toivon kirkkaus ja rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan” (2. Nefi 31:20).

Kun tunnemme olevamme kuormittuneita, kun meillä on lannistavia päiviä, kun toivomme ei ole täysin kirkas ja kun meiltä puuttuu rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan, me voimme silti päättää ponnistella eteenpäin. Eivätkö nuo ole niitä kertomuksia, joita niin kovin mielellämme luemme – niistä uskollisista pyhistä, jotka ovat oppineet sinnikkyyden periaatteet ja eläneet niiden mukaan? Nämä uskon ja rohkeuden osoitukset näyttävät meille, kuinka voimme ponnistella eteenpäin lujina Kristuksessa.

Kyllä, tulee aikoja, jolloin meistä tuntuu, ettei rukouksiin vastata toivomallamme tavalla. Tulee yhä olemaan avioeroja, kuolemaa, tauteja ja pettymyksiä huolimatta anomuksistamme ja kaipauksistamme kohti parempia päiviä. Osa tätä tuskallista ja koettelevaa kehityskulkua on nähdä, teemmekö me kaiken, mitä Herra, meidän Jumalamme, käskee meidän tehdä (ks. Abr. 3:25). Kun maailma on synkkä, etsimmekö me yhä Valoa?

Puhuessaan koettelemuksista ja vaikeuksista vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on kysynyt: ”Kuinka kauan odotamme saadaksemme huojennusta vaikeuksiin, joita eteemme tulee? Entä henkilökohtaisten koettelemusten kestäminen, kun me odotamme ja odotamme ja avun tuleminen tuntuu vain viipyvän? Miksi se viipyy, kun kuormat tuntuvat raskaammilta kuin pystymme kantamaan?” Sitten hän rauhoitteli meitä: ”Asian ydin on se, että usko merkitsee luottamista Jumalaan hyvinä aikoina ja huonoina, vaikka siihen sisältyisikin jonkin verran kärsimystä, kunnes näemme Hänen käsivartensa ilmoittamisen meidän hyväksemme.”⁷

Rakastava ja kaikkitietävä Isämme paitsi laati onnensuunnitelman kaikkia lapsiaan varten myös valmisti maanpäällisen kokemuksen, joka on muovattu omien tarpeidemme sekä kasvun ja ilon mahdollisuuksiemme mukaan. Todistan, että meistä voi tulla parempia koettuamme jotakin karvasta, kun opimme tutkimaan sisintämme, kääntymään ulospäin, katsomaan ylöspäin ja ponnistelemaan eteenpäin.