Julkaistaan vain sähköisenä: Henkilökuvia uskosta
Palvelutyö toi minut takaisin
Kirkkoon palaaminen antoi minulle rauhaa ja osoitti minulle, mikä elämässä on todella tärkeää.
Valokuva Leslie Nilsson
Kotiopettajani Val Riggs oli piispamme ja myöhemmin vaarnanjohtajamme. Hän johti paikallista uskontoinstituuttia. Hän oli valmis jäämään eläkkeelle ja palaamaan kotiinsa Utahiin, mutta hän sanoi minulle, ettei lähtisi ennen kuin menisin naimisiin temppelissä.
”No, sinä tulet olemaan täällä ikuisesti”, sanoin hänelle. ”En tiedä, tapahtuuko niin koskaan.”
”Voi kyllä, niin tulee tapahtumaan”, hän vastasi.
Hän uskoi minuun eikä koskaan antanut periksi minun kohdallani. Hän jopa soitti minulle, kun olin töissä. Minä sanoin: ”Vaarnanjohtaja, olen suorassa lähetyksessä!” Ja hän sanoi: ”Vaimoni leipoo pikkuleipiä. Tulemme käymään tänä iltana!”
Hän pysyi Baton Rougessa koko kirkkoon paluuni ajan ja valvoi hengellistä kasvuani. Kun lama iski vuonna 2008, hän oli ensimmäinen henkilö, jolle soitin.
”Vaarnanjohtaja Riggs”, sanoin, ”menetin työpaikkani radioasemalla!”
”Hienoa!” hän vastasi.
”Hienoa?” kysyin.
”Kyllä sinä pärjäät”, hän sanoi minulle.
Kun soitin kotikäyntiopettajalleni, hänkin sanoi: ”Hienoa!”
Miksi he olivat innoissaan siitä, että olin menettänyt työpaikkani? Koska aina kun he juttelivat kanssani, he kuulivat kamppailustani. Minulla oli toinen jalka kirkossa ja toinen maailmassa. Työpaikkani menettäminen muuttui suureksi siunaukseksi. Se auttoi minua saamaan kummankin jalan kirkkoon.
Olin ollut epäaktiivinen. Olin ollut väkivaltaisessa suhteessa. Minulla oli nuorena todella vaikeaa. Rukoilin henkeni puolesta ja yritin sinnitellä.
Ihmiset sanoivat: ”Voi, sinä saat tavata kuuluisuuksia, sinä pääset matkustamaan, sinä saat tehdä sitä ja tätä.” Mutta se ei ollut rauhaa. Se ei ollut menestystä.
Vapahtajan rauha on vertaansa vailla. Se, että palasin kirkkoon, antoi minulle rauhaa. Naimisiinmeno temppelissä on menestystä. Iankaikkinen perhe on oikeaa elämää.
Herran suunnitelma
Kun Herralla on suunnitelma, Hänellä on suunnitelma, vaikka se ei ehkä olekaan sinun suunnitelmasi. Menetettyäni työpaikkani silmäni alkoivat avautua ja asiat muuttuivat kohdallani. Presidentti Riggs jäi, ja hän valvoi kehitystäni. Todistukseni palvelutyöstä on todella vahva. On tärkeää, ettei anna periksi jonkun kohdalla. Juuri palvelutyö toi minut takaisin.
Tapasin mieheni Dustinin eräässä Gladys Knight -tapahtumassa, kun Gladys tuli tänne kuoronsa kanssa. Dustin ja hänen vanhempansa olivat minulle parhaita esimerkkejä. He auttoivat minua saamaan paremman todistuksen, ja anoppini auttoi muovaamaan minua sellaiseksi kuin olen tänään. Hän ja äitini ovat kallioni. Vaarnanjohtaja Riggs oli oikeassa: temppeliavioliittoni toteutui – vuonna 2009 Baton Rougen temppelissä Louisianassa Yhdysvalloissa.
Nykyään johdan omaa voittoa tavoittelematonta järjestöäni nuorille tytöille. Olin aiemmin Nuorten Naisten johtaja, ja toin järjestööni työvälineet ja rakenteen sekä kaiken, mitä opimme kirkossa. Minä annan Herran johtaa ja opastaa.
Järjestöni tytöt muistuttavat minua itsestäni nuorena – siitä, että yritin vain löytää oman tieni elämässä. He ovat fiksuja, lahjakkaita ja vähän rosoisia. Voin samastua heihin täysin. Ymmärrän, mitä he sanovat. Ehkä juuri siitä syystä työskentelin hip-hop-alalla.
Joka vuosi meillä on yksi alueemme suurimmista nuorisokonferensseista tytöille. Kutsumme puhujia, ja käytän yhteyksiäni tuodakseni paikalle kuuluisuuksia. Paikalla on yli 800 tyttöä. Meillä on innoittavia oppitunteja, ja me annamme tytöille rakkautta ja ohjausta vastuullisten valintojen tekemiseen.
Yritän opastaa näitä nuoria naisia Kristuksen kaltaisella rakkaudella. Tiedän heidän kamppailunsa. Me nauramme yhdessä, itkemme yhdessä ja palvelemme yhteisöä yhdessä. Kerron tarinoita elämästäni.
”Älkää tehkö minun tekemiäni virheitä”, minä sanon heille. ”Tiedän, mitä joudutte kokemaan, mutta uskon, rukouksen, rakkauden ja hengellisen johdatuksen avulla voitte voittaa maailman.”