Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
Ymmärrän tarkoitukseni naisena kirkossa
Vastausten etsiminen auttaa minua oppimaan jatkuvasti lisää vastuistani naisena.
Kuvassa on käytetty malleja
Muutama vuosi sitten opiskelutoverini ja minä keskustelimme sukupuoleen liittyvistä vastuista yhteiskunnassa, mikä muuttui nopeasti keskusteluksi sukupuolirooleista evankeliumissa. Opin, että monet sisaret evankeliumissa kokevat, että on vaikea tietää, mitä vastuita naisilla on Jumalan valtakunnassa.
Tuon keskustelun jälkeen minäkin aloin miettiä: Mikä on minun roolini kirkossa? Mitä minulla on annettavaa?
Olen usein kamppaillut tämänkaltaisten kysymysten kanssa, ja vaikka minulla ei olekaan kaikkia vastauksia, niin etsimällä totuutta olen saanut oivalluksia, jotka ovat auttaneet minua ymmärtämään paremmin tarkoitustani Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa.
1. Taivaallinen Isä rakastaa kaikkia lapsiaan.
Kun aloin rukoilla ilmoitusta roolistani naisena, turhauduin siihen, etten tuntenut saavani mitään vastauksia. Mutta hetkenä, jolloin minulla oli erityisen vaikeaa, mieleeni tuli ajatus: Minä puhun Jumalasta. Uskonko todella, ettei Hän ymmärrä minua? Uskonko todella, että taivaallinen Isäni rakastaa joitakin lapsiaan enemmän kuin muita?
Minua muistutetaan usein siitä, että Jumala rakastaa kaikkia lapsiaan, miehiä ja naisia. Ja luotan siihen, että minulla on osa, joka on suurenmoinen ja yhtä tärkeä kuin kenellä tahansa muulla. Kuten Mormonin kirjassa sanotaan, ”[Herra ei] torju ketään niistä, jotka tulevat hänen luoksensa, ei mustia eikä valkoisia, ei orjia eikä vapaita, ei miehiä eikä naisia; – – ja kaikki ovat Jumalalle yhdenvertaisia” (2. Nefi 26:33).
Nämä totuudet auttoivat minua keskittämään uskoni uudelleen. Ja tiesin, että jos ymmärtäisin, että Jumala rakastaa minua täydellisesti ja että Hänen ainoana vaikuttimenaan suunnitelmansa taustalla on rakkaus, pystyisin paremmin ymmärtämään jumalallisen tarkoitukseni.
2. Profeetallinen johdatus auttaa meitä näkemään selkeämmin.
Muutamat viime vuodet ovat tuoneet profeettojen ja apostolien johdolla monia muutoksia, jotka ovat vahvistaneet naisten arvoa Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa. Naisilla on laajemmat mahdollisuudet palvella temppeleissä ja todistaa toimituksissa, ja heidän äänensä on vahvistunut kirkon oppikirjoissa, aineistoissa ja ohjelmissa, kuten uudessa Lasten ja nuorten ohjelmassa.
Monet kirkon johtohenkilöt ovat myös opettaneet, kuinka tärkeitä naiset ovat. Esimerkiksi lokakuun 2019 yleiskonferenssissa presidentti Russell M. Nelson sanoi: ”Rakkaat sisareni, teidän kykynne erottaa totuus erheestä, olla yhteiskunnan moraalin varjelijoita, on ratkaisevan tärkeä näinä myöhempinä aikoina. Ja me luotamme siihen, että te opetatte muita tekemään samoin. Saanen tehdä tämän hyvin selväksi: jos maailma menettää naistensa moraalisen suoraselkäisyyden, maailma ei koskaan toivu siitä.”1
Pohtimalla johtajiemme viimeaikaisia sanomia sisarille evankeliumissa olen ymmärtänyt, kuinka me saamme enemmän ymmärrystä tarkoituksestamme.
3. Kuuliaisuutemme ansiosta meillä on täydet oikeudet pappeuden voimaan.
Kun pikkuveljeäni asetettiin vanhimmaksi, hänelle kerrottiin, että pappeuden voima tulee kuuliaisuudesta Jumalan käskyille. Kuullessani nuo sanat tajuntaani iski eräs ajatus niin voimakkaasti, että henkäisin syvään ja avasin silmäni: Tuo periaate on totta myös minun kohdallani, ajattelin. Vaikka minua ei olekaan asetettu pappeuden virkaan, voin aina elää kelvollisena, jotta minulla olisi pappeuden voima elämässäni.
Sisar Reyna I. Aburto, entinen toinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa, on opettanut:
”Jokainen nainen saa pappeuden voimaa, kun hän osallistuu pappeuden toimituksiin ja pitää niihin liittyvät liitot. – –
Jokaisella naisella on oikeus pappeuden voimaan liittojensa ja henkilökohtaisen vanhurskautensa mukaan.”2
Yksinkertaisesti sanottuna pappeus on Jumalan voima, ja se on kaikkien niiden ulottuvilla, jotka pitävät liittonsa ja noudattavat käskyjä. Kun elämme kelvollisesti, Jumala suo meille voimaansa voittaaksemme vaikeuksia. Voimaa erottaa totuus. Voimaa tehdä hyvää. Voimaa tulla lopulta taivaallisten vanhempiemme kaltaisiksi ja asua Heidän luonaan. Kaikki nämä siunaukset voivat olla meidän, kun seuraamme Jeesusta Kristusta.
4. Meillä on ainutlaatuinen vaikutus.
Presidentti Nelson on opettanut: ”Rakkaat sisareni, olipa kirkon tehtävänne mikä tahansa, olivatpa olosuhteenne millaiset tahansa, me tarvitsemme käsityksiänne, näkemyksiänne ja innoitustanne. Me tarvitsemme sitä, että te puhutte ääneen ja rohkeasti seurakunta- ja vaarnaneuvostoissa.– – Olittepa naimisissa tai naimattomia, teillä sisarilla on teille ominaisia kykyjä ja erityistä sisäistä näkemystä, jonka olette saaneet lahjana Jumalalta.”3
Vartuin isossa perheessä ja uskoin aina, että äitiys olisi suurin panokseni Herran valtakunnan rakentamisessa. Mieheni ja minä saimme kuitenkin äskettäin tietää, että mahdollisuutemme saada lapsia perheeseemme tässä elämässä ovat vähäiset. Lapsettomuuden matkamme on ollut hirvittävän tuskallinen, mutta hoitojen epävarmuus ja vaikeiden päätösten emotionaalinen taakka on ollut aivan erityisesti sielua musertavaa. Toisinaan olen miettinyt: Millainen minun vaikutukseni ja roolini on, ellen voi olla äiti sillä tavoin kuin olin suunnitellut?
Tällä matkalla olen ollut kiitollinen elämässäni olevista muista uskollisista naisista, joiden kokemukset ovat myös osoittautuneet erilaisiksi kuin he olivat suunnitelleet. Ja heidän esimerkkinsä välityksellä taivaallisen Isän sanoma minulle on ollut tämä: ”Älä odota. Älä jää miettimään, olisitko voinut tai olisiko sinun pitänyt tehdä enemmän tai valita eri tavalla. Ole siinä, missä olet tällä hetkellä. Tartu tilaisuuksiin rakastaa ja palvella lähipiirissäsi olevia.”
Kun noudatin presidentti Nelsonin kutsua tutkia, kuinka pappeuden voima soveltuu naisiin4, sain häneltä toisen opetuksen, josta saan usein lohtua: ”Toisen ihmisen auttaminen saavuttamaan selestiset mahdollisuutensa on osa naisen jumalallista tehtävää.”5
Riippumatta siitä, onko minulla lapsia tässä elämässä, täytän jumalallisen tehtäväni naisena aina kun autan jotakuta Jumalan lasta edistymään kohti selestisiä mahdollisuuksiaan. Minulla on ainutlaatuinen vaikutus, kun pidän liittoni ”[surra] surevien kanssa” ja ”[lohduttaa] niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa” (Moosia 18:9). Minulla on – ja on aina ollut – tilaisuuksia palvella ja rakastaa lähipiirissäni olevia.
Ymmärrykseni tehtävästäni naisena Jeesuksen Kristuksen kirkossa kasvaa edelleen. Se ei ole vielä täydellinen, mutta koska olen jo saanut pilkahduksia tarkoituksestani ja vaikutuksestani, uskon, että tarkoitukseni on – ja tulee olemaan – ihmeellinen, tärkeä ja äärettömän arvokas Jumalan silmissä ja omissa silmissäni.