Noudatan Vapahtajan esimerkkiä myötätunnosta ja rakkaudesta

Elokuu 2022

”Noudatan Vapahtajan esimerkkiä myötätunnosta ja rakkaudesta”, Liahona, elokuu 2022.

Nuorille aikuisille

Noudatan Vapahtajan esimerkkiä myötätunnosta ja rakkaudesta

Daniel Becerra

apulaisprofessori, muinaiset pyhät kirjoitukset, Brigham Youngin yliopisto

Mitä voimme oppia Jeesuksen elämän ja opetusten pohjalta siitä, kuinka voimme paremmin tuntea myötätuntoa toisiamme kohtaan ja rakastaa toisiamme.

Lyhin jae kaikissa pyhissä kirjoituksissa koostuu kahdesta sanasta: ”Jeesus itki” (Joh. 11:35). Tämä ei ole ainoa kerta pyhissä kirjoituksissa, jolloin Jeesus itkee, mutta siinä, miksi Hän itkee luvussa Joh. 11, on jotakin hyvin merkittävää, ja se voi helposti jäädä huomaamatta.

Kuten evankeliumissa kerrotaan, Jeesuksen ystävä Lasarus sairastuu ja kuolee Jeesuksen ollessa poissa. Muutaman päivän kuluttua Jeesus matkaa Lasaruksen kotiin herättämään tämän kuolleista ja tapaa Lasaruksen surevat sisaret Martan ja Marian. Maria vaipuu Jeesuksen jalkoihin ja sanoo: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut” (Joh. 11:32). Sitten Johannes kertoo meille: ”Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet” ja Hän ”itki” (Joh. 11:33, 35).

Ei näytä siltä, että Jeesus olisi itkenyt Lasaruksen menetystä. Hänhän oli useita päiviä tiennyt Lasaruksen kuolemasta ja aikoi pian herättää hänet henkiin (ks. Joh. 11:4, 14–15, 17). Ennemminkin Jeesus itkee Marian, Martan ja muiden kokemaa tuskaa – tuskaa, jonka Hän tiesi katoavan muutamassa minuutissa, mutta joka oli heille silti todellista sillä hetkellä.

Jeesus itki ainakin osittain myötätunnosta.

Myötätunto on kykyä ymmärtää muiden tunteita ja ottaa niihin osaa, ja koska se on yksi Kristuksen ominaisuuksista, niin meidän kaikkien tulee pyrkiä ymmärtämään, omaksumaan ja ilmaisemaan sitä paremmin. Niillä, joilla on myötätuntoa, on lisääntynyt kyky rakastaa ja palvella muita näiden tarpeiden mukaan. Tässä mielessä se, että meillä on tämä ominaisuus, auttaa meitä pyrkiessämme Vapahtajan esimerkkiä noudattaen kääntymään ”ulospäin” sekä luomaan ykseyttä ja yhteenkuuluvuutta.¹

Mitä siis voimme oppia Jeesuksen elämän ja opetusten pohjalta siitä, kuinka voimme paremmin tuntea myötätuntoa toisiamme kohtaan ja rakastaa toisiamme?

1. Jeesus samaistui väheksyttyihin

Koko palvelutyönsä ajan Jeesuksella oli erityinen suhde niihin, jotka olivat yhteiskunnan väheksymiä: köyhiin, ahdistettuihin, muukalaisiin ja muihin, jotka usein jätettiin huomiotta tai joita halveksittiin – ”näistä vähäisimpiin”, kuten Hän viittaa heihin Matteuksen evankeliumissa (ks. Matt. 25:40). Mutta Hän ei pelkästään palvellut näitä henkilöitä – Hän näki heissä itsensä opettaen opetuslapsilleen, että tekemällä hyvää sellaisille ihmisille ”te olette tehneet [sen] minulle”.

Ajattelepa tätä hetken. Maailmankaikkeuden suuri Luoja, Jumalan Poika ja ihmiskunnan Lunastaja, henkilö, jolla on täysi syy maailmassa nähdä itsensä muiden yläpuolella, rinnastaa itsensä ihmisistä nöyrimpiin ja haavoittuvimpiin.²

Mutta miksi?

Sen lisäksi että Jeesus rakastaa kaikkia ihmisiä, on tärkeää muistaa, että kuolevaisuudessa Jeesus oli itsekin väheksytty. Hän syntyi etniseen vähemmistöön Rooman valtakunnassa ja oli todennäköisesti köyhä. Lapsena Hänen oli pakko paeta pakolaisena toiseen maahan välttyäkseen kuolemalta (ks. Matt. 2:1–15). Jotkut Hänen omasta kansastaan hylkäsivät Hänet, ja lopulta Hänestä tuli hallituksen hyväksymän sorron uhri (ks. Mark. 15:15; Joh. 1:11). Syntymästään kuolemaansa asti Jeesus oli yksi ”näistä vähäisimmistä” (ks. Matt. 25:40).

Samaistumalla väheksyttyihin Vapahtaja kehottaa meitä miettimään omaa suhdettamme niihin, jotka nykyään ovat samalla tavoin vähäosaisia, syrjäytyneitä tai vieraantuneita. Pidämmekö itseämme heitä parempina? Vai näemmekö me heidät sellaisina kuin Jeesus näkee heidät – osana itseämme, hengellisinä sisarina ja veljinä? Kysymmekö me itseltämme: Mitä jos heidän tarinansa olisi minun tarinani?³ Rukoilemmeko ymmärtääksemme ja rakastaaksemme heitä? Ja palvelemmeko me heitä ilmauksena rakkaudestamme Vapahtajaamme kohtaan, joka heijastuu heistä?

2. Jeesus teki työtä

Todellinen myötätunto muita kohtaan on helpommin sanottu kuin tehty, ja Jeesuksen kohdalla myötätunto tuli pitkälti siitä, että Hän kärsi ”kaikenlaisia kipuja ja ahdinkoja ja koetuksia” sekä kansansa sairauksia, jotta Hän osaisi ”auttaa kansaansa sen heikkouksien mukaisesti” (Alma 7:11–12). Toisin sanoen monet Hänen elämäänsä ja sovitukseensa liittyvistä vaikeuksista mahdollistivat sen, että Hän pystyy ymmärtämään meitä ja meidän vaikeuksiamme, jotta Hän osaisi paremmin parantaa meidät.

Mutta Jeesus oli myös auliisti tekemisissä monien kohtaamiensa ihmisten kanssa, kuunteli heitä, esitti heille kysymyksiä ja kohteli heitä kunnioittavasti silloinkin kun muut arvostelivat Häntä siitä. Koska olemme historiallisesti niin etäällä siitä, kun Jeesus eli maan päällä, emme välttämättä huomaa niitä kaikkia tapoja, joilla Hän uhmasi aikansa sosiaalisia normeja auttaakseen muita.

Hän esimerkiksi kosketti spitaalisia ja muita sairaita, joita pidettiin Mooseksen lain mukaan rituaalisesti epäpuhtaina (ks. 4. Moos. 5:1–4; Matt. 8:2–3). Hän myös palveli ihmisiä, joiden tiedettiin olevan syntisiä, ihmisiä, joilla oli huono maine, ja pakanoita, mitä jotkut olisivat pitäneet samalla tavoin sopimattomana (ks. Mark. 2:15–17; Joh. 4:5–26). Jeesus rakensi siltoja silloinkin kun se ei ollut suosittua.

Vapahtajan tavoin mekin voimme pyrkiä tuntemaan muita paremmin. Esimerkiksi:

voimme kuunnella heitä pyrkien ennemminkin ymmärtämään kuin tuomitsemaan tai antamaan vastauksen
voimme välttää taipumusta olla vähätteleviä, puolustelevia tai arvostelevia niitä kohtaan, joiden kanssa olemme eri mieltä, ja
voimme kärsivällisesti kohdata ihmiset siinä, missä he ovat edistymisen matkallaan, sen sijaan että kohtaisimme heidät siellä, missä haluaisimme heidän olevan.

Olen huomannut, että kun opin ymmärtämään selkeästi muiden näkökulmia ja kokemuksia, myötätuntoni kasvaa, ymmärrän kypsemmin monimutkaisia asioita ja saan paremmat valmiudet palvella ja rakastaa. Ihmisiä on vaikea olla rakastamatta, kun tuntee heidän tarinansa.

3. Jeesus osoitti rakkautta yksilöllisesti

Lopuksi, Jeesuksen elämä osoittaa, että myötätunto saa täydellisimmän ilmaisunsa siinä, että rakastaa muita siten kuin nämä tarvitsevat rakkautta. Kuten Nefi opetti, Vapahtaja ”ei tee mitään, mikä ei olisi maailman hyödyksi, sillä hän rakastaa maailmaa” (2. Nefi 26:24).

Joskus Hänen rakkautensa ilmeni siten, että Hän tarjosi fyysistä parantumista, rohkaisua, nuhtelua tai anteeksiantoa. Toisinaan Hän suri niiden kanssa, jotka surivat, tai iloitsi heidän kanssaan. Viime kädessä Kristus antoi henkensä meidän edestämme, ”kun vielä olimme syntisiä” (Room. 5:8), osoittaen, että Hänen täydellinen rakkautensa kestää myös meidän epätäydellisyydessämme.

Pyrkimys rakastaa kuten Vapahtaja voi toisinaan olla vaikeaa. Kuinka me siis voimme rakastaa muita sillä tavoin kuin he kaipaavat rakkautta?

Voimmeko vain valita rakastamisen, ikään kuin olisi jokin kytkin, jonka voi kytkeä päälle?

Onko todella mahdollista rakastaa lähimmäistä tai muukalaista yhtä paljon kuin perheenjäsentä tai itseämme?

Entä ne, joiden kanssa olemme eri mieltä tai joiden kanssa emme tule toimeen tai joiden kanssa olemme taipuvaisia riitelemään?

Pyhissä kirjoituksissa käytetään usein ilmausta, että ihminen ”täyttyy” Kristuksen kaltaisesta rakkaudesta – toisin sanoen Jumala vuodattaa sitä sieluun (ks. Moosia 2:4; 4:12; Alma 38:12; Moroni 7:48). Tämä tarkoittaa, ettei Kristuksen kaltaista rakkautta voi kasvattaa ilman Jumalan apua – se on hengellinen lahja, joka tulee ja kasvaa, kun rukoilemme Isää ”koko sydämen voimalla” (Moroni 7:48).

Myötätunto tuo ykseyttä

Kun palvelemme myötätuntoa ja rakkautta osoittaen, meidän kykymme luoda ykseyttä ja yhteenkuuluvuutta sekä tuoda muita Kristuksen luo kasvaa. Tämä johtuu siitä, että me alamme nähdä muut Jumalan silmin ja tuntea Hänen sydämellään. Me myös alamme nähdä oman palvelemisemme niin, että se ei ole alaspäin kurottamista nostaaksemme muita omalle tasollemme, vaan kääntymistä ulospäin sisällyttääksemme piiriimme kaltaisemme Jumalan lapsen. Niin tehdessämme me omalta osaltamme toteutamme Kristuksen rukousta siitä, että Hänen seuraajansa ”olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme.” (Joh. 17:21.)