”Tahdonvapauden kunnioittaminen fyysisessä kanssakäymisessä”, Liahona, elokuu 2022.
Tahdonvapauden kunnioittaminen fyysisessä kanssakäymisessä
Intiimisuhteemme fyysisen puolen ohjaajina tulee olla meidän sitoumuksemme noudattaa siveyden lakia, joka varaa seksuaalisen kanssakäymisen aviomiehen ja vaimon väliseksi (ks. OL 42:22–23), sekä sitoumuksemme kunnioittaa muiden tahdonvapautta.
Tämä artikkeli keskittyy siihen, miten tärkeää on kunnioittaa tahdonvapautta suhteidemme fyysisessä puolessa – seurustelusta avioliittoon – jotta voimme luoda onnistuneen ja merkityksellisen suhteen, saavuttaa sen riemullisen ykseyden, jonka Jumala on luvannut aviomiehelle ja vaimolle, sekä välttää ei-toivotun seksuaalisen kanssakäymisen järkyttävät seuraukset.
Sillä, kuinka kunnioitamme tahdonvapautta suhtautumisessamme fyysiseen kiintymykseen ja seksuaaliseen kanssakäymiseen, on tärkeä rooli valmistautuessamme yhteen tärkeimmistä ihmissuhteistamme ja vahvistaessamme sitä.
Fyysisen kanssakäymisen tarkoitus
Kun aviomies ja vaimo ovat seksuaalisessa kanssakäymisessä halukkaasti, vapaaehtoisesti ja rakastavasti, se voi olla riemullinen kokemus, joka auttaa heitä kokemaan ykseyttä. Tuon ykseyden luominen siten, että aviomies ja vaimo tuovat yhteen sydämensä, mielensä ja ruumiinsa, on yksi ensisijaisista tarkoituksista, joita varten Jumala on suunnitellut seksuaalisen kanssakäymisen.1
Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Sukupuolisuhde on varattu avioparille, koska se on perimmäinen vertauskuva täydellisestä yhtymisestä, sellaisesta täydellisyydestä ja yhdistymisestä, jonka Jumala on asettanut ja määrännyt. Eedenin puutarhasta asti avioliiton oli määrä tarkoittaa miehen ja naisen – heidän sydämensä, toiveidensa, elämänsä, rakkautensa, perheensä, tulevaisuutensa, kaiken – täydellistä yhdistymistä. Aadam sanoi Eevasta, että tämä oli luu hänen luustansa ja liha hänen lihastansa ja että heidän oli määrä olla ’yksi liha’ yhteisessä elämässään [ks. 1. Moos. 2:23–24]. Tämä on niin täydellinen yhdistyminen, että me käytämme sanaa sinetöidä ilmaisemaan sen iankaikkisia mahdollisuuksia.”2
Kun pidämme mielessä tämän jumalallisen tarkoituksen, meidän voi olla helpompi ymmärtää, miksi Jumala välittää niin paljon siitä, kuinka suhtaudumme fyysiseen kanssakäymiseen – johon tässä artikkelissa sisällytämme sekä seksuaalisen kanssakäymisen että fyysisen kiintymyksen osoitukset, kuten kädestä kiinni pitämisen tai halaamisen. (Katso lisämääritelmiä myöhemmin kohdasta ”Keskeisiä käsitteitä”.)
Tahdonvapauden rooli
Jumalan meille antama kyky ja etuoikeus valita ja toimia omasta puolestamme ovat välttämättömiä pelastussuunnitelmassa. Ilman tahdonvapautta emme voisi oppia, edistyä emmekä tehdä valintaa seurata Vapahtajaa. Tahdonvapauden avulla meistä voi tulla Jumalan kaltaisia, kun opimme valitsemaan hyvän ja pahan välillä.3
Tahdonvapaus on kyky toimia eikä olla toiminnan kohteena. Niinpä kaikenlaisen fyysisen kiintymyksen osoittamisen tai kaikenlaisten sukupuolisuhteiden tulee tapahtua paitsi Jumalan opetusten ja siveyden lain mukaisesti myös siten, että niihin sisältyy kummankin osapuolen halu osallistua. Kun näin on, fyysinen kiintymys ennen avioliittoa, sekä fyysinen kiintymys ja seksuaalinen kanssakäyminen avioliitossa voivat vahvistaa ihmissuhteita ja rakentaa ykseyttä.
Sen sijaan kun tahdonvapautta käytetään niin että toiminta kohdistuu muihin välittämättä heidän oikeudestaan valita, kuinka ja milloin he osallistuvat joko fyysisen kiintymyksen osoittamiseen tai seksuaaliseen kanssakäymiseen, tällaisesta kanssakäymisestä tulee hyökkäys, josta puuttuu kunnioitus Jumalan tasovaatimuksia kohtaan sekä toisen ihmisen tahdonvapautta, tunteita ja haluja kohtaan. Fyysisen kanssakäymisen käyttäminen itsekkään tyydytyksen saamiseen tai välineenä toisen ihmisen alistamiseen ja manipuloimiseen on synti, joka voi aiheuttaa pysyvää vahinkoa yksilöille ja ihmissuhteille.
Tahdonvapauden kunnioittaminen treffeillä ja seurustelussa
Valokuva Getty Images
Kun ihmissuhteemme kehittyvät treffien ja seurustelun kautta, yksi tapa, jolla kunnioitamme toisen tahdonvapautta, on se, että pyydämme ja saamme luvan ennen kuin alamme osoittaa minkäänlaista fyysistä kiintymystä, kuten pitää kiinni kädestä, halata tai suudella.
Fyysisen kiintymyksen osoittaminen tai seksuaalisen kanssakäymisen harjoittaminen ilman, että henkilö antaa suostumuksen – halukkaasti, vapaaehtoisesti ja selkeästi – loukkaa tuon henkilön tahdonvapautta. Monissa maissa ei-toivottu seksuaalinen kanssakäyminen määritellään lain mukaan myös seksuaaliseksi väkivallaksi. (Lisää suostumuksesta ja väkivallasta on oheisessa artikkelissa ”Vastauksia kysymyksiin seksuaalisesta väkivallasta”.)
Lisäksi evankeliumin näkökulma auttaa meitä näkemään, että sekä sitoumuksemme noudattaa siveyden lakia että sitoumuksemme kunnioittaa tahdonvapautta suostumuksen kautta ovat välttämättömiä, jotta voimme edistää vahvoja, iankaikkisia suhteita. Toinen sitoumus ilman toista ei riitä. Esimerkiksi toisaalta kaksi henkilöä, jotka kunnioittavat toistensa tahdonvapautta suostumalla yhdessä sukupuolisuhteeseen avioliiton ulkopuolella, rikkovat silti Jumalan lakia. Toisaalta jopa ei-seksuaalinen fyysinen kosketus ilman toisen henkilön lupaa voi loukata tämän tahdonvapautta.
Kun ymmärryksemme Jeesuksen Kristuksen evankeliumista kasvaa, voimme nähdä, kuinka Jumalan lakien noudattaminen ja toistemme tahdonvapauden kunnioittaminen auttavat meitä kasvamaan ykseydessä ja rakkaudessa sekä valmistavat meitä syvällisempään, riemulliseen fyysiseen suhteeseen avioliitossa, mikä voi auttaa meitä saavuttamaan suuremman ykseyden ja yltämään jumalallisiin mahdollisuuksiimme.
Hellyys ja kunnioitus avioliitossa
Tahdonvapauden kunnioittaminen on edelleen välttämätöntä avioliitossa, ja sillä on tärkeä osa siinä, että seksuaalinen kanssakäyminen kohoaa täyttämään aviomiehen ja vaimon ykseyttä tuovan tarkoituksen.
Tällainen ykseys syntyy antamisesta, ei ottamisesta, rakkaudesta, ei himosta, siitä, että välittää enemmän toisen hyvinvoinnista kuin omasta. ”Hellyyden ja kunnioituksen – ei itsekkyyden – pitäisi ohjata [meidän intiimisuhdettamme].”4
Vanhin Dale G. Renlund kahdentoista apostolin koorumista ja hänen vaimonsa Ruth Lybbert Renlund ovat opettaneet: ”Avioliitossa sukupuolisen kanssakäymisen tulee liittää aviopuolisot yhteen niin, että he luottavat toisiinsa, ovat omistautuneita toisilleen ja ottavat huomioon toisensa. Sukupuolisuhteen avioliitossa täytyy kunnioittaa kummankin osapuolen tahdonvapautta, eikä sitä saa käyttää kontrolloimiseen tai hallitsemiseen.”5
Avioliitto on pyhä suhde, joka edellyttää puolisoiden pyrkivän ykseyteen monin tavoin, myös seksuaalisessa kanssakäymisessään. Avioliitto itsessään ei vapauta kumpaakaan kumppania tarpeesta ilmaista selkeästi toiveitaan tai kunnioittaa toinen toisensa hyvinvointia seksuaalisessa kanssakäymisessä. Sen sijaan nämä keskustelut ovat olennaisen tärkeitä avioliiton alkuvaiheessa, ja ne ovat edelleen tärkeitä myöhemmin, jotta puolisot voivat kokea ykseyttä koko suhteensa ajan, kun he oppivat ja kasvavat ja kun heidän olosuhteensa muuttuvat.
Valitettavasti kuulemme joskus, että toinen aviopuolisoista luulee, että hänellä on oikeus pakottaa tai vaatia toista seksuaaliseen käyttäytymiseen. Kun pidämme liittomme aviomiehenä ja vaimona, meidän ei pidä tehdä mitään, mikä tekee puolisomme olon epämukavaksi tai loukkaa Henkeä. Puolisot sopivat seksuaalisen kanssakäymisen tiheyttä tai muotoja koskevista erilaisista toiveistaan neuvottelemalla yhdessä pakottamisen tai painostamisen sijasta.
Kun olemme seksuaalisessa kanssakäymisessä jumalallisesti asetetun avioliiton siteiden suojissa osoittaen ystävällisyyttä, kunnioitusta ja sitoumusta kunnioittaa toistemme tahdonvapautta, meistä voi tulla enemmän Kristuksen kaltaisia ja voimme olla enemmän yhtä puolisoina keskittyen siihen, mikä on parasta toiselle ja sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa.