”Minun oli tehtävä valinta”, Liahona, elokuu 2022.
Julkaistaan vain sähköisenä: Henkilökuvia uskosta
Minun oli tehtävä valinta
Pitäisikö minun jatkaa lainelautailua sunnuntaisin vai täyttää vastuulliset tehtäväni aviomiehenä, isänä ja kirkon jäsenenä?
Valokuva Manea Fabisch
Bodyboard-lainelautailu on ollut suurin intohimoni aina siitä lähtien kun löysin sen. Se on minun venttiilini, tapani purkaa painetta. Alusta alkaen olen aina halunnut menestyä siinä.
Päästäkseni korkeimmalle tasolle harjoittelin väsymättä lainelautaillen koko päivän aina kun se oli mahdollista. Keskityin tavoitteeseeni tulla Tahitin parhaaksi polviasentoa käyttäväksi lainelautailijaksi. Voitin siinä luokassa mestaruuden pari kolme kertaa Tahiti Taapuna Master -lainelautailuturnauksessa sekä muissa turnauksissa.
Kun aloitin, kilpailut saivat minut innostumaan ja halusin näyttää kaikille, kuinka hyvä olen. Pian aloin saada tarjouksia paikallisilta ja merentakaisilta sponsoreilta.
Turnausten loppukilpailut pidetään aina sunnuntaisin, ja riitelin usein vaimoni kanssa kilpailemisesta Herran päivänä. Hän oli oikeassa. Lainelautailu vei liian paljon elämästäni, mutta en halunnut menettää sponsoreitani. Sponsorien ansiosta pääsin käyttämään huipputason lainelautailuvälineitä, jotka ovat kalliita. Minun oli tehtävä valinta.
Vaimoni ja lapseni kannustavat minua olemaan esimerkkinä uskosta. He auttavat minua päättämään, miksi haluan tulla. Ja tietenkin myös henkilökohtainen uskoni, vanhemmiltani ja johtohenkilöiltä saamani kasvatus, sellaisten ihmisten esimerkki, jotka ovat tehneet uhrauksia pyhittääkseen lepopäivän, sekä Hengeltä saamani vaikutelmat auttoivat minua tekemään päätökseni. Päätin asettaa etusijalle vastuulliset tehtäväni aviomiehenä, isänä ja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenenä.
Valokuva Tetuanui Teriitemoehaa
Vuonna 2006 Taapuna Master -kilpailu oli omistettu enolleni Nelva Leelle, äitini pikkuveljelle. Hän oli kuollut eräällä surffauspaikalla, jossa minulla oli tapana käydä nuorena. Sen nimi on Afu, ja se on Tahitin saarella lähellä Paeaa. Vain kymmenen minuuttia ennen kuin enoni hukkui, hän kannusti minua rakastamaan muita ja olemaan hyvä lainelautailija – Taapunan lähellä olevassa paikassa, jota hän todella rakasti. Olen yrittänyt kunnioittaa hänen viimeisiä sanojaan minulle.
Kun päätin omistautua täysin Herralle sunnuntaisin, selitin sponsoreilleni, miksi en enää lainelautailisi loppukilpailuissa sunnuntaisin. Kerroin heille, että hengellinen elämäni ja perhe-elämäni ovat etusijalla.
He tukivat minua valinnassani. Kunnioituksesta sunnuntaita kohtaan he puolestaan pyysivät minua tekemään valokuvauksia ja lainelautailuvideoita muina viikonpäivinä. Myös ystäväni niissä piireissä tietävät uskonkäsityksistäni ja kunnioittavat niitä sekä pyytävät minua usein rukoilemaan puolestaan.
Olen päässyt Taapuna Master -kisojen loppukilpailuun joka vuosi sen jälkeen kun siirryin ammattilaiseksi, mutta lakkasin kilpailemasta sunnuntaisin voitettuani mestaruuden vuonna 2006. Kilpailen yhä, mutta nyt kun sunnuntaina kuulutetaan nimeäni loppukilpailuun, kaikki tietävät, etten ole paikalla.
Valokuva Manea Fabisch
Muistan presidentti Russell M. Nelsonin sanat: ”Opin pyhistä kirjoituksista, että oma käytökseni ja oma asenteeni lepopäivänä oli merkkinä minun ja taivaallisen Isäni välillä [ks. 2. Moos. 31:13; Hes. 20:12, 20]. Sen ymmärryksen myötä en tarvinnut enää luetteloja siitä, mitä piti ja mitä ei saanut tehdä. Kun minun täytyi päättää, oliko jokin toiminta sopivaa lepopäivälle, kysyin itseltäni yksinkertaisesti: ’Minkä merkin haluan antaa Jumalalle?’ Tämä kysymys sai lepopäivää koskevat valintani päivänselviksi.”1
Vuoden 2020 lopussa jalkani murtui lainelautaillessani. Toipumisaikanani minut kutsuttiin Papearin seurakunnan piispaksi. Vaarnanjohtaja sanoi minulle, että esimerkkini omistautuneena nuorukaisena, joka yrittää asettaa Herran ensimmäiselle sijalle, innoittaisi nuoria kulkemaan liittopolkua.
Tiedän, että taivaallinen Isäni on onnellinen tekemästäni valinnasta. Ennen kaikkea mikään muu ei koskaan vedä vertoja perheeni onnelle ja sille tasapainolle, jonka olemme saavuttaneet yhdessä.