Luku 1

Jeesus Kristus – ainoa tiemme toivoon ja iloon

”Jos meidän elämämme ja uskomme on keskittynyt Jeesukseen Kristukseen ja Hänen palautettuun evankeliumiinsa, mikään ei voi koskaan mennä peruuttamattomasti vikaan.”

Howard W. Hunterin elämänvaiheita

Eräs huomattava teema presidentti Howard W. Hunterin opetuksissa on, että ihminen kokee todellista rauhaa, eheytymistä ja onnea ainoastaan silloin kun hän pyrkii tuntemaan Jeesuksen Kristuksen ja seuraamaan Häntä. Presidentti Hunter on opettanut, että ”Kristuksen tie ei ole ainoastaan oikea tie vaan loppujen lopuksi ainoa tie toivoon ja iloon”¹.

Samalla tavoin rohkeasti presidentti Hunter todisti Vapahtajan jumalallisesta tehtävästä. ”Asetettuna apostolina ja Kristuksen erityisenä todistajana todistan teille kaikella vakavuudella, että Jeesus Kristus on todellakin Jumalan Poika”, hän julisti. ”Kristus on se Messias, jota Vanhan testamentin profeetat odottivat. Hän on se Israelin toivo, jonka tulemista Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin lapset olivat rukoilleet pitkien vuosisatojen ajan noudattaessaan tarkkoja jumalanpalvelusmääräyksiä. – –

Lausun todistukseni Pyhän Hengen voimalla. Minä tiedän Kristuksen olevan todellinen, aivan kuin olisin nähnyt omin silmin ja kuullut omin korvin. Tiedän myös, että Pyhä Henki vahvistaa todistukseni totuuden kaikkien niiden sydämessä, jotka kuuntelevat uskoen.”²

Tuntien vetoa paikkoihin, joissa Jeesus palveli, presidentti Hunter matkusti Pyhään maahan lähemmäs kolmekymmentä kertaa. Vanhin James E. Faust kahdentoista koorumista sanoi, että ”Jerusalem veti häntä puoleensa kuin magneetti. – – Hänen halunsa olla siellä, missä Vapahtaja kulki ja opetti, vaikutti pohjattomalta. Hän rakasti kaikkea näkemäänsä ja kuulemaansa. Erityisesti hän rakasti Galileaa. Mutta yhtä paikkaa hän rakasti kaikkein eniten. Hän sanoi aina: ’Mennään puutarhahaudalle vielä kerran vanhojen aikojen kunniaksi.’ Siellä hänellä oli tapana istua ja mietiskellä aivan kuin hän olisi tunkeutunut hänet Vapahtajasta erottavan verhon läpi.”³

”Kuinka usein me ajattelemme Vapahtajaa? Kuinka syvästi ja kuinka kiitollisina ja kuinka ihaillen me pohdimme Hänen elämäänsä? Kuinka keskeisenä elämässämme me Häntä pidämme?”

Howard W. Hunterin opetuksia

Meidän täytyy tuntea Kristus paremmin kuin me Hänet tunnemme ja muistaa Hänet useammin kuin me Hänet muistamme.

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet laulavat kunnioittavasti:

Jeesus, sun nimes kaunoisin
Sieluni valloittaa.
Oi, jos mä kerran pääsisin
Lepoosi rauhaisaan. – –

Kuinka usein me ajattelemme Vapahtajaa? Kuinka syvästi ja kuinka kiitollisina ja kuinka ihaillen me pohdimme Hänen elämäänsä? Kuinka keskeisenä elämässämme me Häntä pidämme?

Esimerkiksi kuinka paljon tavallisesta päivästä, työviikosta tai ohikiitävästä kuukaudesta on omistettu ’Jeesus, Sun nimes kaunoisin’ -ajatukselle? Ehkäpä meistä joidenkuiden kohdalla ei tarpeeksi.

Elämä olisi varmasti rauhaisampaa, avioliitot ja perheet vahvempia, naapuristomme ja kansakuntamme turvallisempia, ystävällisempiä ja rakentavampia, jos Jeesuksen Kristuksen evankeliumi voisi suuremmassa määrin valloittaa sielumme.

Ellemme me kiinnitä enemmän huomiota sydämemme ajatuksiin, niin mitähän toivoa meillä on saada enemmän iloa, tuo suloinen palkinto: päästä jonakin päivänä Hänen lepoonsa rauhaisaan.

Meidän elämämme jokaisena päivänä ja vuoden jokaisena aikana – – Jeesus kysyy meiltä jokaiselta, kuten Hän kysyi tultuaan riemusaatossa Jerusalemiin monia vuosia sitten: ”Mitä te ajattelette Messiaasta? Kenen poika hän on?” (Matt. 22:42.)

Me julistamme, että Hän on Jumalan Poika, ja tuon tosiseikan tajuamisen tulisi sävähdyttää sieluamme useammin.⁴

Meidän täytyy tuntea Kristus paremmin kuin me Hänet tunnemme. Meidän täytyy muistaa Hänet useammin kuin me Hänet muistamme. Meidän täytyy palvella Häntä urheammin kuin me Häntä palvelemme. Silloin me juomme vettä, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään, ja syömme elämän leipää.⁵

”Olkaamme omistautuneempia ja kurinalaisempia Kristuksen seuraajia. Vaalikaamme Häntä ajatuksissamme ja lausukaamme Hänen nimensä rakkautta tuntien.”

Jeesus on toivomme ja kestävän ilomme ainoa todellinen lähde.

Sä katuvalle toivon tuot,
Ystävä hiljaisten,
Ja langenneelle lohdun suot,
Herramme kirkkauden.

Mikä kaunis säkeistö ja mikä toivon sanoma, joka on ankkuroitu Kristuksen evankeliumiin! Onko meidän keskuudessamme millään elämänalalla jotakuta, joka ei tarvitsisi toivoa ja joka ei tavoittelisi suurempaa iloa? Nämä ovat ihmissielun yleismaailmallisia tarpeita ja kaipauksia, ja ne ovat Kristuksen lupauksia Hänen seuraajilleen. Toivo ulottuu jokaiseen katuvaan ja tuo iloa hiljaisille.

Katumisella on hintansa – se maksaa meille meidän ylpeytemme ja piittaamattomuutemme, mutta erityisesti se maksaa meille meidän syntimme. Sillä kuten kuningas Lamonin isä tiesi kaksi vuosituhatta sitten, se on todellisen toivon hinta. ”Oi Jumala”, hän huudahti, ”ilmaise itsesi minulle, niin minä luovun kaikista synneistäni tunteakseni sinut – – jotta minut herätettäisiin kuolleista ja pelastettaisiin viimeisenä päivänä” (Alma 22:18). Kun mekin olemme halukkaita luopumaan kaikista synneistämme tunteaksemme Hänet ja seurataksemme Häntä, myös me täytymme iankaikkisen elämän tuomalla riemulla.

Entäpä hiljaiset? Maailmassa, joka on kovin keskittynyt käyttämään pelottelua voittaakseen ja pyrkimään ensimmäiselle sijalle, ihmiset eivät todellakaan jonota sankoin joukoin ostamaan kirjoja, joissa meitä kehotetaan olemaan hiljaisia. Mutta hiljaiset ja sävyisät perivät maan – ja se on melko vaikuttava valtaus – ilman pelottelua! Ennemmin tai myöhemmin, ja me rukoilemme, että ennemmin kuin myöhemmin, jokainen tunnustaa, että Kristuksen tie ei ole ainoastaan oikea tie vaan loppujen lopuksi ainoa tie toivoon ja iloon. Jokainen polvi on notkistuva ja jokainen kieli tunnustava, että lempeys on parempaa kuin raakuus, ystävällisyys on parempaa kuin pakottaminen ja että sävyisä vastaus taltuttaa kiukun. Lopulta, ja aina kun mahdollista jo aiemmin, meidän on tultava enemmän Hänen kaltaisikseen. – –

Sä ole, Jeesus, turvamme
Ja ilo matkalla,
Niin että luokses pääsemme
Iankaikkisuudessa.

Se on minun rukoukseni ja toivomukseni koko maailmalle – –. Todistan, että Jeesus on kestävän ilon ainoa tosi lähde, että Hänessä on ainoa kestävä rauha. Toivon, että me pääsemme Hänen luokseen, sillä sitä me kaikki kaipaamme henkilökohtaisesti. Se on ainoa palkinto, jota ihmiset ja kansakunnat pitävät pysyvästi arvossa. Hän on meidän palkintomme ajassa ja iankaikkisuudessa. Jokainen muu palkinto on loppujen lopuksi turha. Kaikki muu loisto haalistuu ajan myötä ja häviää luonnonvoimien myötä. Lopussa – – me emme tunne muuta todellista iloa kuin ilon Kristuksessa.

– – Olkaamme omistautuneempia ja kurinalaisempia Kristuksen seuraajia. Vaalikaamme Häntä ajatuksissamme ja lausukaamme Hänen nimensä rakkautta tuntien. Polvistukaamme Hänen eteensä sävyisästi ja armeliaasti. Siunatkaamme ja palvelkaamme muita, jotta he tekisivät samoin.⁶

Suurin tarve koko maailmassa on aktiivinen ja vilpitön usko Vapahtajaan ja Hänen opetuksiinsa.

On niitä, jotka julistavat, että on vanhanaikaista uskoa Raamattuun. Onko vanhanaikaista uskoa Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen, elävän Jumalan Poikaan? Onko vanhanaikaista uskoa Hänen sovitusuhriinsa ja ylösnousemukseensa? Jos on, niin minä julistan olevani vanhanaikainen, ja kirkko on vanhanaikainen. Mestari opetti hyvin yksinkertaisesti iankaikkisen elämän periaatteita ja opetuksia, jotka tuovat onnea niille, jotka uskovat. Ei tunnu perustellulta olettaa, että näitä Mestarin opetuksia pitäisi nykyaikaistaa. Hänen sanomansa koski periaatteita, jotka ovat iankaikkisia.⁷

Tänä aikana, kuten kaikkina aikoina ennen meitä ja kaikkina tulevinakin aikoina, suurin tarve koko maailmassa on aktiivinen ja vilpitön usko Jeesus Nasaretilaisen, elävän Jumalan elävän Pojan, perusopetuksiin. Koska monet hylkäävät nämä opetukset, on vilpittömillä Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin uskovilla sitäkin suurempi syy julistaa sen totuutta ja näyttää esimerkkiä vanhurskaan, lempeän elämän tuomasta voimasta ja rauhasta. – –

Miten meidän kuuluisi toimia, kun meitä loukataan, kun meidät ymmärretään väärin, kun meitä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti tai epäystävällisesti tai meitä kohtaan tehdään syntiä? Mitä meidän pitäisi tehdä, jos rakkaamme loukkaavat meitä tai emme saa ylennystä tai meitä syytetään perusteettomasti tai tarkoitusperiämme epäillään epäoikeudenmukaisesti?

Iskemmekö takaisin? Lähetämmekö yhä suuremman armeijan? Palaammeko periaatteeseen silmä silmästä ja hammas hampaasta vai – – opimmeko ymmärtämään, että sellainen tekee meistä lopulta sokeita ja hampaattomia? – –

Elämänsä majesteettisuudella ja opetustensa esimerkillä Kristus antoi meille monia neuvoja, joihin liittyy aina varmoja lupauksia. Hän opetti niin vaikuttavasti ja voimallisesti, että oppineet ja oppimattomat, rikkaat ja köyhät, terveet ja sairaat täyttyivät toivolla.⁸

Ponnistelkaa saadaksenne henkilökohtaisen todistuksen Jeesuksesta Kristuksesta ja sovituksesta. Meidän jokaisen tulee pyrkiä tutkimaan Kristuksen elämää ja saamaan todistus siitä, että Hän on todellinen. Kun opimme ymmärtämään Hänen tehtäväänsä ja sovitusta, jonka Hän sai aikaan, me haluamme elää enemmän Hänen kaltaisenaan.⁹

Vapahtaja voi tyynnyttää myrskyt elämässämme.

Kun osoitamme uskoa Vapahtajaan, Hän tyynnyttää elämämme myrskyt.

Me olemme kaikki kohdanneet joitakin äkillisiä myrskyjä elämässämme. Jotkin voivat olla rajuja ja pelottavia ja mahdollisesti tuhoisia – –. Yksilöinä, perheinä, yhteisöinä, kansoina ja myös kirkkona me olemme nähneet nousevan äkillisiä tuulenpuuskia, jotka ovat saaneet meidät kysymään tavalla taikka toisella: ”Opettaja, etkö näe, me hukumme!” [Mark. 4:38.] Ja tavalla taikka toisella me kuulemme aina myrskyn jälkeisessä hiljaisuudessa: ”Miksi te noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?” [Mark. 4:40.]

Kukaan meistä ei haluaisi ajatella, ettei meillä ole vieläkään uskoa, mutta luulen, että tämä Herran lempeä nuhde on suurimmaksi osaksi ansaittua. Tämä suuri Jehova, johon me sanomme turvaavamme ja jonka nimen me olemme ottaneet päällemme, on sama, joka sanoi: ”Tulkoon kaartuva kansi vesien väliin, erottamaan vedet toisistaan” (1. Moos. 1:6). Ja Hän on myös se, joka sanoi: ”Kokoontukoot taivaankannen alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara tulee näkyviin” (1. Moos. 1:9). Lisäksi Hän jakoi Kaislameren niin että israelilaiset saattoivat kulkea sen halki kuivaa pitkin. (Ks. 2. Moos. 14:21–22.) Ei todellakaan pitäisi olla mikään ihme, että Hän pystyi käskemään muutamia Galileanjärvellä oikuttelevia luonnonvoimia. Ja uskomme pitäisi muistuttaa meitä siitä, että Hän voi tyynnyttää myös elämämme myrskyt. – –

Meille kaikille tulee elämässämme vastoinkäymisiä. Luullakseni voimme olla siitä melko varmoja. Jotkut niistä voivat mahdollisesti olla rajuja, vahingollisia ja tuhoisia. Jotkut saattavat jopa koetella uskoamme rakastavaan Jumalaan, jolla on valta auttaa meitä.

Näihin ahdistaviin mietteisiin meidän kaikkien Isä luultavasti sanoisi: ”Miksi te noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?” Ja tietenkin meillä täytyy olla uskoa koko matkaa, koko kokemusta, koko elämää varten eikä vain silloin tällöin ja myrskyisinä hetkinä. – –

Jeesus on sanonut: ”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman” (Joh. 16:33).¹⁰

Kun keskitämme elämämme Vapahtajaan, meidän ei tarvitse pelätä ja huolemme muuttuvat iloksi.

Tiedän riittävästi kiireisestä ja hektisestä elämästänne tietääkseni, että toisinaan te turhaudutte. Saatatte jopa aika ajoin olla hieman huolissanne. Tiedän sen kaiken. – –

Sanomani teille tänään on: ”Älä pelkää, pieni lauma.” Sanomani on kannustaa teitä iloitsemaan elämän suurista siunauksista. Se on kehottaa teitä tuntemaan evankeliumin mukaisen elämän tuomaa suurta innostusta ja taivaallisen Isämme rakkautta. Elämä on ihanaa jopa vaikeina aikoina, ja pysähdyspaikoilla koko matkan varrella on onnea, iloa ja rauhaa, ja niitä on loputtomassa määrin tien päässä.

Tietenkin on monia huolestuttavia asioita – jotkin niistä hyvin vakavia – mutta siksi me puhumme evankeliumissa uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Koska me olemme myöhempien aikojen pyhiä, elämämme on yltäkylläistä, ja me yritämme tähdentää siunauksiamme ja mahdollisuuksiamme ja minimoida pettymyksiämme ja huoliamme. ”Etsikää uutterasti, rukoilkaa alati ja uskokaa, niin kaikki yhdessä koituu teidän parhaaksenne” (OL 90:24). Haluan muistuttaa teitä tuosta lupauksesta. – –

Muistakaa tämä yksi asia: Jos meidän elämämme ja uskomme on keskittynyt Jeesukseen Kristukseen ja Hänen palautettuun evankeliumiinsa, mikään ei voi koskaan mennä peruuttamattomasti vikaan. Toisaalta, jos elämämme ei keskity Vapahtajaan ja Hänen opetuksiinsa, mikään muu menestys ei voi koskaan olla lopullisesti oikein. – –

Me kaikki kamppailemme toisinaan terveysongelmien kanssa – jotkut kamppailevat jatkuvasti. Sairaus ja taudit ovat osa kuolevaisuuden taakkaa. Uskokaa ja olkaa myönteisiä. Pappeuden voima on todellinen, ja elämässä on todella paljon hyvää, vaikka meillä olisikin fyysisesti vaikeaa. On ilo tietää, ettei ylösnousemuksessa ole mitään vammoja tai sairauksia.

Jotkin huolistamme saattavat tulla kiusausten muodossa. Toiset voivat olla vaikeita päätöksiä, jotka koskevat koulutusta tai uraa tai rahaa tai avioliittoa. Mikä taakkanne sitten onkin, saatte tarvitsemanne voiman Kristuksesta. Jeesus Kristus on Alfa ja Oomega, kirjaimellisesti alku ja loppu. Hän on kanssamme alusta loppuun, ja Hän on elämässämme enemmän kuin sivustakatsoja. – –

Jos se ies, jonka alla kamppailemme, on synti, viesti on sama. Kristus tuntee syntiemme koko painon, sillä Hän on kantanut sen ensin. Jos taakkamme ei ole synti eikä kiusaus vaan sairaus tai köyhyys tai hylkääminen, tilanne on sama. Hän tietää. – –

Hän on kärsinyt hyvin paljon muutakin kuin syntimme. Hän, jota Jesaja kutsui kipujen ja murheiden mieheksi (ks. Jes. 53:3; Moosia 14:3), tuntee täydellisesti jokaisen ongelman, jonka me kohtaamme, koska Hän päätti kantaa kaikkien vaikeuksiemme ja kipujemme täyden taakan. – –

Veljet ja sisaret, teillä on ja tulee olemaan monenlaisia huolia ja haasteita, mutta ottakaa elämä vastaan iloiten ja täynnä uskoa. Tutkikaa pyhiä kirjoituksia säännöllisesti. Rukoilkaa palavasti. Olkaa kuuliaisia Hengen ja profeettojen äänelle. Tehkää kaikki voitavanne auttaaksenne muita. Saatte suurta onnea niin toimiessanne. Jonakin suurenmoisena päivänä kaikki huolenne muuttuvat iloiksi.

Kuten Joseph Smith kirjoitti vaikeuksissa olleille pyhille sellistään Libertyn vankilasta:

”Tehkäämme iloisin mielin kaikki, mikä on meidän vallassamme; ja pysykäämme sitten sijoillamme täysin varmoina saadaksemme nähdä Jumalan pelastuksen ja hänen käsivartensa ilmoittamisen” [OL 123:17, kursivointi lisätty].

[Herran sanoin profeetta Joseph Smithille:]

”Älä siis pelkää, pieni lauma; tehkää hyvää; yhdistykööt vaikka maa ja helvetti teitä vastaan, sillä ne eivät voi voittaa, jos teidät on rakennettu minun kalliolleni. – –

Katsokaa minuun jokaisessa ajatuksessa; älkää epäilkö, älkää pelätkö.

Nähkää haavat, jotka menivät minun kylkeni läpi, sekä naulojen jäljet minun käsissäni ja jaloissani. Olkaa uskollisia, pitäkää minun käskyni, niin te saatte periä taivaan valtakunnan.” [OL 6:34–37.]¹¹

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Mieti, miten vastaisit presidentti Hunterin kysymyksiin osassa 1. Kuinka voimme tehdä Jeesuksesta Kristuksesta keskeisemmän elämässämme? Kuinka voimme tehdä Hänestä keskeisemmän kodissamme? Kuinka voimme oppia tuntemaan Kristuksen paremmin kuin me tunnemme Hänet?
Mitä meille ”maksaa” saada toivoa, iloa ja rauhaa, joita Kristus tarjoaa? (Ks. osa 2.) Milloin olet tuntenut toivoa, rauhaa ja iloa, joita Vapahtaja antaa?
Mistähän syystä ”suurin tarve koko maailmassa on aktiivinen ja vilpitön usko Jeesus Nasaretilaisen – – perusopetuksiin”? (Ks. osa 3.) Kuinka voit osoittaa uskosi Kristuksen opetuksiin, kun tunnet, että sinua on loukattu, ymmärretty väärin, kohdeltu epäoikeudenmukaisesti tai epäystävällisesti tai sinua kohtaan on tehty syntiä?
Mitä voimme oppia presidentti Hunterin pelkoa ja uskoa koskevista opetuksista? (Ks. osa 4.) Kuinka usko voi auttaa meitä voittamaan pelon? Mieti tilanteita, jolloin Vapahtaja on tyynnyttänyt myrskyt elämässäsi, kun olet osoittanut uskoa Häneen.
Kuinka presidentti Hunterin neuvot osassa 5 auttavat meitä ottamaan elämän vastaan iloisesti silloinkin kun koemme suruja, pettymyksiä ja sairautta? Kuinka voimme oppia katsomaan asioita iankaikkisesta näkökulmasta? Kuinka Vapahtaja on auttanut sinua saamaan yltäkylläisemmän elämän?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

Matt. 11:28–30; Joh. 14:6; 2. Nefi 31:19–21; Alma 5:14–16; 7:10–14; 23:6; Hel. 3:35; 5:9–12; OL 50:40–46; 93:1

Tutkimisen avuksi

”Kun tutkit, kiinnitä tarkoin huomiota ideoihin, jotka tulevat mieleesi, ja tunteisiin, joita saat sydämeesi” (Saarnatkaa minun evankeliumiani, 2005, s. 18). Voisit kirjoittaa muistiin saamasi vaikutelmat, vaikka tuntuisi, etteivät ne liity sanoihin, joita luet. Ne voivat olla juuri niitä asioita, joita Herra haluaa ilmoittaa sinulle.