Luku 22

Evankeliumin opettaminen

”Opetuksen tarkoitus – – [on], että me saattaisimme olla väline Herran käsissä yksilön sydämen muuttamisessa.”

Howard W. Hunterin elämänvaiheita

Huhtikuun 1972 yleiskonferenssissa vanhin Howard W. Hunter, silloinen kahdentoista apostolin koorumin jäsen, oli yhden kokouksen viimeisiä puhujia. Hän oli valmistanut puheen, mutta kokouksessa ei ollut riittävästi aikaa, että hän olisi ehtinyt pitää sen. ”Koska aika on rientänyt”, vanhin Hunter sanoi, ”taitan tekemäni muistiinpanot ja panen ne povitaskuuni. Mutta saanen käyttää vain hetken ja kertoa pienestä tapahtumasta, joka teki minuun vaikutuksen ollessani nuori poika. Tämä tapaus tuli mieleeni, kun mainittiin, että joukossamme tänä iltapäivänä on suuri ryhmä omistautuneita ihmisiä, jotka opettavat nuoriamme.

Oli varhainen kesäpäivän aamu. Minä seisoin ikkunan edessä. Verhot erottivat minut kahdesta pienestä luontokappaleesta, jotka olivat nurmikolla. Toinen niistä oli täysikasvuinen lintu ja toinen pieni lintu, joka oli selvästi juuri lähtenyt pesästä. Näin, kuinka suuri lintu hyppeli nurmikolla, tömisteli sitten jalkojaan ja taivutteli päätään. Se veti maasta suuren madon ja tuli hyppelehtien takaisin. Pieni lintu avasi nokkansa ammolleen, mutta iso lintu nielaisi madon.

Sitten näin ison linnun lentävän puun oksalle. Se nokki hetken kaarnaa ja tuli sitten takaisin suuri kovakuoriainen suussaan. Pikkulintu aukaisi nokkansa ammolleen, mutta iso lintu nielaisi hyönteisen. Pikkulintu piipitti vastalauseensa.

Iso lintu lensi tiehensä, enkä nähnyt sitä enää, mutta katselin pientä lintua. Jonkin ajan kuluttua se hyppeli nurmikolle, tömisteli jalkojaan, taivutteli päätään ja veti maasta suuren madon.

Jumala siunatkoon hyviä ihmisiä, jotka opettavat lapsiamme ja nuoriamme.”

Vanhin Hunterin lyhyt viesti julkaistiin myöhemmin otsikolla ”Opettaja”.¹

Howard W. Hunter tähdensi usein hyvän opettamisen tärkeyttä kirkossa. Hän esitti periaatteita – kuten esimerkillä opettamisen tärkeys, mitä kertomus linnuista havainnollistaa – jotka voisivat auttaa opettajia olemaan vaikuttavampana siunauksena opettamiensa ihmisten elämässä. Hän puhui usein lasten ja nuorten opettajille auttaen näitä ymmärtämään pyhän vastuunsa nousevasta sukupolvesta. Yhdessä sellaisessa tilanteessa hän sanoi:

”Näen nyt edessäni joitakin maan valituista hengistä. – – Yritän nähdä silmissäni jokaisen [teistä opettajista] työssä omaa erityistä tehtäväänne hoitamassa. Mietin, millaisia hedelmiä uurastuksenne saa aikaan. Pilaantuuko osa noista hedelmistä, koska te ette ole muokanneet ettekä ravinneet huostaanne uskottua maaperää, vai onko koko maaperä ravittu niin, että se tuottaa suurimman mahdollisen määrän hyviä hedelmiä?

Teidän seurakunnissanne ja vaarnoissanne – – asuu monia Isämme lapsista. Teidän laillanne he ovat valittuja Hänen silmissään, mutta toisin kuin te, monet ovat kokemattomia ja monille evankeliumi on uusi asia. Teidän vastuunne heistä on todellakin suuri. Heidän elämänsä on mukautuvaista, helposti taivuteltavissa, helposti muokattavissa, helposti johdettavissa, jos saatte heidän luottamuksensa ja voitatte puolellenne heidän sydämensä. Te olette heidän paimenensa. Teidän täytyy johdattaa heidät vihreille niityille. – –

Mikä haaste, mikä riemullinen tehtävä, mikä pyhä vastuu teillä nyt onkaan! – – Kuinka huomaavaisia, kuinka hienotunteisia, kuinka ystävällisiä, kuinka lempeitä, kuinka puhdassydämisiä, kuinka täynnä tuota epäitsekästä rakkautta, jota Herrallamme on, kuinka nöyriä, kuinka rukoilevia teidän täytyykään olla, kun otatte taas vastaan työnne ruokkia karitsoita niin kuin Herra käskee teidän tehdä!”²

Lasten opettaminen kirkossa tukee vanhempien opetuksia kotona.

Howard W. Hunterin opetuksia

Auttakaa muita kasvattamaan luottamusta pyhiin kirjoituksiin.

Kehotan painokkaasti teitä käyttämään opetuksessanne pyhiä kirjoituksia ja tekemään kaiken voitavanne auttaaksenne oppilaita käyttämään niitä ja tulemaan tutuiksi niiden kanssa. Haluaisin, että nuorillamme olisi luottamusta pyhiin kirjoituksiin, ja haluaisin teidän tulkitsevan tämän lauseen kahdella tavalla.

Ensiksikin haluamme oppilaiden luottavan pyhien kirjoitusten voimaan ja totuuksiin, luottavan siihen, että heidän taivaallinen Isänsä todella puhuu heille pyhien kirjoitusten kautta, ja luottavan siihen, että he voivat kääntyä pyhien kirjoitusten puoleen ja löytää vastauksia ongelmiinsa ja rukouksiinsa. Se on yhdenlaista luottamusta, jota toivon teidän antavan oppilaillenne, ja te voitte antaa sitä heille, jos näytätte heille joka päivä, joka tunti, että luotatte pyhiin kirjoituksiin sillä tavoin. Näyttäkää heille, että te itse luotatte siihen, että pyhissä kirjoituksissa on vastaukset moniin – tosiaankin useimpiin – elämän ongelmiin. Kun siis opetatte, opettakaa pyhiä kirjoituksia käyttäen.

– – Toinen merkitys, joka sisältyy ilmaukseen ”luottamus pyhiin kirjoituksiin”, on se, että pyhiä kirjoja opetetaan oppilaille niin perusteellisesti, että he voivat selata niitä luottavaisesti oppien niihin sisältyviä keskeisiä kohtia ja saarnoja ja kirjoituksia. Toivoisimme, ettei yksikään oppilaistanne lähtisi luokkahuoneestanne peloissaan tai nolostuneena tai häpeissään siitä, ettei hän voi saada tarvitsemaansa apua, koska hän ei tunne pyhiä kirjoituksia tarpeeksi hyvin löytääkseen oikeat kohdat. Antakaa näille nuorille riittävästi kokemuksia Raamatusta, Mormonin kirjasta, Opista ja liitoista sekä Kallisarvoisesta helmestä, jotta he saavat kummankinlaista luottamusta, jotka olen juuri maininnut.

Olen usein ajatellut, että nuoremme kirkossa olisivat hyvin paljon muiden, kirkkoon kuulumattomien, nuorten kaltaisia, elleivät he oppisi tuntemaan ja käyttämään hyväkseen pyhiä kirjoja. Te kaikki muistatte jakeet, jotka profeetta Joseph kirjoitti ollessaan suljettuna Libertyn vankilaan. Hän kirjoitti muun muassa: ”Sillä maan päällä on kaikkien lahkojen, ryhmien ja uskontokuntien keskuudessa vielä monia, jotka on sokaissut ihmisten katala viekkaus, jota käyttäen nämä väijyvät pettääkseen, ja jotka ovat erossa totuudesta vain siksi, että eivät tiedä, mistä sen löytäisivät” (OL 123:12, kursivointi lisätty).

Meillä [opettajilla] kirkossa on suuri vastuu huolehtia siitä, että omat jäsenemme, omat nuoremme, eivät joudu tuohon valitettavaan sokaistujen, hyvien, hienojen, kelvollisten nuorten miesten ja naisten joukkoon, jotka ovat erossa pyhien kirjoitusten totuuksista siksi, että he eivät tiedä, mistä he löytävät nämä totuudet, ja siksi, ettei heillä ole luottamusta [käyttää] pyhiä kirjoituksiaan.³

Opettakaa Hengen avulla.

Valmistautukaa elämään siten, että teillä on opetuksessanne Herran Henki, ja eläkää sen mukaisesti. Maailmassamme on niin paljon sellaista, mikä tuhoaa Hengen tunteen, ja niin paljon sellaista, mikä estää meitä saamasta Henkeä kumppaniksemme. Meidän täytyy tehdä kaikki voitavamme näiden nuorten hyväksi, joiden kimppuun maallisuus hyökkää ja joita se pommittaa kaikkialta. Meidän on tehtävä kaikki voitavamme antaaksemme heidän tuntea Herran Hengen suloisen, rohkaisevan läsnäolon. – –

Herra on sanonut yhdessä tämän taloudenhoitokauden perustavimmassa ilmoituksessa: ”Ja Henki annetaan teille uskon rukouksen kautta; ja ellette saa Henkeä, teidän ei tule opettaa” (OL 42:14).

Katson, ettei tämä jae merkitse pelkästään sitä, ettei meidän pitäisi opettaa ilman Henkeä, vaan myös sitä, ettemme todellisuudessa voi opettaa ilman sitä. Hengellisten asioiden oppimista ei yksinkertaisesti voi tapahtua ilman Herran Hengen opettavaa ja vahvistavaa voimaa. Joseph Smith näyttäisi olevan samaa mieltä: ”Kaikkien tulee saarnata evankeliumia Pyhän Hengen voimasta ja vaikutuksesta, eikä kukaan voi saarnata evankeliumia ilman Pyhää Henkeä” [Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 347].

– – Huolestun, kun näyttää siltä, että vahva tunne tai vuolaat kyyneleet rinnastetaan Hengen läsnäoloon. Tietenkin Herran Henki voi herättää vahvoja emotionaalisia tunteita mukaan lukien kyyneleet, mutta sellaista ulkoista ilmausta ei pidä sekoittaa itse Hengen läsnäoloon.

Vuosien varrella olen seurannut hyvin monia johtavia veljiäni ja olemme kokeneet yhdessä joitakin harvinaislaatuisia ja sanoin kuvaamattomia hengellisiä kokemuksia. Nuo kokemukset ovat kaikki olleet erilaisia – jokainen ainutlaatuinen omalla tavallaan – ja sellaisiin pyhiin hetkiin saattaa liittyä kyyneliä tai sitten ei. Hyvin usein niihin liittyy, mutta toisinaan niitä täydentää täydellinen hiljaisuus. Toisinaan niitä täydentää ilo. Aina niihin liittyy totuuden suurta ilmenemistä, ilmoitusta sydämeen.

Suokaa oppilaillenne voimallisesti opetettua evankeliumin totuutta, sillä se on keino antaa heille hengellinen kokemus. Tulkoon se luontevasti ja omalla tavallaan, kenties kyynelien saattelemana mutta kenties ei. Jos se, mitä sanotte, on totuus, ja te sanotte sen puhtaasti ja vilpittömän vakaumuksen turvin, nuo oppilaat tuntevat totuuden hengen, jolla heitä opetetaan, ja he huomaavat saaneensa sydämeensä innoitusta ja ilmoitusta. Sillä tavoin me rakennamme uskoa. Sillä tavoin me vahvistamme todistusta – kun Jumalan sanan voimaa opetetaan puhtaudessa ja vakaumuksen turvin.

Kuunnelkaa totuutta, ottakaa varteen oppi ja antakaa Hengen ilmetä siten kuin se saattaa ilmetä kaikissa monissa ja erilaisissa muodoissaan. Pysykää vakaissa periaatteissa. Opettakaa puhtain sydämin. Silloin Henki tunkeutuu mieleenne ja sydämeenne ja jokaisen oppilaanne mieleen ja sydämeen.⁴

Kehottakaa oppilaita etsimään itse Isää Jumalaa ja Jeesusta Kristusta.

Olen varma, että käsitätte, mikä mahdollinen vaara liittyy siihen, että – – oppilaanne omaksuvat kuuliaisuuden pikemminkin teitä kuin evankeliumia kohtaan. – – Siksi teidän täytyy kutsua oppilaanne tulemaan itse pyhien kirjoitusten pariin, ei vain antaa heille omaa tulkintaanne ja esitystänne niistä. Siksi teidän täytyy kutsua oppilaanne tuntemaan Herran Henki, ei vain antaa heille omakohtaista pohdiskeluanne siitä. Siksi teidän täytyy viime kädessä kutsua oppilaanne suoraan Kristuksen luo, ei vain sellaisen henkilön luo, joka opettaa Hänen oppejaan, vaikka kuinkakin kyvykkäästi. Te ette tule aina olemaan näiden oppilaiden tukena. – –

Suuri tehtävämme on juurruttaa nämä oppilaat siihen, mikä voi seurata heitä läpi elämän, suunnata heidät kohti Häntä, joka rakastaa heitä ja voi ohjata heitä siellä, minne yksikään meistä ei mene. Huolehdittehan siitä, että nämä oppilaat turvautuvat pyhiin kirjoituksiin, Herraan ja palautetun kirkon oppeihin. Suunnatkaa heidät kohti Isää Jumalaa ja Hänen ainosyntyistä Poikaansa Jeesusta Kristusta sekä tosi kirkon johtajia. – – Antakaa heille nämä lahjat, jotka auttavat heitä selviytymään, kun heidän täytyy seistä yksin. Kun teette niin, koko kirkkoa siunataan tuleviin sukupolviin.⁵

”Yrittäkää parhaanne mukaan ajatella [oppilaita] yksilöinä ja antakaa heidän tuntea, että he saavat jotakin henkilökohtaista ja erityistä huomiota teiltä, heidän opettajaltaan.”

Pyrkikää tavoittamaan yksilö.

Minuun on aina tehnyt vaikutuksen se, että Herra on tekemisissä meidän kanssamme henkilökohtaisesti, yksilöllisesti. Me teemme monia asioita kirkossa ryhminä, ja me tarvitsemme tietyn kokoisia organisaatioita, jotta voimme palvella ja johtaa kirkossa hyvin, mutta hyvin monet tärkeät asiat – tärkeimmät asiat – tehdään yksilöllisesti. Me siunaamme vauvat yksi kerrallaan, vaikka kyse olisi kaksosista tai kolmosista. Me kastamme ja konfirmoimme lapset yksi kerrallaan. Me nautimme sakramentin, meidät asetetaan pappeudessa, ja saamme temppelitoimitukset yksilöinä – yhtenä ihmisenä, joka kehittää suhdettaan taivaalliseen Isäämme. Näissä kokemuksissa lähellämme saattaa olla muita, aivan kuten luokkahuoneessanne on muita, mutta taivas keskittyy jokaiseen yksilöön, kuhunkin yksittäiseen ihmiseen.

Ilmestyessään nefiläisille Kristus sanoi:

”Nouskaa ja tulkaa minun luokseni voidaksenne pistää kätenne minun kylkeeni sekä voidaksenne tunnustella naulojen jälkiä käsissäni ja jaloissani – –.

Ja tapahtui, että väkijoukko meni pistämään kätensä hänen kylkeensä ja tunnustelemaan naulojen jälkiä hänen käsissään ja jaloissaan; ja tämän he tekivät mennen yksitellen, kunnes he kaikki olivat menneet ja näkivät omin silmin ja tunsivat omin käsin ja tiesivät varmasti ja todistivat.” (3. Nefi 11:14–15, kursivointi lisätty.)

Tuo kokemus vei aikaa, mutta oli tärkeää, että jokainen henkilö sai sen kokemuksen, että jokainen silmäpari ja jokainen käsipari sai tuon vahvistavan, henkilökohtaisen todistuksen. Myöhemmin Kristus toimi nefiläisten lasten kohdalla täsmälleen samalla tavalla. ”Hän otti heidän pienet lapsensa yksitellen ja siunasi heidät ja rukoili Isää heidän puolestaan” (3. Nefi 17:21, kursivointi lisätty).

Teille tulee olemaan vaikeaa antaa joillekin oppilaillenne kaikkea sitä henkilökohtaista huomiota, jota he sekä haluavat että tarvitsevat, mutta yrittäkää parhaanne mukaan ajatella heitä yksilöinä ja antakaa heidän tuntea, että he saavat jotakin henkilökohtaista ja erityistä huomiota teiltä, heidän opettajaltaan. Rukoilkaa, jotta tietäisitte, kuka oppilas tarvitsee minkäkinlaista apua, ja pysykää herkkinä noille kehotuksille, kun niitä sitten tulee. – – Muistakaa, että kaikkein parasta opetusta on yksitellen opettaminen, ja usein se tapahtuu muualla kuin luokkahuoneessa. – –

Kun pyritte opettamaan yksilöllisesti jokaista oppilasta, huomaatte aivan varmasti, ettei kaikilla mene yhtä hyvin kuin toisilla ja että kaikki eivät edes päädy luokkaan asti. Kiinnostukaa henkilökohtaisesti sellaisista oppilaista, kulkekaa ylimääräinen virsta kutsuaksenne ja auttaaksenne kadonneet lampaat takaisin laumaan. ”Muistakaa, että sielujen arvo on suuri Jumalan silmissä” (OL 18:10). Vapahtajamme on maksanut mittaamattoman hinnan meidän jokaisen puolesta, ja meidän velvollisuutenamme on tehdä kaikki voitavamme auttaaksemme Häntä Hänen työssään. Meidän velvollisuutenamme on huolehtia siitä, että sovituksen lahja ulotetaan jokaiseen nuoreen mieheen tai naiseen, josta me olemme vastuussa. Teidän kohdallanne se tarkoittaa, että pidätte heidät täysin aktiivisina luokissanne.

Kiinnittäkää erityistä huomiota niihin, joilla saattaa olla vaikeaa, ja lähtekää tarpeen vaatiessa etsimään kadonneita lampaita. Kirjoitettu postikortti, puhelu tai – jos mahdollista – käynti kotona tuo monessa tapauksessa suurenmoisia tuloksia. Henkilökohtainen huomio, jota osoitetaan nuorelle, joka on juuri joutumassa harhaan, saattaa säästää tuntikausien – itse asiassa vuosikausien – työn myöhemmin, kun yritämme auttaa tuota henkilöä tulemaan jälleen aktiiviseksi. Tehkää kaikki voitavanne vahvistaaksenne niitä, jotka ovat lujia, ja ankkuroidaksenne jälleen ne, jotka ovat tässä iässä joutuneet harhateille.⁶

Opettakaa esimerkillä.

On hyvin tarpeellista, että me [opettajat] näytämme asianmukaista esimerkkiä, olemme uutteria ja valppaita omassa elämässämme, pyhitämme lepopäivän, kunnioitamme seurakunnan, vaarnan ja kirkon johtajia. Meidän huuliltamme ei saa päästä mitään sopimatonta, mikä antaisi jollekulle lapselle oikeuden tai erioikeuden toimia väärin. Jos me sanomme tai teemme jotakin väärää, lapsilla on tietenkin lupa toimia samoin.

Esimerkillä on vaikutus, joka on paljon voimallisempi kuin opettaminen. Sen, joka kehottaa muita tekemään oikein, pitää itse tehdä oikein. On totta, että se, joka noudattaa hyviä sääntöjä, koska ne ovat hyviä, eikä anna muiden epävanhurskaan käytöksen vaikuttaa itseensä, saa runsaamman palkinnon kuin se, joka sanoo yhtä ja tekee toista. – – Lapsilla on taipumus jäljitellä niitä, joihin he luottavat. Mitä enemmän he luottavat, sitä helpommin heihin voi vaikuttaa joko hyvässä tai pahassa. Jokainen hyvä pyhä arvostaa aitoa hyvyyttä, missä sitä sitten havaitaankin, ja yrittää jäljitellä kaikkia hyviä esimerkkejä.⁷

Suurenmoiseksi opettajaksi ei tule vain elämällä Herran käskyjen mukaan ja puhumalla niiden puolesta, vaan saamalla rukouksen kautta opetukseensa Hengen. Kun me saamme tuon Hengen, noudatamme Herran käskyjä ja olemme kuuliaisia Hänelle, niin niiden elämä, joita kosketamme, muuttuu, ja he motivoituvat elämään vanhurskasta elämää.⁸

Jokaisella opettajalla täytyy olla henkilökohtainen todistus siitä, että Jumala elää, todistus Jeesuksen Kristuksen jumalallisesta palvelutyöstä ja todistus siitä, että Isä ja Poika todella ilmestyivät Joseph Smithille. Sen lisäksi, että opettajalla täytyy olla tuo tieto ja todistus, hänen tulee myös innokkaasti ja kiertelemättä ilmaista uskonkäsityksensä niille, jotka tulevat oppimaan.⁹

Tehokas evankeliumin opettaminen johtaa ihmissielun muuttumiseen.

Olkaa välineinä Herran käsissä ja auttakaa oppilaita kokemaan ihmeellinen sydämenmuutos.

Kun opettaja toimii siten kuin Herra on tarkoittanut, tapahtuu suuri ihme. Ihme kirkossa nykyään ei ole parantumiset, joita on runsaasti, ei se, että rammat kävelevät, sokeat näkevät, kuurot kuulevat tai sairaat nousevat sairasvuoteelta. Suuri ihme kirkossa ja Jumalan valtakunnassa meidän aikanamme on ihmissielun muuttuminen. Kun matkustamme kirkon vaarnoissa ja lähetyskentillä, me näemme sen – ihmissielun muuttumisen, koska joku on opettanut totuuden periaatteita.

Kuten Alma julisti omana aikanaan opettaessaan kansaa, kun hän sanoi: ”Ja nyt, katso, minä kysyn teiltä, kirkon veljeni [ja sisareni]: Oletteko te hengellisesti syntyneet Jumalasta? Oletteko saaneet hänen kuvansa kasvoihinne? Oletteko kokeneet tämän voimallisen muutoksen sydämessänne?” (Alma 5:14.) Tämä on opetuksen tarkoitus. Tämä on syy, miksi teemme työtä niin ahkerasti, tavoittelemme Henkeä ja valmistamme mieltämme hyvillä asioilla, kuten Herra on käskenyt, että me saattaisimme olla väline Herran käsissä yksilön sydämen muuttamisessa. Tavoitteemme on kylvää lasten sydämeen halu olla hyvä, halu olla vanhurskas, halu pitää Herran käskyt, halu vaeltaa nöyryydessä Hänen edessään. Jos voimme olla väline Herran käsissä toteuttamassa lapsissa tämän voimallisen sydämenmuutoksen, niin olemme saaneet aikaan opettajan suuren ihmeen. Ja se on todellakin ihme. Me emme ymmärrä, kuinka Herra muuttaa ihmissydämen, mutta sen Hän tekee. – –

Lausun todistukseni Hengen uudistavasta voimasta kirkon jäsenten elämässä. Pyydän teitä hartaasti – – ahkeroimaan lakkaamatta vanhurskaudessa ja pyhyydessä Herran edessä, jotta toteuttaisitte sen tehtävän, joka teille on annettu.¹⁰

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Huom. Voisit käsitellä joitakin seuraavia kysymyksiä siitä näkökulmasta, kuinka vanhemmat opettavat lapsiaan.

Presidentti Hunter kannustaa opettajia auttamaan oppilaitaan saamaan luottamuksen pyhiin kirjoituksiin (ks. osa 1). Kuinka pyhät kirjoitukset ovat auttaneet sinua omassa elämässäsi? Milloin olet löytänyt vastauksia kysymyksiisi pyhistä kirjoituksista? Kuinka me voimme auttaa muita, myös kotonamme olevia, oppimaan rakastamaan pyhiä kirjoituksia ja hyötymään niiden voimasta?
Mitä voimme oppia osan 2 perusteella Hengen avulla opettamisesta? Millaisia kokemuksia sinulla on ollut opettamisesta ja oppimisesta Hengen avulla? Mitä sellaisia asioita voit tehdä, jotka auttavat sinua opettamaan Hengen avulla?
Kuinka opettaja voi auttaa oppilaita turvautumaan pyhiin kirjoituksiin ja evankeliumiin eikä itseensä? (Ks. osa 3.) Kuinka opettaja voi osaltaan suunnata oppilaat kohti taivaallista Isää ja Jeesusta Kristusta? Miten opettaja voi auttaa oppilaita juurtumaan evankeliumiin, jotta he pysyvät lujina, ”kun heidän täytyy seistä yksin”?
Pohdi presidentti Hunterin opetuksia jokaisen yksilön tärkeydestä (ks. osa 4). Miten voit auttaa niitä, joita opetat, saamaan todistuksen siitä, että Jumala tuntee heidät ja rakastaa heitä yksilöinä? Mieti, mitä sinä opettajana voit tehdä tavoittaaksesi yksilöllisesti ne, joita opetat.
Presidentti Hunter tähdentää esimerkillä opettamisen tärkeyttä (ks. osa 5). Miksi esimerkkimme on vaikuttavampaa kuin sanamme? Kuinka sinua on siunannut opettaja, joka oli hyvä esimerkki? Miten vanhempien esimerkki opettaa heidän lapsiaan?
Milloin olet kokenut sen suuren ihmeen, jota presidentti Hunter kuvaa osassa 6, joko opettajana tai oppilaana? Muistele joitakin opettajia, jotka ovat olleet hyvänä vaikutuksena elämässäsi. Mikä teki heistä tehokkaan vaikuttajan? Kuinka voimme opettaa evankeliumia voimallisemmin – niin kotona, luokassa kuin muuallakin?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

Joh. 21:15–17; 1. Kor. 12:28; 2. Tim. 3:14–17; 2. Nefi 33:1; Alma 17:2–3; 31:5; OL 11:21–22; 50:17–22; 88:77–80

Opetusvihje

Kirjoita erillisille paperilapuille luvun lopussa olevat kysymykset tai muita kysymyksiä, jotka liittyvät lukuun. Kehota luokan jäseniä valitsemaan yksi kysymys ja etsimään luvusta opetuksia, jotka auttavat siihen vastaamisessa. Pyydä heitä kertomaan, mitä he oppivat.