Luku 24

Jeesuksen Kristuksen esimerkin noudattaminen

”Meidän tulee joka tilanteessa kysyä itseltämme: ’Mitä Jeesus tekisi?’ ja sitten toimia rohkeammin saamamme vastauksen mukaan.”

Howard W. Hunterin elämänvaiheita

Presidentti Thomas S. Monson, joka palveli presidentti Hunterin toisena neuvonantajana, sanoi, että presidentti Hunter ”eli niin kuin opetti noudattaen mallia, jonka oli asettanut Vapahtaja, jota hän palveli”¹.

Eräs läheinen ystävä huomautti, että ”ne ominaisuudet, joita Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus edusti, luonnehtivat hienosti presidentti Hunterin merkittävää ja epäitsekästä elämää. Koko ihmiskunta oli hänen ystävänsä.”²

Eräs toinen työtoveri, joka työskenteli läheisesti presidentti Hunterin kanssa yli kolmen vuosikymmenen ajan, sanoi: ”[Hän] tiesi vaistomaisesti, mitä reittiä hän noudattaisi. Tuo reitti oli ottaa mallia hänen Vapahtajansa Jeesuksen Kristuksen luonteesta.”³

Koko palvelutyönsä ajan presidentti Hunter kannusti rakastavasti kirkon jäseniä noudattamaan Vapahtajan esimerkkiä. Ensimmäisessä lausunnossaan kirkon presidenttinä hän julisti:

”Pyytäisin kaikkia kirkon jäseniä kiinnittämään yhä enemmän huomiota Herran Jeesuksen Kristuksen elämään ja esimerkkiin ja eritoten siihen rakkauteen, toivoon ja laupeuteen, jota Hän osoitti.

Rukoilen, että me kohtelisimme toisiamme ystävällisemmin, kohteliaammin, nöyremmin, kärsivällisemmin ja anteeksiantavaisemmin. Me odotamme toisiltamme paljon, ja kaikki voivat toimia paremmin. Maailmamme kaipaa kipeästi ihmisiä, jotka elävät kurinalaisemmin Jumalan käskyjen mukaisesti. Mutta meidän tulee kannustaa siihen samalla tavoin kuin Herra mainitsi profeetta Josephille kylmänä talvipäivänä Libertyn vankilassa, nimittäin ’taivuttelemalla, pitkämielisyydellä, lempeydellä, sävyisyydellä ja vilpittömällä rakkaudella – – vailla teeskentelyä ja vailla vilppiä’ (OL 121:41–42).”⁴

Christ praying — ”Jos aiomme noudattaa Kristuksen esimerkkiä ja kulkea Hänen jalanjäljissään, meidän täytyy pyrkiä tekemään samoja asioita Hänen asettamansa mallin mukaan.”

Howard W. Hunterin opetuksia

Jeesus Kristus antoi meille täydellisen esimerkin.

Valona oleminen on esikuvana olemista – sellaisena, joka näyttää esimerkkiä ja on malli, jota muut voivat noudattaa. – – [Me olemme luvanneet] seurata Kristusta, suurta esikuvaamme. Meillä on velvollisuus oppia Hänestä, siitä, mitä Hän opetti, ja siitä, mitä Hän teki maanpäällisen palvelutyönsä aikana. Kun olemme oppineet nämä asiat, meitä on käsketty noudattamaan Hänen esimerkkiään, ja nämä ovat joitakin Hänen meille antamistaan esimerkeistä:

1. Kristus oli kuuliainen ja uskollinen kuolevaisuutta edeltävässä elämässä ansaiten näin etuoikeuden tulla kuolevaisuuteen ja saada lihaa ja luuta olevan ruumiin.

2. Hänet kastettiin, jotta ovi selestiseen valtakuntaan aukenisi.

3. Hänellä oli pappeus, ja Hän otti vastaan kaikki evankeliumin pelastavat ja korottavat toimitukset.

4. Jeesus palveli noin kolmen vuoden ajan palvelutyössä, jossa Hän opetti evankeliumia, todisti totuudesta ja opetti ihmisille, mitä heidän täytyy tehdä saavuttaakseen iloa ja onnea tässä elämässä ja iankaikkisen kirkkauden tulevassa maailmassa.

5. Hän suoritti toimituksia kuten lasten siunaaminen, kaste, sairaiden siunaaminen ja asettamiset pappeudessa.

6. Hän teki ihmeitä. Hänen käskystään sokeat saivat näkönsä, kuurot kuulivat, rammat kävelivät ja kuolleet heräsivät eloon.

7. Yhdenmukaisesti Isän mielen ja tahdon kanssa Jeesus eli täydellisen ja synnittömän elämän ja omaksui kaikki jumalisuuden ominaisuudet.

8. Hän voitti maailman eli Hän hillitsi jokaisen intohimon ja on noussut lihallisuuden ja aistillisuuden yläpuolelle niin että Hän eli ja vaelsi Hengen johdatuksella.

9. Hän sai aikaan sovituksen lunastaen siten ihmiset [hengellisestä ja fyysisestä] kuolemasta, jonka Aadamin lankeemus oli saanut aikaan.

10. Nyt ylösnousseena ja kirkastettuna Hän on saanut kaiken vallan taivaassa ja maan päällä, on saanut Isän täyteyden ja on yhtä Isän kanssa.

Jos aiomme noudattaa Kristuksen esimerkkiä ja kulkea Hänen jalanjäljissään, meidän täytyy pyrkiä tekemään samoja asioita Hänen asettamansa mallin mukaan.⁵

On tärkeää muistaa, että Jeesus kykeni tekemään syntiä ja että Hän olisi voinut langeta ja että elämän ja pelastuksen suunnitelma olisi voinut raueta, mutta että Hän pysyi uskollisena. Jos Hän ei mitenkään olisi voinut langeta Saatanan houkutuksiin, ei olisi ollut todellista koetusta eikä myöskään sitä seurannutta todellista voittoa. Jos Häneltä olisi riistetty kyky tehdä syntiä, Häneltä olisi riistetty Hänen tahdonvapautensa. Hänhän oli nimenomaan tullut turvaamaan ja varmistamaan ihmisen tahdonvapauden. Hänellä täytyi olla kyky ja mahdollisuus tehdä syntiä, jotta Hän pystyi tekemään niin.⁶

Kuolevaisen elämänsä päättymiseen asti Jeesus toi esille henkensä suuruuden ja voimansa valtavuuden. Hän ei edes tänä hetkenä, lopun lähestyessä, ollut itsekkäästi vaipuneena omiin murheisiinsa tai ajatellut odotettavissa olevaa piinaa. Hän huolehti innokkaasti rakastamiensa seuraajien senhetkisistä ja tulevista tarpeista. Hän tiesi, että heidän turvanaan niin yksilöinä kuin kirkkona oli vain heidän ehdoton rakkautensa toinen toistaan kohtaan. Hän näytti suunnanneen kaiken tarmonsa heidän tarpeidensa täyttämiseen opettaen näin esimerkillään samaa kuin sanoillaan. Hän lausui heille lohdutuksen, käskyn ja varoituksen sanoja.⁷

Herra osoitti huolehtivaista rakkautta yksittäistä ihmistä kohtaan sekä palvelutyössään kuolevaisuudessa ollessaan laumansa keskuudessa Pyhässä maassa että kuolevaisuuden jälkeisessä palvelutyössä läntisellä pallonpuoliskolla hajallaan olevien lampaidensa luona.

Väkijoukon puristuksessa Hän tunsi sellaisen naisen yhden ainoan kosketuksen, joka halusi helpotusta vaivaan, josta oli kärsinyt noin 12 vuotta. (Ks. Luuk. 8:43–48.) Toisen kerran Hän näki tuomitsevan joukon ahtaiden ennakkoluulojen ja syytettynä olleen naisen synnin yli. Kenties tuntien naisen halukkuuden tehdä parannus Kristus päätti nähdä yksilön arvon ja päästi tämän menemään kieltäen tätä tekemästä enää syntiä. (Ks. Joh. 8:1–11.) Erään kerran ”hän otti heidän pienet lapsensa yksitellen ja siunasi heidät ja rukoili Isää heidän puolestaan” (3. Nefi 17:21, kursivointi lisätty).

Kun Getsemanen ja Golgatan koettelemukset lähestyivät nopeasti ja monet asiat painoivat raskaina Vapahtajan mieltä, Hänellä oli kuitenkin aikaa huomata lesken antama ropo. (Ks. Mark. 12:41–44.) Samalla tavalla Hänen katseensa tavoitti pienikokoisen Sakkeuksen, joka ei nähnyt Vapahtajaa ympärillä tungeksivan väkijoukon takaa ja joka oli siksi kiivennyt metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jumalan Pojan. (Ks. Luuk. 19:1–5.) Riippuessaan ristillä tuskissaan Vapahtaja omasta kärsimyksestään huolimatta huolehti rakastavasti itkevästä naisesta, joka oli antanut Hänelle elämän. (Ks. Joh. 19:25–27.)

Mikä suurenmoinen esimerkki meidän noudatettavaksemme! Keskellä suurta henkilökohtaista murhetta ja tuskaakin meidän Esikuvamme auttoi ja siunasi muita. – – Hän ei tavoitellut elämässään sellaista, mitä Hänellä ei ollut. Hän eli muita palvellen.⁸

Seuratkaamme Jumalan Poikaa kaikin tavoin ja kaikilla elämänaloilla.

Yksi tärkeimmistä kysymyksistä, mitä on koskaan kuolevaisille ihmisille esitetty, on se, jonka itse Jumalan Poika, maailman Vapahtaja, esitti. Hän kysyi uudessa maailmassa ryhmältä opetuslapsia, jotka halusivat innokkaasti kuulla Hänen opetuksiaan, ja vieläkin innokkaammin siksi, että Hän pian jättäisi heidät: ”Millaisia miehiä teidän siis tulee olla?” Sitten samaan hengenvetoon Hän antoi tämän vastauksen: ”Sellaisia kuin minä olen.” (3. Nefi 27:27.)

Maailma on täynnä ihmisiä, jotka sanovat meille mielellään: ”Tee niin kuin minä sanon.” Meiltä ei todellakaan puutu neuvojia asiassa kuin asiassa. Mutta on hyvin harvoja, jotka ovat valmiit sanomaan: ”Tee niin kuin minä teen.” Ja tietenkin vain Yksi ihmissuvun historiassa saattoi oikeutetusti ja asianmukaisesti julistaa niin. Historiassa on monia esimerkkejä hyvistä miehistä ja naisista, mutta parhaimmillakin kuolevaisilla on jokin heikkous. Yksikään ei voisi olla täydellisenä mallina tai erehtymättömänä esimerkkinä, jota seurata – tarkoittipa hän kuinka hyvää tahansa.

Vain Kristus voi olla meidän ihanteemme, meidän kirkas aamutähtemme (ks. Ilm. 22:16). Vain Hän voi sanoa täysin varauksetta: ”Seuratkaa minua, oppikaa minusta [ja] tehkää sitä, mitä olette nähneet minun tekevän. Juokaa minun vettäni ja syökää minun leipääni. Minä olen tie, totuus ja elämä. Minä olen laki ja valo. Katsokaa minuun, niin saatte elää. Rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.” (Ks. Matt. 11:29; 16:24; Joh. 4:13–14; 6:35, 51; 7:37; 13:34; 14:6; 3. Nefi 15:9; 27:12.)

Kuinka selkeä ja kuuluva kutsu! Mikä varmuus ja esimerkki aikana, josta puuttuu varmuutta ja esimerkkejä. – –

Kuinka kiitollisia meidän tuleekaan olla siitä, että Jumala lähetti ainosyntyisen Poikansa maan päälle – – [olemaan] täydellinen esimerkki oikeanlaisesta elämästä, lempeydestä, armosta ja laupeudesta, niin että muu ihmiskunta voisi tietää, miten elää, miten tulla paremmaksi ja miten tulla enemmän Jumalan kaltaiseksi.

Seuratkaamme Jumalan Poikaa kaikin tavoin ja kaikilla elämänaloilla. Tehkäämme Hänestä esimerkki ja opas itsellemme. Meidän tulee joka tilanteessa kysyä itseltämme: ”Mitä Jeesus tekisi?” ja sitten toimia rohkeammin saamamme vastauksen mukaan. Meidän tulee seurata Kristusta sanan parhaassa merkityksessä. Meidän täytyy tehdä Hänen työtään niin kuin Hän teki Isänsä työtä. Meidän tulee yrittää olla Hänen kaltaisiaan, kuten Alkeisyhdistyksen lapset laulavat: ”Olla kuin Jeesus yritän” (Lasten laulukirja, s. 34). Siinä määrin kuin kuolevaiset voimamme sen sallivat, meidän tulee kaikin tavoin yrittää tulla Kristuksen kaltaisiksi – sellaisiksi kuin tuo ainoa täydellinen ja synnitön esimerkki, jonka maailma on koskaan nähnyt.⁹

Yhä uudelleen palvelutyössään kuolevaisuudessa Herramme esitti kehotuksen, joka oli sekä kutsu että haaste. Pietarille ja tämän veljelle Andreakselle Kristus sanoi: ”Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia.” (Matt. 4:19.) Rikkaalle nuorukaiselle, joka kysyi, mitä hänen täytyi tehdä saadakseen iankaikkisen elämän, Jeesus vastasi: ”Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. – – Tule sitten ja seuraa minua.” (Matt. 19:21.) Ja meille jokaiselle Jeesus sanoo: ”Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua” (Joh. 12:26).¹⁰

Tutkikaamme Mestarin kaikkia opetuksia ja noudattakaamme Hänen esimerkkiään täydemmin. Hän on antanut meille ”kaiken, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon”. Hän on ”kutsunut meidät kirkkaudellaan ja voimallaan” ja on antanut meille ”suuret ja kalliit lupaukset”, jotta me niiden avulla pääsisimme ”osallisiksi jumalallisesta luonnosta” (2. Piet. 1:3–4).¹¹

Ne, jotka seuraavat Kristusta, pyrkivät noudattamaan Hänen esimerkkiään. Hänen kärsimyksensä meidän syntiemme, puutteidemme, murheidemme ja sairauksiemme vuoksi tulisi motivoida meitä lähestymään samalla tavoin rakkaudessa ja laupeudessa niitä, jotka ovat meidän ympärillämme. – –

Pyrkikää – – etsimään tilaisuuksia palvella. Älkää huolehtiko liiaksi asemasta. Muistatteko neuvon, jonka Vapahtaja antoi niille, jotka tavoittelivat ”kunniapaikkaa” ja ”etumaisia istuimia”? ”Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija.” (Matt. 23:6, 11.) On tärkeää saada arvostusta. Mutta huomiomme tulisi olla vanhurskaudessa eikä tunnustuksessa, palvelemisessa eikä asemassa. Uskollinen kotikäyntiopettaja, joka vähin äänin suorittaa tehtävänsä kuukausi toisensa jälkeen, on aivan yhtä tärkeä Herran työssä kuin ne, jotka pitävät hallussaan joidenkin mielestä huomattavampia asemia kirkossa. Näkyvillä oleminen ei ole arvon mitta.¹²

Christ with Apostles — Yksi tapa, jolla voimme ottaa Vapahtajan esimerkin elämämme malliksi, on noudattaa Hänen Pietarille antamaansa käskyä: ”Ruoki minun karitsoitani. – – Ruoki minun lampaitani.” (Joh. 21:15–17.)

Pelastuksemme riippuu sitoutumisestamme Vapahtajan seuraamiseen.

Herran kutsu seurata Häntä on yksilöllinen ja henkilökohtainen, ja se on vastustamattoman voimakas. Me emme voi ikuisesti horjua puolelta toiselle. Jokaisen meistä täytyy jossakin vaiheessa kohdata ratkaisevan tärkeä kysymys: ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” (Matt. 16:15.) Meidän henkilökohtainen pelastuksemme riippuu vastauksestamme tuohon kysymykseen ja sitoutumisestamme tuohon vastaukseen. Pietarin antama innoitettu vastaus oli: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika” (Matt. 16:16). Lukemattomat todistajat voivat antaa samalla voimalla samanlaisen vastauksen, ja minä liityn heihin nöyrän kiitollisena. Mutta meidän jokaisen on vastattava tuohon kysymykseen itse – ellei juuri nyt, niin myöhemmin, sillä viimeisenä päivänä jokainen polvi on notkistuva ja jokainen kieli tunnustava, että Jeesus on Kristus. Meidän haasteenamme on vastata oikein ja elää sen mukaisesti ennen kuin se on ikuisesti liian myöhäistä. Koska Jeesus on todellakin Kristus, mitä meidän on tehtävä?

Kristuksen äärimmäinen uhri voi saada täyden voimansa elämässämme vain silloin kun me otamme vastaan kutsun seurata Häntä [ks. OL 100:2]. Tämä kutsu ei ole merkityksetön, epärealistinen tai mahdoton. Kun haluaa seurata jotakuta, häntä tulee katsella ja kuunnella tarkkaavaisesti, hyväksyä hänen auktoriteettinsa ja ottaa hänet johtajaksi, olla hänelle kuuliainen, tukea ja edistää hänen ajatuksiaan sekä pitää häntä mallinaan. Jokainen meistä voi ottaa vastaan tämän haasteen. Pietari sanoi: ”Kärsihän Kristuskin teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, jotta seuraisitte hänen jälkiään” (1. Piet. 2:21). Aivan kuten opetukset, jotka eivät ole Kristuksen opin mukaisia, ovat vääriä, samalla tavoin elämä, joka ei ole Kristuksen esimerkin mukainen, on harhateillä eikä kenties saavuta sille mahdollista korkeaa päämäärää. – –

Vanhurskauden täytyy alkaa meidän jokaisen omasta elämästä. Sen täytyy nivoutua perheemme elämään. Vanhempien tehtävänä on noudattaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin periaatteita ja opettaa niitä lapsilleen [ks. OL 68:25–28]. Uskonnon täytyy olla osa elämäämme. Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täytyy olla motivoivana vaikutuksena kaikessa, mitä teemme. Meidän täytyy ponnistella aiempaa enemmän noudattaaksemme Vapahtajan antamaa suurta esimerkkiä, jos mielimme tulla enemmän Hänen kaltaisikseen. Siitä tulee suuri haasteemme.¹³

Jos muovaamme elämämme Mestarin mukaan ja pidämme Hänen opetuksiaan ja esimerkkiään ylimpänä esikuvanamme, meidän ei ole vaikeaa olla johdonmukaisia ja uskollisia kaikilla elämänalueilla, sillä me olemme sitoutuneet elämään yhden ainoan käytöksen ja uskon pyhän mittapuun mukaan. Olimmepa kotona tai muualla, olimmepa kouluikäisiä tai kauan sitten koulunsa päättäneitä, toimimmepa täysin yksin tai yhdessä monien muiden ihmisten kanssa, meidän suuntamme on selkeä ja meidän mittapuumme ovat itsestään selvät. Olemme päättäneet, kuten profeetta Alma sanoi, olla ”Jumalan todistajina kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla, missä [lienemmekin], aina kuolemaan asti” (Moosia 18:9).¹⁴

Meidän tulee tehdä tilaa Kristukselle.

Tuona iltana Betlehemissä Hänelle ei ollut tilaa majapaikassa, eikä se ollut ainoa kerta Hänen 33 vuoden oleskelunsa aikana kuolevaisuudessa, jolloin Hänelle ei ollut tilaa. Herodes lähetti sotilaita Betlehemiin surmaamaan lapset. Jeesukselle ei ollut tilaa Herodeksen valtakunnassa, joten Hänen vanhempansa veivät Hänet Egyptiin. Hänen palvelutyönsä aikana oli monia, jotka eivät tehneet tilaa Hänen opetuksilleen – eivät tilaa Hänen opettamalleen evankeliumille. Ei ollut tilaa Hänen ihmeilleen, Hänen siunauksilleen, ei tilaa Hänen puhumilleen jumalallisille totuuksille, ei tilaa Hänen rakkaudelleen tai uskolle Häneen. Hän sanoi heille: ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi” (Matt. 8:20).

Vielä meidän aikanamme, vaikka on kulunut kaksituhatta vuotta, on monia, jotka sanovat samaa, mitä sanottiin sinä iltana Betlehemissä. ”Ei ole tilaa, ei tilaa” (ks. Luuk. 2:7). Me teemme tilaa lahjoille, mutta toisinaan antajalle ei tehdä tilaa. Meillä on tilaa joulun kaupallisuudelle ja myös mielihyvän etsimiselle lepopäivänä, mutta on aikoja, jolloin tilaa Jumalan palvelemiselle ei ole. Mielemme on täynnä muita asioita – ei ole tilaa.¹⁵

Vaikka onkin kaunis näky katsella jouluvaloja – –, on tärkeämpää, että ihmiselämää valaisee se, että hyväksymme Hänet, joka on maailman valo [ks. Alma 38:9; OL 10:70]. Meidän tulee todellakin pitää Häntä oppaanamme ja esikuvanamme.

Hänen syntymänsä iltana enkelit lauloivat: ”Maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa” (Luuk. 2:14). Jos ihmiset noudattaisivat Hänen esimerkkiään, maailmassa olisi rauhaa ja rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan.¹⁶

Mikä on meidän Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenten vastuu tänä aikana? Se on huolehtia siitä, että oma elämämme kuvastaa sanoin ja teoin evankeliumia sellaisena kuin Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus sitä opetti. Kaiken mitä teemme ja sanomme, tulee olla sen ainoan synnittömän henkilön esimerkin mukaista, joka vaelsi maan päällä, nimittäin Herran Jeesuksen Kristuksen.¹⁷

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Käy läpi ne monet tavat, joilla Vapahtaja on antanut meille esimerkin, kuten osassa 1 on esitetty. Kuinka Vapahtajan esimerkki on vaikuttanut sinuun? Mitä me voimme oppia Hänen esimerkistään, kun Hän eli viimeisiä päiviään kuolevaisuudessa?
Presidentti Hunter neuvoo meitä kysymään itseltämme: ”Mitä Jeesus tekisi?” ja sitten toimimaan rohkeammin saamamme vastauksen mukaan (osa 2). Mieti, kuinka sinä voit noudattaa rohkeammin Vapahtajan esimerkkiä. Kuinka me voimme opettaa tätä periaatetta perheessämme?
Mitä osassa 3 olevat opetukset voivat auttaa meitä ymmärtämään Jeesuksen Kristuksen seuraamisesta? Kuinka elämäsi saattaisi olla erilaista, ellei siinä olisi Vapahtajan opetusten ja esimerkin vaikutusta? Kuinka me voimme tehdä uskonnostamme suuremman osan jokapäiväistä elämäämme?
Pohdi, mitä presidentti Hunter sanoo siitä, ettei Vapahtajalle ole tilaa (ks. osa 4). Kuinka me voimme tehdä enemmän tilaa Vapahtajalle elämässämme? Kuinka sinua on siunattu, kun olet tehnyt Hänelle enemmän tilaa?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

Matt. 16:24–27; Joh. 10:27–28; 14:12–15; 1. Piet. 2:21–25; 2. Nefi 31:12–13; 3. Nefi 12:48; 18:16; 27:20–22; OL 19:23–24

Opetusvihje

Järjestä laulukirja jokaiselle henkilölle. Kehota osallistujia etsimään kirkon laulu, joka liittyy johonkin kohtaan, jonka he lukivat oppikirjan luvusta, ja kertomaan siitä muille.