Luku 6

Jeesuksen Kristuksen sovitus ja ylösnousemus

”Me nousemme fyysisestä kuolemasta ikuiseen elämään Vapahtajan sovitusuhrin ja ylösnousemuksen ansiosta.”

Howard W. Hunterin elämänvaiheita

Maaliskuun 20. päivänä 1934 syntyi Howard ja Claire Hunterin ensimmäinen lapsi – poika, jolle he antoivat nimeksi Howard William Hunter jr. ja jota he kutsuivat Billyksi. Kesän kuluessa he huomasivat, että Billy vaikutti veltolta. Lääkärit diagnosoivat hänen kärsivän anemiasta, ja Howard luovutti kaksi kertaa verta verensiirtoihin, mutta Billyn tila ei kohentunut. Lisätutkimukset toivat ilmi vakavan suolisto-ongelman, jonka vuoksi Billy menetti verta. Lääkärit tekivät leikkauksen Howardin maatessa poikansa vieressä luovuttamassa verta, mutta tulokset eivät olleet rohkaisevia. Kolme päivää myöhemmin, 11. lokakuuta 1934, pieni Billy kuoli rauhallisesti vanhempiensa istuessa hänen vuoteensa äärellä. ”Olimme surun murtamia ja lamaannuksissa lähtiessämme sairaalasta yöhön”, Howard kirjoitti.¹

Billyn ja muiden rakkaiden kuoleman kokemuksissa presidentti Hunterilla oli tukenaan todistuksensa Vapahtajan sovituksesta ja ylösnousemuksesta. ”Vakaa uskomme on, että [sovitus] on todella tapahtunut”, hän todisti, ”eikä koko jumalallisessa pelastussuunnitelmassa ole mitään tärkeämpää kuin Jeesuksen Kristuksen sovitusuhri. Me uskomme, että pelastus toteutuu sovituksen ansiosta. Mikäli sovitusta ei olisi, koko luomissuunnitelma olisi turha. – – Ilman sovitusuhria ajallinen kuolema olisi kaiken loppu, eikä olisi ylösnousemusta eikä hengellisellä elämällämme olisi tarkoitusta. Ei olisi toivoa iankaikkisesta elämästä.”²

Huhtikuun yleiskonferensseissa, jotka pidetään pääsiäisen aikoihin, presidentti Hunter puhui usein Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksesta. Huhtikuun 1983 yleiskonferenssissa hän sanoi:

”Tänä pääsiäisaikana tunnen voimakkaasti sen, kuinka tärkeä tehtävä minulla on todistaa, että Vapahtajan ylösnousemus on totta. Veljeni ja sisareni, taivaissa on Jumala, joka rakastaa meitä ja joka välittää meistä. Meillä on taivaallinen Isä, joka lähetti henkilastensa esikoisen, Ainosyntyisensä lihassa, olemaan meille esimerkkinä maan päällä, ottamaan maailman synnit päällensä ja sitten ristiinnaulittavaksi maailman syntien tähden ja nousemaan kuolleista. – –

Tämä on todella ihana sanoma – elämä jatkuu kuoleman jälkeen, ja me voimme palata elämään taas taivaallisen Isämme luokse sen sovitusuhrin ansiosta, jonka Vapahtaja antoi meidän puolestamme, jos olemme tehneet parannuksen ja olleet kuuliaisia käskyille.

Kiittäkäämme tänä kirkkaasti sarastavana pääsiäisaamuna, jolloin kristikunnan ajatukset ovat ohikiitäväksi hetkeksi kääntyneet Jeesuksen ylösnousemukseen, taivaallista Isäämme tästä ihmeellisestä pelastussuunnitelmasta, jonka Hän on meille antanut.”³

garden tomb — Vapahtajan tyhjä hauta ”julistaa koko maailmalle: ’Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista’” (Luuk. 24:6).

Howard W. Hunterin opetuksia

Sovitus oli äärimmäinen rakkauden osoitus taivaalliselta Isältämme ja Hänen rakkaalta Pojaltaan Jeesukselta Kristukselta.

Jeesuksen Kristuksen sovitus oli taivaallisen Isämme ennalta asettama tehtävä Hänen lastensa lunastamiseksi heidän lankeemuksen jälkeisestä tilastaan. Taivaallinen Isämme osoitti rakkautensa sallimalla Ainosyntyisensä antaa sovitusuhrin. Ja Hänen rakas Poikansa osoitti äärimmäisellä tavalla rakkautta toteuttaessaan sovituksen.

Olen seissyt monta kertaa Getsemanen puutarhassa. Olen miettinyt mielessäni Vapahtajan kärsimystä, piinaa – sitä piinaa, jonka Hän koki, kun taivaallinen Isämme salli Hänen tavalla, jota mielemme ei kykene edes käsittämään, ottaa päälleen koko ihmiskunnan tuskan ja synnit. Sieluni on täyttynyt surusta, kun olen ajatellut Hänen suurta uhriaan ihmiskunnan hyväksi.

Olen seissyt Golgatan juurella, pääkallonpaikalla, ja pohtinut ristiinnaulitsemisen nöyryytystä, mikä johti Vapahtajamme fyysiseen kuolemaan, mutta mikä sai aikaan Hänen ja koko ihmiskunnan kuolemattomuuden. Ja jälleen sieluni on nöyrtynyt.

Ja olen seissyt puutarhahaudan edessä ja kuvitellut tuon ylösnousemuksen loistavan päivän, kun Vapahtaja astui haudasta elävänä, ylösnousseena, kuolemattomana. Tuota miettiessäni sydämeni on pakahtunut ilosta.

Näissä kokemuksissa olen halunnut vuodattaa sieluni kiitokseen ja arvostukseen taivaalliselle Isällemme rakkaudesta, jota Hän ja Hänen Poikansa ovat suoneet meille suurenmoisella sovitusuhrilla. Charles Gabrielin sanoin: ”Oi Jeesuksen laupeus, mi mua varjoaa, Oi armoa suurta, mink aina Hän tarjoaa. Hän kärsi mun vuokseni ristiä kantaen, Hän vertansa vuodatti henkensä antaen. Oi armon suuruutta, ett on Hän henkensä mun vuoksein antanut! Oi armon suuruutta, armon suuruutta!” – –

Lausun teille todistukseni, veljeni ja sisareni, että taivaallinen Isämme lähetti rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen maailmaan täyttämään ehdot, joilla pelastussuunnitelma toteutettaisiin. Sovitus on ilmaus Hänen suuresta rakkaudestaan meitä kohtaan.⁴

Vapahtaja otti päälleen kaikki syntimme, heikkoutemme, murheemme ja kipumme.

Kokoonnuttuaan viettämään pääsiäistä Jeesus ja Hänen apostolinsa nauttivat sakramentin vertauskuvat, jotka Hän asetti tällä viimeisellä yhteisellä aterialla, ja sen jälkeen he kävelivät Öljymäelle.

Hän oli opettaja joka tilanteessa loppuun asti ja jatkoi puhettaan aiheesta uhrilammas. Hän kertoi heille, että Häntä lyötäisiin ja että heidät hajotettaisiin kuin lampaat vailla paimenta (ks. Matt. 26:31). ”Mutta kuolleista noustuani”, Hän sanoi, ”menen teidän edellänne Galileaan” (Matt. 26:32).

Seuraavien tuntien kuluessa Hän hikoili veripisaroita, joutui ruoskituksi juuri niiden johtajien käskystä, jotka väittivät olevansa Hänen lakinsa vartijoita, ja Hänet ristiinnaulittiin rosvojen kanssa. Kävi aivan kuten kuningas Benjamin profetoi Mormonin kirjassa: ”Hän on kärsivä koetuksia ja ruumiin tuskaa, nälkää, janoa ja uupumusta, jopa enemmän kuin ihminen voi kärsiä kuolematta; sillä katso, veri tihkuu jokaisesta huokosesta, niin suuri on oleva hänen piinansa hänen kansansa jumalattomuuden ja iljetysten tähden. – –

Hän tulee omiensa luokse, jotta pelastus voisi tulla ihmislapsille, niin, uskon kautta hänen nimeensä; ja kaiken tämän jälkeenkin he pitävät häntä ihmisenä ja sanovat, että hänessä on riivaaja, ja ruoskivat häntä ja ristiinnaulitsevat hänet.” (Moosia 3:7, 9.)

Saamme kiittää profeetta Almaa siitä, että tiedämme Hänen kärsimyksensä koko suuruudesta: ”Hän kulkee kärsien kaikenlaisia kipuja ja ahdinkoja ja koetuksia, ja tämä, jotta toteutuisi sana, joka sanoo hänen ottavan päällensä kansansa kivut ja sairaudet.

Ja hän ottaa päällensä kuoleman päästääkseen kuoleman siteet, jotka sitovat hänen kansaansa; ja hän ottaa päällensä heidän heikkoutensa, jotta hänen sydämensä täyttyisi armolla, lihan mukaisesti, jotta hän osaisi lihan mukaisesti auttaa kansaansa sen heikkouksien mukaisesti.” (Alma 7:11–12.)

Ajatelkaa! Kun Hänen ruumiinsa otettiin ristiltä ja pantiin kiireesti lainahautaan, Hän, synnitön Jumalan Poika, oli jo ottanut päällensä jokaisen sellaisen ihmissielun synnit ja kiusaukset, joka tekee parannuksen, ja myös kaikki meidän kaikenlaiset sairautemme, murheemme ja kipumme. Hän kärsi nämä ahdistukset niin kuin me ne kärsimme, lihan mukaan. Hän kärsi ne kaikki. Hän teki sen, jotta Hänellä olisi täydellinen armo ja kyky kohottaa meidät jokaisen maallisen koettelemuksen yläpuolelle.⁵

Voimme tosiaankin tehdä vääriä valintoja, huonoja valintoja, vahingollisia valintoja. Ja joskus me todella teemmekin, mutta silloin Jeesuksen Kristuksen tehtävä ja armo tulevat voimaan voimallisesti ja kirkkaasti. – – Hän on toiminut välittäjänä ja sovittanut ne väärät valinnat, jotka me teemme. Hän on puolustajamme Isän luona, ja Hän on maksanut etukäteen ne virheet ja tyhmyydet, joita niin usein voimme havaita käyttäessämme vapaata tahtoamme. Meidän täytyy ottaa vastaan Hänen lahjansa, tehdä parannus noista virheistä ja noudattaa Hänen käskyjään, jotta voisimme käyttää täysin hyväksemme tätä lunastustyötä. Tarjous pysyy aina voimassa, tie on aina avoinna. Me voimme aina, jopa synkimmällä hetkellä ja tuhoisimmissa erheissämme, katsoa Jumalan Poikaan ja elää.⁶

Jeesus Kristus nousi haudasta ja oli ylösnousemuksen esikoinen.

Palatkaa kanssani ajassa taaksepäin noihin viimeisiin tapahtumiin Pyhässä maassa. Meidän Herramme elämä kuolevaisuudessa oli päättymässä. Hän oli parantanut sairaita, herättänyt kuolleita ja selittänyt pyhiä kirjoituksia, muun muassa profetioita omasta kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Hän sanoi opetuslapsilleen:

”Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan

ja luovuttavat hänet pakanoille pilkattavaksi, ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.” (Matt. 20:18–19.) – –

Tuon kolmannen päivän valjetessa Magdalan Maria ja ”se toinen Maria” olivat tulleet haudalle, johon Hänen eloton ruumiinsa oli pantu [Matt. 28:1; ks. myös Mark. 16:1; Luuk. 24:10]. Sitä ennen ylipapit ja fariseukset olivat menneet Pilatuksen puheille ja taivuttaneet hänet asettamaan hautakammion eteen vartijan, ”etteivät hänen opetuslapsensa pääse varastamaan häntä ja sanomaan ihmisille: ’Hän on noussut kuolleista’” (Matt. 27:64). Mutta kaksi mahtavaa enkeliä oli vierittänyt kiven haudan suulta, ja vartijat olivat sen nähdessään paenneet kauhuissaan.

Kun naiset tulivat haudalle, he huomasivat sen olevan avoinna ja tyhjä. Enkelit olivat vielä siellä ja kertoivat heille suurimman uutisen, mitä ihmiskorvat ovat koskaan kuulleet: ”Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi” (Matt. 28:6).⁷

Mikään muu oppi kristillisessä kaanonissa ei ole tärkeämpi koko ihmiskunnalle kuin oppi Jumalan Pojan ylösnousemuksesta. Hänen kauttaan tuli ylösnousemus kaikille miehille, naisille ja lapsille, jotka ovat syntyneet tai tulevat joskus syntymään tähän maailmaan.

Vaikka ylösnousemus onkin opissamme hyvin tärkeällä sijalla, niin kenties monet meistä eivät ole vielä täysin ymmärtäneet sen hengellistä merkitystä ja iankaikkista suuruutta. Jos olisimme, niin me hämmästelisimme sen kauneutta niin kuin Nefin veli Jaakob, ja kavahtaisimme sitä vaihtoehtoa, joka meillä olisi ollut edessä, ellemme olisi saaneet tätä jumalallista lahjaa. Jaakob kirjoitti:

”Oi Jumalan viisautta, hänen laupeuttaan ja armoaan! Sillä katso, ellei liha enää koskaan nousisi, meidän henkemme täytyisi joutua sen enkelin alaisuuteen, joka lankesi iankaikkisen Jumalan edestä ja tuli Perkeleeksi, ollakseen enää nousematta.” (2. Nefi 9:8.)

Ylösnousemus on varmasti keskeisellä sijalla kaikessa kristillisessä uskossa. Se on kaikkein suurin ihme, mitä maailman Vapahtaja teki. Ilman sitä me olisimme tosiaan vailla toivoa. Haluan lainata Paavalin sanoja: ”Jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, – – silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, – – [ja] olemme antaneet Jumalasta väärän todistuksen, kun olemme väittäneet hänen herättäneen Kristuksen – –. Mutta ellei Kristusta ole herätetty, teidän uskonne on pohjaa vailla ja te olette yhä syntienne vallassa.” (1. Kor. 15:13–15, 17.)⁸

Ilman ylösnousemusta Jeesuksen Kristuksen evankeliumi olisi litania viisaita sanoja ja selittämättömiltä näyttäviä ihmeitä – mutta vain sanoja ja ihmeitä vailla lopullista voittoa. Ei, lopullinen voitto on kaikkein suurin ihme, sillä ensimmäisen kerran ihmiskunnan historiassa kuollut heräsi itse elämään kuolemattomana. Hän oli Jumalan Poika, meidän kuolemattoman taivaallisen Isämme Poika, ja Hänen voittonsa fyysisestä ja hengellisestä kuolemasta on se hyvä sanoma, josta jokaisen kristityn tulee puhua.

Iankaikkinen totuus on, että Jeesus Kristus nousi ylös haudasta ja oli ylösnousemuksen esikoinen. (Ks. 1. Kor. 15:23.) Tätä ihmeellistä tapahtumaa koskevia todistuksia ei voi kiistää.

Näiden valittujen todistajien joukossa ovat Herran apostolit. Pyhän apostolinviran kutsumuksena onkin todistaa maailmalle Herran Jeesuksen Kristuksen jumalallisuudesta. Joseph Smith on sanonut: ”Uskontomme perusperiaatteet ovat apostolien ja profeettojen todistus Jeesuksesta Kristuksesta, että Hän kuoli, Hänet haudattiin ja Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä ja astui taivaaseen. Kaikki muu uskontoomme liittyvä on vain tämän lisänä.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 51.) – –

Opettaessaan apostolejaan Kristus teki heille tiettäväksi, ”että Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon. Kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat hylkäävät hänet, ja hänet surmataan, mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.” (Mark. 8:31.) Näin tapahtui. Hänet ristiinnaulittiin ja pantiin hautaan. Kolmantena päivänä Hän nousi kuolleista jälleen elämään – koko ihmiskunnan Vapahtajana ja ylösnousemuksen esikoisena. Tämän sovitusuhrin ansiosta kaikki ihmiset pelastuvat haudasta ja saavat elää jälleen. Tästä apostolit ovat aina todistaneet, ja lisään siihen oman todistukseni.⁹

Christ and Mary Magdalene — Jeesus Kristus ilmestyi Magdalan Marialle pian ylösnousemuksensa jälkeen (ks. Joh. 20:1–18).

Jeesus ilmestyi monille ylösnousemuksensa jälkeen.

Ylösnousemuksensa jälkeisinä päivinä Herra ilmestyi monille. Hän näytti heille viisi erityistä haavaansa. Hän kulki ja puhui ja söi heidän kanssaan, ikään kuin todistaakseen kiistattomasti, että ylösnoussut ruumis on todellakin käsin kosketeltava, lihaa ja luuta oleva fyysinen ruumis. Myöhemmin Hän palveli nefiläisiä, joita Hän käski sanoen: ”Nouskaa ja tulkaa minun luokseni voidaksenne pistää kätenne minun kylkeeni sekä voidaksenne tunnustella naulojen jälkiä käsissäni ja jaloissani, jotta tietäisitte, että minä olen Israelin Jumala ja koko maan Jumala ja surmattu maailman syntien tähden.

Ja – – väkijoukko meni pistämään kätensä hänen kylkeensä ja tunnustelemaan naulojen jälkiä hänen käsissään ja jaloissaan; ja tämän he tekivät mennen yksitellen, kunnes he kaikki olivat menneet ja näkivät omin silmin ja tunsivat omin käsin ja tiesivät varmasti ja todistivat, että se oli hän, jonka profeetat olivat kirjoittaneet tulevan.” (3. Nefi 11:14–15.)

Kaikkialla kaikkien ihmisten velvollisuus ja ilo on etsiä ”tätä Jeesusta, josta profeetat ja apostolit ovat [todistaneet]” (Et. 12:41), ja saada hengellinen todistus Hänen jumalallisuudestaan. Jokaisella nöyrällä etsijällä on oikeus ja siunaus kuulla Pyhän Hengen ääni, joka todistaa Isästä ja Hänen ylösnousseesta Pojastaan.¹⁰

Niiden todistusta, jotka näkivät [Jeesuksen] elävänä Hänen kuoltuaan, ei ole koskaan kiistetty. Hän ilmestyi ainakin kymmenen tai yksitoista kertaa: Magdalan Marialle ja muille naisille puutarhassa, kahdelle opetuslapselle tiellä Emmaukseen, Pietarille Jerusalemissa, apostoleille Tuomaan poissaollessa ja jälleen hänen ollessaan läsnä, apostoleille Galileanjärvellä, vuorella yli 500 veljelle yhtä aikaa, veljelleen Jaakobille sekä apostoleille noustessaan taivaaseen.¹¹

Koska minut on kutsuttu ja asetettu todistamaan Jeesuksen Kristuksen nimestä koko maailmalle, todistan tänä pääsiäisaikana, että Hän elää. Hänellä on kirkastettu, kuolematon lihaa ja luuta oleva ruumis. Hän on Isän ainosyntyinen Poika lihassa. Hän on Vapahtaja, maailman valo ja elämä. Ristiinnaulitsemisensa ja kuolemansa jälkeen Hän ilmestyi ylösnousseena olentona Marialle, Pietarille, Paavalille ja monille muille. Hän näyttäytyi nefiläisille. Hän on näyttäytynyt nuorelle profeetta Joseph Smithille ja monille muille meidän taloudenhoitokaudellamme.¹²

Me nousemme kuolleista ja saamme ikuisen elämän.

Pääsiäisenä me juhlimme kaikille ihmisille lahjaksi suotua kuolemattomuuden, henkiin heräämisen ja kaikkien haavojen paranemisen lahjaa. Vaikka kaikki kuolevat osana kasvun ja kehityksen iankaikkista suunnitelmaa, voimme silti saada lohtua psalminkirjoittajan sanoista: ”Illalla on vieraana itku mutta aamulla ilo” (Ps. 30:6).

Job esitti kaikkien aikojen kysymyksen: ”Voiko ihminen herätä eloon, kun hän on kuollut?” (Job 14:14.) Kristuksen vastaus kiirii kautta aikojen aina tähän hetkeen asti: ”Sillä minä elän ja tekin tulette elämään” (Joh. 14:19).¹³

Henki ja ruumis erotetaan toisistaan kuolemassa. Ylösnousemus yhdistää jälleen hengen ruumiiseen, ja ruumiista tulee hengellinen ruumis, joka on lihaa ja luuta, mutta jota veren sijaan elävöittää henki. Näin ruumiistamme, jota ylösnousemuksen jälkeen elävöittää henki, tulee kuolematon eli se ei koskaan kuole. Tätä Paavali tarkoitti sanoessaan, että ”kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis” ja ”liha ja veri [eivät] voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa” [ks. 1. Kor. 15:44, 50]. Luonnollinen ruumis on lihaa ja verta, mutta kun sen on tehnyt eläväksi henki eikä veri, se voi päästä ja pääsee valtakuntaan. – –

Olen vakuuttunut siitä, että Jumala elää ja että Jeesus on Kristus. Kuten Paavali todisti kirjeessään pyhille Korintissa pääsiäisen aikaan monia vuosia sitten, minä lisään todistukseni, että me nousemme fyysisestä kuolemasta ikuiseen elämään Vapahtajan sovitusuhrin ja ylösnousemuksen ansiosta. Mielessäni näen Hänet syli avoinna ottamassa vastaan kaikki ne, jotka kuulevat:

”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin,

eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.” (Joh. 11:25–26.)¹⁴

Kristuksen ylösnousemus toi tullessaan siunauksen saada kuolemattomuus ja iankaikkisen elämän mahdollisuus. Hänen tyhjä hautansa julistaa koko maailmalle: ”Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista” (Luuk. 24:6). Näihin sanoihin sisältyy kaikki se toivo, lupaus ja usko, jota me tarvitsemme tueksemme haastavassa ja joskus murheen täyttämässä elämässämme.¹⁵

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Kuinka sovitus osoittaa taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen rakkauden meitä kohtaan? (Ks. osa 1.) Kuinka me voimme osoittaa olevamme kiitollisia tästä rakkauden lahjasta? (Ks. OL 42:29.)
Kun käyt läpi osaa 2, pane merkille ne monet tavat, joilla sovitus on meille siunaukseksi. Kuinka presidentti Hunterin opetukset ja se, miten hän käyttää pyhiä kirjoituksia, lisäävät ymmärrystäsi sovituksesta? Mitkä kokemukset ovat vahvistaneet todistustasi sovituksesta? Kuinka sovituksen voima voi vahvistaa sinua koettelemuksissasi?
Mitä vaikutelmia saat, kun tutkit presidentti Hunterin opetuksia ylösnousemuksesta? (Ks. osa 3.) Kuinka voisimme arvostaa enemmän ylösnousemuksen merkitystä?
Käy läpi osa 4, jossa presidentti Hunter kertoo yksityiskohtaisesti monista, jotka ovat todistaneet Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksesta. Miksi näiden todistajien todistus on merkittävä?
Pohdi presidentti Hunterin opetusta, että ylösnousemukseen ”sisältyy kaikki se toivo, lupaus ja usko, jota me tarvitsemme tueksemme haastavassa ja joskus murheen täyttämässä elämässämme” (osa 5). Kuinka ylösnousemus on sinulle toivon ja lohdun lähde? Kuinka todistus ylösnousemuksesta on rikastuttanut elämääsi?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

Joh. 10:17–18; 2. Nefi 2:6–9, 22–27; 9:19–25; 3. Nefi 27:13–16; OL 18:10–16; 19:15–20; Moos. 6:59–60

Tutkimisen avuksi

”Suunnittele sellaista opiskelutoimintaa, joka vahvistaa uskoasi Vapahtajaan” (Saarnatkaa minun evankeliumiani, 2005, s. 22). Kun tutkit, voisit esimerkiksi esittää itsellesi seuraavankaltaisia kysymyksiä: ”Kuinka nämä opetukset voisivat auttaa minua ymmärtämään paremmin Jeesuksen Kristuksen sovitusta? Kuinka nämä opetukset voivat auttaa minua tulemaan enemmän Vapahtajan kaltaiseksi?”