Luku 18

Me uskomme, että tulee olla rehellinen

”Jos haluamme, että meillä on Mestarin ja Pyhän Hengen kumppanuus, meidän täytyy olla rehellisiä itsellemme, rehellisiä Jumalalle ja lähimmäisillemme.”

Howard W. Hunterin elämänvaiheita

Odottaessaan pääsyä tutustumiskierrokselle Hearstin linnaan Kaliforniassa presidentti ja sisar Hunter sekä eräs toinen pariskunta ajoivat pieneen myymälään. Kun he katselivat ympärilleen myymälässä, ”vanhin Hunter meni tiskille, laski ääneen ottamiensa lakritsien määrän [ja] maksoi myyjälle 10 penniä”. Sitten pariskunnat palasivat autolle ja lähtivät ajamaan takaisin linnaan päästäkseen tutustumiskierrokselle. Matkalla ”vanhin Hunter tarjosi muille lakritsia ja sitten uudelleen, ja äkkiä hänelle selvisi, että hän oli laskenut väärin, sillä meillä oli 11 lakritsia niiden 10 sijaan, joista hän oli maksanut.

Hän olisi voinut helposti olla välittämättä erehdyksestä. Olihan kyse vain pennistä, ja meillä oli nyt jo hieman kiire tutustumiskierrokselle. Kuka tietäisi asiasta tai välittäisi siitä? Mutta hän ei edes harkinnut asiaa. Hän käänsi auton ympäri ja suuntasi takaisinpäin myymälään johtavaa tietä. – – Hän selitti ongelman toiselle myyjälle, pyysi anteeksi erehdystä ja maksoi yllättyneelle myyjälle yhden pennin lisää.”¹

Howard W. Hunterin mielestä oli tärkeää olla rehellinen niin pienissä kuin suurissakin asioissa.

Hän opetti pojilleen nuhteettomuutta esimerkillään. ”Sen, mitä tiedän rehellisyydestä ja nuhteettomuudesta, olen oppinut suurelta osin sen perusteella, mitä ihmiset ovat kertoneet minulle isästäni”, Richard Hunter on sanonut. Kerran Richard oli isänsä kanssa liiketapaamisessa, jossa keskusteltiin eräästä monimutkaisesta hankkeesta. Kun Richard oli tauolla kokoushuoneen ulkopuolella, hän ja yksi miehistä puhuivat kokouksesta. Richard sanoi, että hankkeen alkamista jouduttaisiin luultavasti odottamaan pitkään, koska se vaatisi valtavan määrän lakiasioiden edellyttämää paperityötä. Mies oikaisi Richardia sanoen hänelle, että hanke voisi edetä ennen kuin paperityöt oli saatu valmiiksi, koska ihmiset tiesivät, että Howard W. Hunter tekisi kaiken sen, mitä sanoikin tekevänsä.²

Vuonna 1962 presidentti Hunter puhui kirkon nuorille ja ilmaisi vakaumuksensa rehellisyyden tärkeydestä:

”Meidän jokaisen elämästä tulee onnellinen, jos vain olemme rehellisiä – rehellisiä isällemme ja äidillemme, koskipa asia sitten seurusteluamme, koulutyötämme, nuoria, joiden kanssa liikumme, tai kirkossa käymistä; rehellisiä piispallemme – noudattamalla hänen neuvojaan, kertomalla hänelle totuuden itsestämme, maksamalla rehelliset kymmenyksemme, elämällä puhdasta elämää; rehellisiä opiskelussamme – olemalla koskaan petkuttamatta missään toimissamme, olipa se luokassa tai kampuksella; rehellisiä maksaessamme omat kulumme, olipa kyse peleistä tai elokuvista tai oman osuutemme tekemisestä juhlien järjestelyssä; rehellisiä poikaystävällemme tai tyttöystävällemme – olemalla käyttämättä häntä koskaan hyväksemme, pettämättä häntä koskaan, saattamatta häntä koskaan kiusaukseen; ja rehellisiä Herralle.”³

Moses holding tablet — Kymmeneen käskyyn sisältyy seuraava kehotus: ”Älä todista valheellisesti toista ihmistä vastaan” (2. Moos. 20:16).

Howard W. Hunterin opetuksia

Herra kehottaa meitä olemaan rehellisiä.

Pyhät kirjoitukset ovat täynnään kehotuksia olla rehellinen, ja on suunnaton määrä käskyjä, joissa annetaan ymmärtää, että meidän tulee olla rehellisiä. Ajattelemme niitä suurin kirjaimin kirjoitettuna: ÄLÄ – älä varasta, älä todista valheellisesti, älä tavoittele toisen omaa [ks. 2. Moos. 20:15–17]. – –

Joitakin yleisempiä esimerkkejä epärehellisyydestä ovat nämä:

1. Varastaminen. Sanomalehteä lukiessani löydän lähes aina useita uutisia murtovarkauksista, ryöstöistä, laukkuvarkauksista, näpistyksistä, autovarkauksista ja tuhansista muista asioista. Jopa seurakuntakeskuksissamme tapahtuu näpistyksiä.

2. Huijaaminen. Sanomalehdissä on samaten artikkeleita vilpillisistä liiketoimista vakuusasioissa ja liikeasioissa, artikkeleita sijoituspetoksista ja muista asioista, jotka tuodaan yleiseen tietoon. On niitä, jotka suorittavat opintonsa huijaamalla, ja niitä, jotka lunttaavat kokeissa.

3. Viisauden sanan rikkominen. Se on kirkon mittapuu. Siinä ei rikota maailman mittapuita. Mutta teille on annettu Herran sana tästä asiasta.

4. Liikennesääntöjen rikkominen. Ei voi olla pohjimmiltaan rehellinen, jos rikkoo lakeja, jotka yhteiskunta ja viranomaiset ovat laatineet muiden ihmisten suojelemiseksi.⁴

”Älä todista valheellisesti toista ihmistä vastaan” [2. Moos. 20:16]. Ensisijaisesti tämä käsky liittyy väärän todistuksen antamiseen oikeudenkäynneissä, mutta se ulottuu käsittämään kaikki lausunnot, jotka eivät pidä paikkaansa. Mikä tahansa epätotuus, jonka tarkoituksena on vahingoittaa toisen omaisuutta, henkilöä tai luonnetta, on vastoin tämän lain henkeä ja kirjainta. Totuuden salaaminen, mikä johtaa samaan vahinkoon, on myös tämän käskyn rikkomista.

”Älä tavoittele toisen taloa. Älä tavoittele hänen vaimoaan, älä orjaa tai orjatarta, älä hänen härkäänsä, älä hänen aasiaan äläkä mitään, mikä on hänen” [2. Moos. 20:17]. Tavoitteleminen tarkoittaa tässä sellaisen haluamista, himoitsemista tai ahnehtimista, mikä kuuluu jollekulle toiselle. Halu saada hyviä asioita ei ole rikkomus, mutta halu ottaa ne pois joltakulta laittomasti on väärin. Tässä suhteessa meidän on hyvä ymmärtää, ettei hyvä tai paha ala silloin kun teon tekee vaan silloin kun siihen kiinnittää sydämensä.⁵

Herra vihaa ylpeää katsetta, valehtelevaa kieltä, sydäntä, joka punoo ilkeitä juonia, pahantekoon nopeita jalkoja, valehtelevaa todistajaa [ja] sitä, joka kylvää epäsopua [ks. Sananl. 6:16–19]. Onko meillä myöhempien aikojen pyhillä varaa tehdä mitään, mitä Herra vihaa? Kuinka usein Hän onkaan puhunut epärehellisyyttä vastaan!⁶

Me vaalimme rehellisyyttä elämän pienissä, arkipäiväisissä asioissa.

Jos olemme tarkkoja suhteestamme Vapahtajaan, meidän täytyy olla rehellisiä yhtä hyvin pienissä kuin suurissakin asioissa.⁷

Kun pyrimme saavutuksiin ja menestykseen, vie monimutkaisten asioiden ajatteleminen ja tutkiminen niin suuren osan ajastamme, että varaamme harvoin aikaa yksinkertaiseen – yksinkertaisiin, pieniin asioihin, jotka ovat todellisuudessa se pohja, jolle me rakennamme ja joita ilman lujaa perustusta ei voi olla. Rakennus saattaa kohota taivaaseen, ja me saatamme katsoa sitä ihmetellen sen kokoa ja suurta korkeutta, mutta se ei voi pysyä pystyssä, ellei sen perustus ole ankkuroituna kallioon tai teräkseen ja betoniin.

Luonteella täytyy olla sellainen perusta. Kiinnitän huomionne rehellisyyden periaatteeseen. Miksi niin monet uskovat rehellisyyden korkeisiin ja yleviin periaatteisiin, ja silti niin harvat ovat halukkaita olemaan täysin rehellisiä?

[Monta] vuotta sitten seurakuntakeskustemme eteisaulassa ja sisäänkäynnin luona oli julisteita, jotka oli otsikoitu ”Ole rehellinen itsellesi”. Useimmat niistä koskivat elämän pieniä, arkipäiväisiä asioita. Juuri niissä rehellisyyden periaate kehittyy.

Jotkut myöntävät, että on moraalisesti väärin olla epärehellinen suurissa asioissa, mutta uskovat kuitenkin, että epärehellisyys on puolustettavissa, jos asiat ovat vähemmän tärkeitä. – –

Muistan erään nuoren miehen, joka kuului vaarnaamme, kun palvelin vaarnanjohtajana. Hän kulki joukossa, jonka mielestä oli nokkelaa tehdä sellaista, mikä ei ollut oikein. Hänet saatiin muutamaan kertaan kiinni joistakin rikkeistä. Kerran sain puhelinsoiton poliisiasemalta, ja minulle kerrottiin, että hänet oli pidätetty liikennerikkomuksesta. Hänet oli saatu kiinni ylinopeudesta, kuten oli aiemmin tapahtunut muutamia muitakin kertoja. Koska hän tiesi, että se, mitä hän teki, saattaisi estää häntä lähtemästä lähetystyöhön, hän ryhdistäytyi, ja kun hän oli 19-vuotias, hän sai kutsunsa.

En koskaan unohda juttutuokiota, joka meillä oli hänen paluunsa jälkeen. Hän kertoi minulle, että ollessaan lähetyskentällä hän oli usein ajatellut aiheuttamiaan ongelmia, koska hän oli erheellisesti uskonut, ettei rikkomus pienissä asioissa ollut merkittävää. Mutta hänen elämässään oli tapahtunut suuri muutos. Hän oli oppinut ymmärtämään, ettei lain rikkominen, olipa se sitten Jumalan laki tai yhteiskunnan meille asettama laki, tuonut onnea eikä mielihyvää.⁸

Me voimme palvella Jumalaa olemalla rehellisiä ja oikeudenmukaisia yksityiselämässämme ja liikeasioissamme.

Uskonto voi olla osa päivittäistä työtämme, liikeyritystämme, kaupankäyntiämme, rakentamista, kuljetusta, teollisuutta, elinkeinoamme ja ammattiamme ja kaikkea, mitä teemme. Me voimme palvella Jumalaa olemalla rehellisiä ja oikeudenmukaisia liiketoimissamme samalla tavoin kuin olemme sunnuntain jumalanpalveluksessa. Kristillisyyden todellisia periaatteita ei voi erottaa tai irrottaa liike-elämästä eikä jokapäiväisistä toimistamme.⁹

Jos uskonto merkitsee meille jotakin, sen tulee motivoida elämäämme. Minä en usko, että jos uskonnon katsoo kuuluvan papin saarnaan tunnin ajan sunnuntaina, sillä olisi jotakin merkitystä elämässämme. Ellei uskonto kuulu yksityiselämäämme – perhe-elämäämme – työelämäämme – ja kaikkeen, mitä teemme, silloin uskonto merkitsee meille vain vähän ja siitä tulee ainoastaan pelkkä epäjumala, joka nostetaan korkealle paikalle ja jota palvellaan vain silloin tällöin.¹⁰

Mikä suuri muutos maailmassa tapahtuisikaan, jos voisimme kaikki luottaa siihen, että muut ovat rehellisiä. Ihmiset luottaisivat täysin toisiinsa henkilökohtaisissa ja työasioissa. Ei olisi – – epäluottamusta työntekijöiden ja johdon välillä. Julkisissa tehtävissä ja päättävissä elimissä vallitsisi nuhteettomuus, ja kansakunnat olisivat rauhan eivätkä sellaisen sekasorron tilassa, jota nyt havaitsemme maailmassa. – –

Liikemaailmassa on joitakuita, jotka tarttuvat epärehelliseen etuun, jos heille sellainen mahdollisuus tarjoutuu. He järkeilevät ja puolustelevat kantaansa sanomalla, että liike-elämässä meidän odotetaan tarttuvan jokaiseen tarjottuun etuun. Sellaiset liiketoimet voivat maksaa suuria summia rahaa, mutta ne eivät ole periaatteessa mitään muuta kuin sitä, ettei palauta penniä, jonka kassanhoitaja on maksanut liikaa sille, joka huomaa erehdyksen. Se on yhdenlaista huijaamista.¹¹

Saanen ehdottaa ”kunniallisen työn” määritelmää. Kunniallinen työ on rehellistä työtä. Työtä tehdään sen reilusta arvosta pettämättä, huijaamatta ja ilman vilppiä. Sen tuotteet tai palvelu ovat laadukkaita, ja työnantaja, asiakas tai potilas saa enemmän kuin on odottanut. Kunniallinen työ on moraalista. Siihen ei sisälly mitään, mikä heikentäisi yleistä hyvää tai moraalia. Esimerkiksi siihen ei sisälly alkoholijuomien, huumausaineiden eikä uhkapelien kaupittelua. Kunniallinen työ on hyödyllistä. Se tuottaa tavaroita tai palveluja, jotka tekevät maailmasta paremman paikan elää.¹²

Job praying — Job julisti: ”Puolustan [nuhteettomuuttani] vaikka kuolemaan saakka” (Job 27:5).

Nuhteettomuus suojelee meitä pahalta, auttaa meitä menestymään ja pelastaa sielumme.

Pahan kiusaukset saartavat meitä joka suunnalta. Vailla nuhteettomuuden tuomaa suojaa me olemme kaikenlaisten syntien ja vääryyksien armoilla.

Jobilla ei ollut vaikeuksia näiden ongelmien kanssa. Hänen oma nuhteettomuutensa suojeli häntä. Näin hän ajatteli:

”Niin kauan kuin henkeni on tallella, niin kauan kuin sieraimissani liikkuu Jumalan henkäys,

minun suuni ei totisesti puhu vääryyttä eivätkä huuleni kuiskaile petosta! – –

Minä olen oikeassa. Siitä en luovu, en tingi. Omatuntoni ei minua syytä, ei mistään, mitä elämäni päivinä olen tehnyt.” (Job 27:3–4, 6.)

Kuinka innoittavaa. Luonteenlujuutensa johdosta hän ei ollut huolissaan tyhjänpäiväisistä kiusauksista, joiden edessä useimmat ihmiset lankeavat. Job oli rakentanut omaan elämäänsä lujuutta ja tyytyväisyyttä, jota Saatanakaan ei voinut murtaa. On myös kiinnostavaa nähdä, kuinka iloinen Jumala oli hänestä: ”Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan, niin vilpitöntä ja nuhteetonta ja jumalaapelkäävää, ei ketään, joka niin karttaisi kaikkea pahaa[, ja yhä] vain hän on pysynyt nuhteettomana” (Job 2:3).

Tämä suurenmoinen nuhteettomuuden ominaisuus on täysin meidän ulottuvillamme. Jos sitä hyödynnettäisiin tehokkaasti, se ratkaisisi kaikki ongelmamme hallinnossa, uskonnossa, teollisuudessa ja henkilökohtaisessa elämässämme. Se hävittäisi rikosten, avioeron, köyhyyden ja kurjuuden kauhean vitsauksen. Se tekisi meistä menestyviä täällä ja pelastaisi sielumme tämän jälkeen.

Yksi suurimmista saavutuksista elämässämme on edistää rehellistä, vilpitöntä nuhteettomuutta itsessämme. Se tarkoittaa sitä, että meistä tulee hengellisesti terveitä, älyllisesti vilpittömiä, moraalisesti rehellisiä ja aina henkilökohtaisesti vastuullisia Jumalalle. Nuhteettomuus on se kultainen avain, joka avaa oven miltei kaikkeen menestykseen.¹³

Rehellisyys itseämme, muita ja Jumalaa kohtaan johtaa todelliseen iloon.

Puhumme usein pyhien kirjoitusten kohdasta ”Ihmiset ovat, jotta heillä voisi olla ilo” [2. Nefi 2:25]. Rehellisyydestä koituu ihmiselle iloa. Saanen kertoa teille, kuinka. Rehellisyyden avulla teillä voi olla Mestarin kumppanuus ja voitte saada Pyhän Hengen. Rehellisyyden säännön rikkominen riistää teiltä nämä kaksi siunausta. Voisitteko uskoa, että henkilöllä, joka valehtelee tai pettää, – – voisi olla Mestarin kumppanuus tai Pyhän Hengen toveruus?

– – Meidän tulee aina muistaa, ettemme ole koskaan yksin. Yksikään teko ei jää huomaamatta, yksikään sanottu sana kuulematta, eikä ihmismieleen tule yhtään ajatusta, jota Jumala ei tietäisi. Sellaista pimeyttä ei ole, joka voi kätkeä sen, mitä teemme. Meidän täytyy ajatella ennen kuin toimimme.

Luuletteko voivanne olla yksin, kun syyllistytte epärehelliseen tekoon? Luuletteko voivanne jäädä huomaamatta, kun lunttaatte kokeessa, vaikka olisitte ainoa ihminen huoneessa? Meidän täytyy olla rehellisiä itsellemme. Jos haluamme, että meillä on Mestarin ja Pyhän Hengen kumppanuus, meidän täytyy olla rehellisiä itsellemme, rehellisiä Jumalalle ja lähimmäisillemme. Siitä seuraa todellista iloa.¹⁴

Herra tuntee sisimmät ajatuksemme [ks. OL 6:16]. Hän tietää jokaisen tekemämme teon. Jonakin päivänä me tapaamme Hänet ja katsomme Häntä kasvoista kasvoihin. Olemmeko ylpeitä elämämme aikakirjasta?

Me kirjoitamme sitä joka päivä. Jokainen teko, jokainen ajatus on siinä. Olemmeko ylpeitä siitä? Olemme, jos olemme tehneet parhaamme – jos olemme olleet rehellisiä itsellemme, rakkaillemme, ystävillemme, koko ihmiskunnalle. – –

Siunattuja ovat ne, jotka ovat rehellisiä. – –

Siunattuja ovat ne, jotka ovat kuuliaisia Herralle.

He ovat niitä, jotka ovat vapaita – jotka ovat onnellisia – jotka voivat kulkea pää pystyssä. He voivat kunnioittaa itseään. Heitä kunnioittavat ne, jotka tuntevat heidät parhaiten.

Ja ennen kaikkea heitä kunnioittaa ja siunaa meidän taivaallinen Isämme. Jeesus kutsuu meitä seuraamaan Häntä. Hänen polkunsa ovat suoria, puhtaita, oikeamielisiä ja rehellisiä. Seuratkaamme Häntä onnen yltäkylläiseen elämään. Se on ainoa tie.¹⁵

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Käy läpi epärehellisyyttä koskevat esimerkit, jotka presidentti Hunter mainitsee osassa 1. Mitä noista epärehellisistä toimintatavoista seuraa? Mitä nuo seuraukset voivat opettaa meille siitä, miksi Herra antaa niin suuren painon rehellisyydelle?
Pohdi presidentti Hunterin opetuksia rehellisyydestä pienissä asioissa ja rehellisyydestä itsellemme (ks. osa 2). Miksi meidän pitää olla rehellisiä pienissä asioissa? Mitä tarkoittaa se, että olemme rehellisiä itsellemme? Kuinka voimme voittaa kiusaukset puolustella edes näennäisen pieniä epärehellisyyden muotoja?
Presidentti Hunter tähdensi tarvetta tehdä uskonnosta osa kaikkea sitä, mitä teemme jokapäiväisessä elämässämme (ks. osa 3). Kuinka voimme elää paremmin tämän osan opetusten mukaan? Kuinka voimme opettaa tehokkaasti rehellisyyttä kodissamme?
Osassa 4 presidentti Hunter mainitsee useita siunauksia, joita nuhteeton elämä tuo. Kuinka ihminen kehittyy nuhteettomuudessa? Kuinka sinua on siunattu, kun olet elänyt uskollisena Herran mittapuille?
Kuinka rehellisyys tuo meille iloa? (Ks. osa 5.) Miksi rehellisyys on välttämätöntä, jotta saisimme Pyhän Hengen toveruuden? Kuinka rehellisyys tekee meistä vapaita?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

Job 27:5; 31:5–6; Ps. 15; Sananl. 20:7; Alma 53:20–21; OL 10:25–28; 42:20–21, 27; 51:9; 124:15; 136:20, 25–26; UK 13

Tutkimisen avuksi

Kun luet, ”alleviivaa ja merkitse sanoja tai ilmauksia, niin että erotat yksittäisessä [kohdassa] olevat ideat. – – Kirjoita marginaaliin viitteitä pyhien kirjoitusten kohtiin, jotka selventävät opiskelemiasi kohtia.” (Saarnatkaa minun evankeliumiani, 2005, s. 23.)