Luku 13

Temppeli – jäsenyytemme suuri vertauskuva

”Sydämeni hartain toive on, että jokainen kirkon jäsen olisi kelvollinen astumaan temppeliin.”

Howard W. Hunterin elämänvaiheita

Howard W. Hunterin äiti oli uskollinen kirkon jäsen koko elämänsä ajan, mutta Howardin isä kastettiin vasta kun Howard oli 19-vuotias. Vuosia myöhemmin, kun Howard oli vaarnanjohtajana Kaliforniassa, vaarnan jäsenet matkustivat Mesan temppeliin Arizonaan tekemään temppelityötä. Ennen istunnon alkua temppelinjohtaja pyysi vaarnanjohtaja Hunteria puhumaan niille, jotka olivat kokoontuneet kappeliin. Oli vaarnanjohtaja Hunterin 46. syntymäpäivä. Hän kirjoitti myöhemmin tuosta kokemuksesta:

”Kun olin puhumassa kuulijoille, – – isäni ja äitini tulivat kappeliin valkoisiin pukeutuneina. Minulla ei ollut aavistustakaan, että isäni oli valmis saamaan temppelisiunauksensa, vaikka äiti olikin odottanut sitä kovasti melkoisen aikaa. Liikutuin niin täysin, etten kyennyt jatkamaan puhumista. Temppelinjohtaja Pierce tuli vierelleni ja selitti syyn keskeytykseen. Kun isäni ja äitini olivat tulleet sinä aamuna temppeliin, he olivat pyytäneet, ettei temppelinjohtaja mainitsisi minulle, että he olivat siellä, koska he halusivat sen olevan syntymäpäiväyllätys. Sitä syntymäpäivää en ole koskaan unohtanut, sillä sinä päivänä he saivat temppeliendaumenttinsa ja minulla oli etuoikeus todistaa heidän sinetöimisensä, minkä jälkeen minut sinetöitiin heihin.”¹

Hieman yli 40 vuotta myöhemmin, kun Howard W. Hunter antoi ensimmäisen lausuntonsa julkisuudessa kirkon presidenttinä, yksi hänen tärkeimmistä sanomistaan oli, että jäsenet tavoittelisivat temppelin siunauksia omistautuneemmin.² Koko presidenttikautensa ajan hän tähdensi tuota sanomaa. Puhuessaan Nauvoon temppelin tontilla kesäkuussa 1994 hän sanoi:

”Aiemmin tässä kuussa aloitin palvelutyöni ilmaisemalla syvän toiveen, että yhä useammasta kirkon jäsenestä tulisi temppelikelpoinen. Kuten [Joseph Smithin] aikoina, tärkein tekijä valtakunnan rakentamiseksi kaikkialle maailmaan ovat kelvolliset ja endaumentin saaneet jäsenet. Temppelikelpoisuus varmistaa, että elämämme on sopusoinnussa Herran tahdon kanssa ja me olemme virittyneet ottamaan vastaan Hänen johdatustaan elämäämme.”³

Muutamia kuukausia myöhemmin, tammikuussa 1995, presidentti Hunterin viimeinen julkinen tehtävä oli Bountifulin temppelin vihkiminen Utahissa. Vihkimisrukouksessa hän pyysi, että temppelin siunaukset rikastuttaisivat kaikkien niiden elämää, jotka sinne menisivät:

”Me rukoilemme nöyrästi, että otat vastaan tämän rakennuksen ja annat siunauksesi levätä sen päällä. Olkoon Henkesi kaikkien niiden kanssa, jotka toimivat täällä, ja ohjatkoon Henkesi heitä, jotta jokaisessa huoneessa vallitsisi pyhyys. Olkoon kaikilla, jotka astuvat sisään, puhtaat kädet ja puhdas sydän. Rakentukoot he uskossaan ja lähtekööt he täältä tuntien rauhaa ja ylistäen Sinun pyhää nimeäsi. – –

Tuokoon tämä huone rauhan henkeä kaikille, jotka katselevat sen majesteettisuutta, ja etenkin niille, jotka tulevat sinne solmimaan omat pyhät liittonsa ja tekemään työtä verhon toisella puolen olevien rakkaidensa hyväksi. Tuntekoot he jumalallista rakkauttasi ja armoasi. Olkoon heillä etuoikeus sanoa, kuten entisaikojen psalminkirjoittaja: ’Ystävinä vaelsimme yhdessä Jumalan huoneeseen.’

Kun pyhitämme tämän pyhän rakennuksen, pyhitämme uudelleen elämämme Sinulle ja Sinun työllesi.”⁴

Arizonassa oleva Mesan temppeli, missä presidentti Howard W. Hunter sinetöitiin vanhempiinsa vuonna 1953.

Howard W. Hunterin opetuksia

Meitä kannustetaan asettamaan temppeli jäsenyytemme suureksi vertauskuvaksi.

Samaan aikaan kun minut kutsuttiin tähän pyhään virkaan, kaikille kirkon jäsenille esitettiin kehotus asettaa Herran temppeli jäsenyytensä suureksi vertauskuvaksi ja pyhimpien liittojensa solmimisen taivaalliseksi tyyssijaksi.

Kun pohdin temppeliä, ajattelen näitä sanoja:

”Temppeli on opetuksen tyyssija, missä ilmoitetaan Jumalan valtakuntaan liittyviä syvällisiä totuuksia. Se on rauhan tyyssija, missä mielet voivat keskittyä hengellisiin asioihin ja maailman huolet voidaan panna syrjään. Temppelissä me teemme liittoja, joissa lupaamme olla kuuliaisia Jumalan laeille, ja meille annetaan lupauksia, jotka riippuvat aina uskollisuudestamme ja ulottuvat iankaikkisuuteen asti.” (The Priesthood and You, Melchizedek Priesthood lessons—1966, 1966, s. 293.)

Herra on itse meille antamissaan ilmoituksissa tehnyt temppelistä suuren vertauskuvan kirkon jäsenille. Ajatelkaa niitä asenteita ja sitä vanhurskasta käyttäytymistä, joita Herra meille opetti profeetta Joseph Smithin kautta Kirtlandin pyhille antamissaan neuvoissa, kun pyhät valmistautuivat rakentamaan temppeliä. Tämä neuvo on edelleen käyttökelpoinen:

”Järjestäytykää; valmistakaa kaikki tarpeellinen; ja perustakaa huone, nimittäin rukoushuone, paastohuone, uskon huone, opin huone, kirkkauden huone, järjestyksen huone, Jumalan huone” (OL 88:119). Kuvastavatko nämä asenteet ja tämä käyttäytyminen todella sitä, mitä me itse kukin haluamme ja mihin pyrimme? – –

Jotta temppeli todellakin olisi meille vertauskuva, meidän täytyy haluta sen olevan sitä. Meidän täytyy elää kelvollisina menemään temppeliin. Meidän täytyy pitää Herramme käskyt. Jos pystymme jäljittelemään Mestaria ja pidämme Hänen opetuksiaan ja esimerkkiään ylimpänä esikuvanamme, meidän ei ole vaikeata olla kelvollisia temppeliin, olla johdonmukaisia ja uskollisia kaikilla elämän alueilla, sillä me olemme sitoutuneet elämään yhden ainoan käytöksen ja uskon pyhän mittapuun mukaan. Olimmepa kotona tai muualla, olimmepa kouluikäisiä tai kauan sitten koulumme käyneitä, toimimmepa täysin yksin tai yhdessä monien muiden ihmisten kanssa, meidän suuntamme on selkeä ja meidän mittapuumme ovat itsestään selvät.

Se, millä on merkitystä, on kyky pysyä periaatteissaan, elää nuhteettomana ja uskossa oman vakaumuksensa mukaan. Sellaista uskollisuutta tosi periaatteelle – omassa elämässämme, kodissamme ja perheessämme ja kaikissa paikoissa, joissa me tapaamme muita ihmisiä ja vaikutamme heihin – sellaista uskollisuutta Jumala viime kädessä pyytää meiltä. Se vaatii sitoutumista – kokosydämistä, syvää, iankaikkisesti pysyvää sitoutumista niihin periaatteisiin, joiden tiedämme olevan tosia Jumalan antamissa käskyissä. Jos olemme totisia ja uskollisia Herran periaatteille, niin me olemme aina kelvollisia temppeliin, ja Herra ja Hänen pyhät temppelinsä ovat suuria vertauskuvia siitä, että me olemme Hänen opetuslapsiaan.⁵

Jokaisen meistä tulee pyrkiä olemaan kelvollinen saamaan temppelisuositus.

Sydämeni hartain toive on, että jokainen kirkon jäsen olisi kelvollinen astumaan temppeliin. Herralle olisi mieleen, jos jokainen aikuinen jäsen olisi kelvollinen saamaan voimassa olevan temppelisuosituksen ja hänellä olisi se. Se, mitä meidän on tehtävä ja jätettävä tekemättä ollaksemme kelvollisia saamaan temppelisuosituksen, on juuri sitä, mikä takaa sen, että me olemme onnellisia yksilöinä ja perheinä.⁶

Taivaallinen Isämme on selkeästi esittänyt, että niiden, jotka astuvat temppeliin, täytyy olla puhtaita ja vapaita maailman synneistä. Hän sanoi: ”Ja jos minun kansani rakentaa minulle huoneen Herran nimessä eikä salli minkään epäpuhtaan tulla sen sisälle, jottei se saastu, minun kirkkauteni on lepäävä sen yllä – –. Mutta jos se saastutetaan, minä en tule sinne, eikä minun kirkkauteni ole siellä; sillä minä en tule epäpyhiin temppeleihin.” (OL 97:15, 17.)

Teistä saattaisi olla kiinnostavaa tietää, että aiemmin kirkon presidentti allekirjoitti jokaisen temppelisuosituksen. Se osoittaa, kuinka vakavasti alkuaikojen presidentit suhtautuivat kelvollisuuteen astua temppeliin. Vuonna 1891 tämä vastuullinen tehtävä annettiin piispoille ja vaarnanjohtajille, jotka esittävät teille useita kysymyksiä, jotka koskevat kelvollisuuttanne saada temppelisuositus. Teidän tulee tietää, mitä teiltä odotetaan, jotta olette kelvollisia saamaan temppelisuosituksen.

Teidän täytyy uskoa Jumalaan, iankaikkiseen Isään, ja Hänen Poikaansa, Jeesukseen Kristukseen, ja Pyhään Henkeen. Teidän täytyy uskoa, että tämä on Heidän pyhää ja jumalallista työtään. Me kannustamme teitä tekemään päivittäin työtä vahvistaaksenne todistustanne taivaallisesta Isästämme ja Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Tuntemanne Henki on Pyhä Henki, joka todistaa teille, että He ovat todella olemassa. Myöhemmin temppelissä opitte lisää jumaluudesta saadessanne ilmoitettua opetusta ja toimituksia.

Teidän täytyy tukea kirkon johtavia auktoriteetteja ja kirkon paikallisia johtajia. Kun kohotatte kätenne suoraan kulmaan silloin kun näiden johtajien nimet esitetään, osoitatte, että te tuette heitä heidän vastuullisissa tehtävissään ja neuvoissa, joita he antavat teille.

Se ei ole ilmaus siitä, että antaisimme kunnianosoituksia niille, jotka Herra on kutsunut johtamaan. Sen sijaan se on osoitus siitä tosiasiasta, että Jumala on kutsunut profeettoja, näkijöitä ja ilmoituksensaajia sekä muita johtaviksi auktoriteeteiksi. Se on sitoumus, että te noudatatte ohjeita, joita saatte kirkon johtavilta virkailijoilta. Samoin teidän tulee tuntea lojaalisuutta piispaa, vaarnanjohtajaa ja muita kirkon johtohenkilöitä kohtaan. Se, ettei tue johtavassa asemassa olevia, on ristiriidassa temppelipalveluksen kanssa.

Teidän täytyy olla moraalisesti puhtaita voidaksenne astua pyhään temppeliin. Siveyden laki edellyttää, ettei teillä ole sukupuolisuhteita muiden kuin aviopuolisonne kanssa. Me kannustamme teitä erityisesti varjelemaan itseänne Saatanan houkutuksilta tahrata moraalinen puhtautenne.

Teidän täytyy varmistua siitä, ettei suhteissanne perheenne jäseniin ole mitään, mikä ei olisi sopusoinnussa kirkon opetusten kanssa. Kannustamme etenkin [nuoria] tottelemaan vanhempiaan vanhurskaudessa. Vanhempien täytyy olla valppaita varmistaakseen, että heidän suhteensa perheensä jäseniin ovat sopusoinnussa evankeliumin opetusten kanssa ja ettei niihin koskaan liity kaltoinkohtelua tai laiminlyöntiä.

Päästäksenne temppeliin teidän täytyy olla rehellisiä kaikissa kanssakäymisissänne muiden kanssa. Meillä myöhempien aikojen pyhillä on pyhä velvoite olla aina vilpittömiä ja rehellisiä. Perusnuhteettomuutemme on vaarassa, kun me rikomme tätä liittoa.

Jotta olisitte kelvollisia saamaan temppelisuosituksen, teidän tulee pyrkiä tekemään velvollisuutenne kirkossa ja osallistua sakramentti-, pappeus- ja muihin kokouksiin. Teidän täytyy myös pyrkiä noudattamaan evankeliumin sääntöjä, lakeja ja käskyjä. Oppikaa – – ottamaan vastaan kirkon tehtävät ja muut vastuulliset tehtävät, joita kohdallenne tulee. Osallistukaa aktiivisesti seurakunnissanne ja olkaa sellaisia, joihin johtajanne voivat luottaa.

Voidaksenne mennä temppeliin teidän täytyy maksaa täydet kymmenykset ja elää viisauden sanan mukaan. Nämä kaksi käskyä, jotka ovat ohjeina yksinkertaisia mutta suunnattoman tärkeitä hengelliselle kasvullemme, ovat keskeisiä henkilökohtaisen kelvollisuutemme varmistamisessa. Havainnot monien vuosien ajalta ovat osoittaneet, että ne, jotka maksavat uskollisesti kymmenyksensä ja noudattavat viisauden sanaa, ovat yleensä uskollisia kaikissa muissa asioissa, jotka liittyvät pyhään temppeliin pääsemiseen.

Näihin asioihin ei tule suhtautua kevyesti. Kun meidät on kerran havaittu kelvollisiksi astumaan temppeliin, me suoritamme toimituksia, joita pyhempiä ei toimiteta missään muualla maan päällä. Nuo toimitukset koskevat sitä, mikä on iankaikkista.⁷

Piispat ja vaarnanjohtajat ”esittävät teille useita kysymyksiä, jotka koskevat kelvollisuuttanne saada temppelisuositus”.

Temppelityön tekeminen tuo suuria siunauksia yksilöille ja perheille.

Miten suurenmoista onkaan, kun meillä on etuoikeus mennä temppeliin saamaan omat siunauksemme. Kun sitten olemme käyneet temppelissä saamassa omat siunauksemme, miten suurenmoinen etuoikeus onkaan tehdä työ niiden puolesta, jotka ovat eläneet ennen meitä. Tämä puoli temppelityötä on epäitsekästä työtä. Mutta aina kun teemme temppelityötä muiden puolesta, tulemme itsekin siunatuiksi. Siksi meille ei pitäisi olla mikään yllätys, että Herra haluaa kansansa olevan temppelin innoittamaa kansaa. – –

Meidän ei pidä käydä temppelissä vain kuolleiden sukulaistemme puolesta vaan myös temppelipalvelun antamien henkilökohtaisten siunausten vuoksi, sen pyhyyden ja turvan vuoksi, joka on noiden pyhien ja pyhitettyjen seinien sisäpuolella. Kun käymme temppelissä, me opimme ymmärtämään rikkaammin ja syvemmin elämän tarkoituksen ja Herran Jeesuksen Kristuksen sovitusuhrin merkityksen. Tehkäämme temppelistä, temppelipalvelusta, temppeliliitoista ja temppeliavioliitosta tärkein maanpäällinen tavoitteemme ja suurin kuolevaisuuden kokemuksistamme.⁸

Kun käymme temppelissä, tapahtuu useita asioita – noudatamme Herran käskyä saada osaksemme oma toimitustyömme, siunaamme perhettämme sinetöimistoimituksilla ja ulotamme saamamme siunaukset muihin tekemällä heidän puolestaan sen, mitä he eivät voi tehdä itse. Näiden lisäksi kohotamme omia ajatuksiamme, kasvamme lähemmäksi Herraa, kunnioitamme pappeutta ja tuomme enemmän hengellisyyttä elämäämme.⁹

Me saamme henkilökohtaisia siunauksia käymällä temppelissä. Puhuen siitä, kuinka elämäämme siunataan, kun käymme temppelissä, vanhin John A. Widtsoe sanoi:

”Temppelityö – – antaa suurenmoisen tilaisuuden hengellisen tietomme ja voimamme elävänä pitämiseen. – – Pyhissä temppeleissä eteemme näyttäytyy mahtava iankaikkisuuden näkökulma; me näemme ajan sen äärettömästä alusta sen loputtomaan loppuun, ja iankaikkisen elämän näytelmä avautuu eteemme. Silloin näen selkeämmin paikkani kaiken sen keskellä, mikä kuuluu maailmankaikkeuteen, paikkani Jumalan aivoituksissa. Kykenen paremmin sijoittamaan itseni sinne, minne kuulun, ja osaan paremmin arvostaa ja punnita, erottaa ja järjestää elämäni arkipäiväisiä, tavallisia velvollisuuksia, niin etteivät pikkuasiat lannista minua tai vie näkemystäni pois niistä suuremmista asioista, jotka Jumala on meille antanut.” (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1922, s. 97–98.)¹⁰

Miettikää niitä yleviä opetuksia, joita sisältyy Kirtlandin temppelin suurenmoiseen vihkimisrukoukseen, jonka profeetta Joseph Smith sanoi saaneensa ilmoituksena. Se on rukous, johon vastataan meidän kohdallamme jatkuvasti yksilöinä, perheinä ja kansana sen pappeuden voiman ansiosta, jonka Herra on antanut meille käytettäväksi Hänen pyhissä temppeleissään.

”Ja nyt, pyhä Isä”, anoi profeetta Joseph Smith, ”me pyydämme sinua auttamaan meitä, sinun kansaasi, armollasi, – – että meidät havaittaisiin arvollisiksi sinun silmissäsi, niin että lupaukset, jotka olet antanut meille, kansallesi, meille annetuissa ilmoituksissa, täyttyvät,

niin että sinun kirkkautesi asettuisi kansasi päälle. – –

Ja me pyydämme sinua, pyhä Isä, että sinun palvelijasi lähtisivät maailmaan tästä huoneesta varustettuina sinun voimallasi ja että sinun nimesi olisi heidän päällänsä ja sinun kirkkautesi ympäröisi heitä ja sinun enkelisi varjelisivat heitä.” [OL 109:10–12, 22.]¹¹

Temppelissä käyminen luo hengellisyyttä. Se on yksi hienoimmista ohjelmista, mitä meillä kirkossa on hengellisyyden kehittämiseksi. Se kääntää lasten sydämet heidän isiensä puoleen ja isien sydämet heidän lastensa puoleen (ks. Mal. 3:24). Se edistää perheen yhteenkuuluvuutta ja ykseyttä.¹²

Kiiruhtakaamme temppeliin.

Kertokaamme lapsillemme niistä hengellisistä tunteista, joita koemme temppelissä. Ja opettakaamme heille vakavammalla mielellä ja luontevammin sitä, mitä voimme sopivuuden rajoissa puhua Herran huoneen tarkoituksista. Pitäkää kodissanne esillä temppelin kuva, jotta lapsenne saavat nähdä sen. Opettakaa heille Herran huoneen tarkoitusperiä. Kannustakaa heitä suunnittelemaan varhaisimmista vuosistaan lähtien, että he menevät sinne ja pysyvät kelvollisina saamaan tämän siunauksen. Valmistakaamme jokaista lähetyssaarnaajaa menemään temppeliin kelvollisena ja tekemään tuosta kokemuksesta vieläkin suurempi kohokohta kuin lähetystyökutsun saamisesta. Suunnitelkaamme ja opettakaamme sitä, että lapsemme solmivat avioliiton Herran huoneessa, ja pyytäkäämme hartaasti heitä tekemään niin. Vakuuttakaamme tarmokkaammin kuin olemme tähän mennessä tehneet, että sillä, missä he solmivat avioliiton ja millä valtuudella heidät julistetaan mieheksi ja vaimoksi, on todellakin merkitystä.¹³

Herra on mieltynyt siihen, että nuoremme menevät kelvollisina temppeliin ja ovat sijaisina kasteilla niiden puolesta, joilla ei ole ollut tilaisuutta mennä kasteelle elämänsä aikana. Herra on mieltynyt siihen, että me menemme kelvollisina temppeliin solmiaksemme henkilökohtaisesti omat liittomme Hänen kanssaan ja tullaksemme sinetöidyiksi puolisoina ja perheenä. Ja Herra on mieltynyt siihen, että me menemme kelvollisina temppeliin toimittamaan näitä samoja pelastavia toimituksia niiden puolesta, jotka ovat kuolleet ja joista monet odottavat innokkaasti, että nämä toimitukset tehdään heidän puolestaan.¹⁴

Saanen nöyrästi ja rakastavasti kannustaa niitä, jotka eivät ole saaneet temppelisiunauksiaan tai joilla ei ole voimassa olevaa temppelisuositusta, tekemään työtä kohti sitä päivää, jolloin voitte astua Herran huoneeseen. Hän on luvannut niille, jotka ovat uskollisia liitoilleen: ”Jos kansani kuulee minun ääntäni ja niiden palvelijoideni ääntä, jotka olen nimittänyt johtamaan kansaani, katso, totisesti minä sanon teille, että sitä ei siirretä pois sijaltaan” (OL 124:45). – – Minä lupaan teille, että omaa hengellisyyttänne, suhdettanne aviopuolisoonne ja perhesuhteitanne siunataan ja vahvistetaan, kun käytte säännöllisesti temppelissä.¹⁵

Olkaamme temppelissä käyvää ja temppeleitä rakastavaa kansaa. Rientäkäämme temppeliin niin usein kuin aika ja varat ja henkilökohtaiset olosuhteet sallivat. Älkäämme käykö temppelissä vain kuolleiden sukulaistemme puolesta, vaan käykäämme myös temppelipalvelun tuomien henkilökohtaisten siunausten vuoksi, sen pyhyyden ja turvan vuoksi, joka suodaan noiden pyhien ja pyhitettyjen seinien suojassa. Temppeli on kauneuden tyyssija, se on ilmoituksen tyyssija, se on rauhan tyyssija. Se on Herran huone. Se on Herralle pyhä. Sen pitäisi olla meillekin pyhä.¹⁶

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Pohdi presidentti Hunterin opetuksia osassa 1. Kuinka voimme asettaa Herran temppelin ”jäsenyytemme suureksi vertauskuvaksi”?
Käy läpi vaatimukset temppelisuosituksen saamiseksi, kuten osassa 2 on esitetty. Kuinka eläminen näiden vaatimusten mukaan on siunannut sinua ja perhettäsi? Miksi meitä vaaditaan pyrkimään siihen, että olisimme puhtaita ja vapaita maailman synneistä, kun menemme temppeliin?
Käy läpi presidentti Hunterin opetukset temppelityön tekemisen siunauksista (ks. osa 3). Kuinka osallistuminen temppelitoimituksiin on siunannut sinua ja perhettäsi? Kuinka voit hyötyä enemmän temppelin siunauksista? Voitko kertoa tilanteesta, jolloin olet tuntenut saaneesi hengellistä voimaa tai ohjausta temppelissä? Ellet ole vielä ollut temppelissä, pohdi, kuinka voit valmistautua saamaan tuon siunauksen.
Millä tavoin voimme auttaa lapsia ja nuoria saamaan tietoa temppeleistä ja oppimaan rakastamaan niitä? (Ks. osa 4.) Kuinka voimme auttaa lapsia ja nuoria saamaan halun solmia avioliitto Herran huoneessa? Miksi on tärkeää, että me menemme temppeliin ”niin usein kuin aika ja varat ja henkilökohtaiset olosuhteet sallivat”?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

Ps. 55:15; Jes. 2:2–3; OL 97:12–17; 110:6–10; 124:39–41; 138:53–54; PKO, ”Temppeli, Herran huone”

Opetusvihje

”Usein oppiaiheeseen sisältyy enemmän aineistoa kuin pystyt käytettävissäsi olevan ajan kuluessa opettamaan. Sinun tulee niissä tapauksissa valita sellaista aineistoa, josta on eniten hyötyä niille, joita opetat.” (Opettaminen, kutsumuksista suurin, 2000, s. 98.)