Luku 17

Suojelkaa ja varjelkaa perhettä

”Koti voi toisinaan vaikuttaa arkipäiväiseltä rutiininomaisine velvollisuuksineen, mutta sen menestyksen tulee olla tärkein kaikista elämämme tavoitteista.”

Howard W. Hunterin elämänvaiheita

Howard W. Hunter varttui rakastavassa, työteliäässä perheessä, missä hän oppi vanhemmiltaan, että onnellisen kodin luominen vaatii usein uhrauksia. Hieman ennen avioitumistaan hän teki uhrauksen, jonka hän tunsi välttämättömäksi tulevan perheensä hyvinvoinnin kannalta.

Howard oli oppinut rakastamaan musiikkia ollessaan pieni poika. Ensin hän oppi soittamaan pianoa ja viulua ja opetteli sitten omin päin soittamaan monia muita soittimia. Teini-iässä hän perusti oman yhtyeen, Hunter’s Croonaders, joka soitti tansseissa ja muissa tilaisuuksissa Boisen alueella Idahossa. Kun hän oli 19-vuotias, hänet ja hänen yhtyeensä palkattiin huolehtimaan kahden kuukauden mittaisen aasianristeilyn musiikista.¹

Risteilyltä palaamistaan seuraavana vuonna hän muutti Etelä-Kaliforniaan, missä hän jatkoi soittamista eri yhtyeissä. Kaliforniassa hän myös tapasi Claire Jeffsin, jota hän kosi keväällä 1931. Neljä päivää ennen kuin he avioituivat, Howard esiintyi yhtyeensä kanssa ja pakkasi sitten soittimensa eikä koskaan enää soittanut ammatikseen. Soittaminen tansseissa ja juhlissa ”oli jossain suhteessa hohdokasta”, hän sanoi, ”ja ansaitsin hyvin”, mutta hänestä tuntui, ettei sellainen elämäntyyli ollut kaikin tavoin sopusoinnussa sellaisen elämän kanssa, jota hän kuvitteli perheelleen. ”Se jätti jälkeensä tyhjiön, sillä olin nauttinut soittamisesta, [mutta] en ole koskaan katunut tuota päätöstä”, hän sanoi vuosia myöhemmin.²

Howardia ja Clairea siunattiin kolmella pojalla: Howard William (Billy), John ja Richard. Heidän surukseen Billy kuoli vauvana. Kun John ja Richard kasvoivat, Hunterit loivat tiiviin perheen. Howard teki pitkää päivää lakimiehenä ja kirkon tehtävissään, mutta hän ja Claire asettivat perheensä etusijalle. Jo kauan ennen kuin kirkko nimesi maanantai-illan perheillaksi, Hunterit varasivat tuon illan evankeliumin opettamiseen, tarinoiden kertomiseen, pelien pelaamiseen ja vierailuihin eri paikoissa. Usein pojat saivat tehtäviä perheillan oppiaiheisiin.

Howard ja hänen poikansa löysivät yhteisiä kiinnostuksen kohteita, kuten junien pienoismallit. He valmistivat junia rakennussarjoista ja kokosivat taidokkaan rautatien kiskoineen, jotka oli kiinnitetty vanerilevyihin. Howard muisteli: ”Yksi mieluisimpia vapaa-ajan puuhiamme oli käydä ratapihoilla – – lähellä Southern Pacific -rautatien Alhambran asemaa hakemassa ideoita ratavaihteisiin ja tarvikkeisiin.”³

Lopulta presidentti ja sisar Hunterin perhe kasvoi niin, että lastenlapsia oli 18. Sen lisäksi että presidentti Hunter kävi pidemmillä vierailuilla lastensa ja lastenlastensa luona, monet hänen käynneistään olivat pikaisia tapaamisia välilaskujen aikana kirkon tehtävien viedessä häntä eri puolille Kaliforniaa. Koska John otti usein lapsensa mukaan lentoasemalle tapaamaan isoisää noiden välilaskujen aikana, he sanoivat tätä toisinaan ukiksi, ”joka asuu lentoasemalla”⁴.

Perhe ”kohoaa – – tärkeydessä kaiken muun edelle elämässä”.

Howard W. Hunterin opetuksia

Perhe on tärkein yksikkö yhteiskunnassa, kirkossa ja iankaikkisuudessa.

Perhe on tärkein yksikkö ajassa ja iankaikkisuudessa ja kohoaa siksi tärkeydessä kaiken muun edelle elämässä.⁵

Kirkolla on velvollisuus – ja valtuus – suojella ja varjella perhettä yhteiskunnan perustuksena. Perhe-elämän malli, joka luotiin ennen maailman perustamista, antaa lapsille mahdollisuuden syntyä isälle ja äidille, jotka ovat aviomies ja vaimo, laillisesti vihittyjä, ja saada hoivansa heiltä. Vanhemmuus on pyhä velvollisuus ja etuoikeus, jonka piiriin lapset otetaan vastaan ”Herran lahjana” (ks. Ps. 127:3).

Huolestunut yhteiskunta alkaa nyt nähdä, että perheen hajoaminen tuo maailmaan onnettomuuksia, joista profeetat ennustivat. Maailman neuvostojen päätöksenteko onnistuu vain silloin kun ne määrittelevät perheen sellaisena kuin Herra on sen ilmoittanut. ”Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa” (Ps. 127:1).⁶

Tavoiteltaessa yksilöiden ja perheiden hyvinvointia on tärkeää muistaa, että kirkon perusyksikkö on perhe. Keskittyessämme perheeseen meidän tulee kuitenkin muistaa, että maailmassa, jossa elämme, perheet eivät rajoitu perinteiseen isän, äidin ja lasten ryhmään. Perheet kirkossakin koostuvat nykyään myös [aviopuolisoista], joilla ei ole lapsia, yksinhuoltajista lapsineen sekä yksinään elävistä naimattomista ihmisistä. – – Jokaisen näistä perheistä täytyy saada pappeuden huolenpitoa. Usein ne, jotka saattavat tarvita eniten huolenpitoa, ovat ne perheet, jotka eivät ole perinteisen perhemallin mukaisia. Huolehtivia ja tehtävälleen omistautuneita kotiopettajia tarvitaan joka kodissa. Ketään ei saisi laiminlyödä.⁷

Presidentti Hunter poikineen, lastenlapsineen ja heidän perheineen 2. lokakuuta 1994, päivä sen jälkeen kun hänet oli hyväksytty kirkon presidentiksi.

Vanhemmat johtavat kotia kumppaneina, ja heillä on ehdoton velvoite suojella ja rakastaa lapsiaan.

Vanhemmuuden vastuulliset tehtävät ovat valtavan tärkeitä. Meidän ponnisteluillamme on iankaikkisia seuraamuksia, jotka tulevat osaksemme ja niiden poikien ja tyttöjen osaksi, joita kasvatamme. Jokaisen isäksi tai äidiksi tulevan ehdoton velvoite on suojella ja rakastaa lapsiaan ja auttaa heitä palaamaan taivaallisen Isänsä luokse. Kaikkien vanhempien tulee ymmärtää, ettei Herra pidä syyttöminä niitä, jotka laiminlyövät nämä vastuulliset tehtävät.⁸

Isillä ja äideillä on suuri vastuu niistä lapsista, jotka on uskottu heidän hoiviinsa. – – Sananlaskujen kirjassa on tämä kehotus vanhemmille:

”Ohjaa lapsi heti oikealle tielle, niin hän vanhanakaan ei siltä poikkea” (Sananl. 22:6).

Parhainta koulutusta, mitä lapselle voidaan antaa, on se, mikä kumpuaa vanhempien esimerkistä. Vanhempien pitää näyttää esimerkkiä, jota nuoret voivat seurata. Kodista, jossa opetetaan vanhurskaita periaatteita, jossa rakastetaan ja kunnioitetaan toinen toista, jossa rukous vaikuttaa perhe-elämään ja jossa arvostetaan sitä, mikä on Jumalan, saa suurta voimaa.⁹

Tehokkaana johtajana toimiminen kotona – – vaatii sekä ajan määrää että laatuaikaa. Perheen opettamista ja johtamista ei saa jättää – – yhteiskunnalle, koululle eikä edes kirkolle.¹⁰

Mies, jolla on pappeus, pitää perhettä Jumalan säätämänä. Tehtävänne perheen johtajana on tärkein ja pyhin velvollisuutenne. – –

Mies, jolla on pappeus, johtaa perheensä osallistumaan kirkon toimintaan, jotta perheenjäsenet tuntevat evankeliumin ja saavat suojaa liitoista ja toimituksista. Jos haluatte nauttia Herran siunauksista, teidän täytyy saattaa oma kotinne järjestykseen. Yhdessä vaimonne kanssa te määrittelette kotinne hengellisen ilmapiirin. Teidän ensimmäinen velvollisuutenne on saada oma hengellinen elämänne järjestykseen tutkimalla säännöllisesti pyhiä kirjoituksia ja rukoilemalla päivittäin. Huolehtikaa siitä, että teillä on pappeus ja temppeliliitot, kunnioittakaa niitä ja rohkaiskaa perhettännekin tekemään niin.¹¹

Mies, jolla on pappeus, kunnioittaa äitiyttä. Äideille on annettu pyhä etuoikeus ”synnyttää ihmissieluja; sillä tässä jatkuu [Isän] työ, jotta hänet kirkastettaisiin” (OL 132:63).

– – Pappeus ei voi onnistua tehtävässään eikä Jumalan tarkoituksia voida täyttää ilman meidän kumppaneitamme. Äidit suorittavat työn, jota pappeus ei voi tehdä. Tämän elämän lahjan vuoksi pappeudenhaltijoilla tulisi olla rajatonta rakkautta lastensa äitejä kohtaan.

[Veljet,] kunnioittakaa vaimonne ainutlaatuista ja Jumalan säätämää tehtävää äitinä Israelissa sekä hänen erityistä kykyään synnyttää lapsia ja hoivata heitä. Meidän on jumalallisen käskyn mukaan lisäännyttävä ja täytettävä maa ja kasvatettava lapsemme ja lastenlapsemme valossa ja totuudessa (ks. Moos. 2:28; OL 93:40). Rakastavana kumppanina te huolehditte osaltanne lapsista. Auttakaa puolisoanne hoitamaan ja pitämään kunnossa kotianne. Auttakaa lastenne opettamisessa, kouluttamisessa ja kurinpidossa.

Teidän tulee säännöllisesti ilmaista vaimollenne ja lapsillenne kunnioituksenne puolisoanne kohtaan. Todellakin yksi suurimmista asioista, mitä isä voi tehdä lastensa hyväksi, on rakastaa heidän äitiään.¹²

Mies, jolla on pappeus, ottaa vaimonsa kumppanikseen kodin ja perheen johtamisessa ja kertoo hänelle kaikki tiedot siihen liittyvistä päätöksistä ja antaa hänen täysin osallistua niihin. Niin kirkossa kuin kotonakin on tarpeen olla johtava virkamies (ks. OL 107:21). Jumalan säädöksellä johtavan virkamiehen tehtävä kodissa kuuluu pappeudenhaltijalle (ks. Moos. 4:22). Herra halusi, että vaimo olisi miehelle avuksi kumppanina – eli kumppani, joka on yhdenvertainen, välttämätön ja täysivaltainen. Vanhurskas johtaminen edellyttää sitä, että mies ja vaimo jakavat vastuun. He toimivat yhdessä kaikissa perhettä koskevissa asioissa. Jos mies toimii yksin tai välittämättä vaimonsa tunteista ja neuvoista perheen johdossa, hän hallitsee vääryydellä.¹³

Me kehotamme teitä, veljet, muistamaan, että pappeus on ainoastaan vanhurskas valtuus. Ansaitkaa lastenne kunnioitus ja luottamus luomalla heihin rakastavat suhteet. Vanhurskas isä varjelee lapsiaan antamalla heille aikaa ja olemalla heidän kanssaan heidän sosiaalisissa, kouluun liittyvissä ja hengellisissä toimissaan ja tehtävissään. Lempeät rakkauden ja hellyyden ilmaisut lapsille ovat yhtä lailla isän kuin äidinkin vastuuna. Kertokaa lapsillenne, että te rakastatte heitä.¹⁴

Meidän kotiemme tulisi olla rakkauden, rukouksen ja evankeliumin opettamisen tyyssijoja.

Meillä on ehdottomasti oltava rakkautta, nuhteettomuutta ja lujia periaatteita kodeissamme. Meidän on sitouduttava pysyvästi avioliittoon, lapsiin ja moraalisuuteen. Meidän on onnistuttava siellä, missä onnistuminen on tärkeintä seuraavalle sukupolvelle.

Varmasti sellainen koti on vahvin ja kaunein, jossa näkee jokaisen ottavan huomioon toistensa tunteet, pyrkivän palvelemaan toisiaan, pyrkivän elämään kodissa niiden periaatteiden mukaan, joita osoitamme julkisemmissa yhteyksissä. Meidän on pyrittävä uutterammin elämään evankeliumin mukaan perhepiirissämme. Kotimme ansaitsee uskollisimman sitoutumisemme. Lapsella on oikeus tuntea, että kotonaan hän on turvassa, suojassa ulkopuolisen maailman vaaroilta ja pahuudelta. Perheen ykseys ja eheys ovat välttämättömiä tämän tarpeen tyydyttämiseksi. Lapsi tarvitsee vanhemmat, jotka ovat onnellisia parisuhteessaan, jotka työskentelevät mielihyvin saavuttaakseen ihanteellisen perhe-elämän, jotka rakastavat lapsiaan vilpittömästi ja epäitsekkäästi ja jotka ovat omistautuneet perheensä menestykselle.¹⁵

Kun perheilta alkujaan esiteltiin kirkon virallisena ohjelmana, ensimmäinen presidenttikunta lupasi: ”Jos pyhät noudattavat tätä neuvoa [pitää perheillat], me lupaamme, että siitä koituu suuria siunauksia. Rakkaus kodissa ja kuuliaisuus vanhempia kohtaan lisääntyvät. Usko Israelin nuorten sydämessä vahvistuu, ja he saavat voimaa vastustaa heitä koettelevia huonoja vaikutuksia ja kiusauksia.” Me vahvistamme luvatut siunaukset niille, jotka uskollisesti pitävät perheillat.

Maanantai-ilta tulee varata perheillaksi. Paikallisten johtajien tulee varmistua siitä, etteivät kirkon rakennukset ja tilat ole käytettävissä, ettei mitään seurakunnan tai vaarnan toimintaa suunnitella maanantai-illoiksi ja että myös muita keskeytyksiä perheiltoihin vältetään.

Perheillan pääpaino tulee olla sillä, että perheenjäsenet tutkivat evankeliumia yhdessä. Me muistutamme kaikkia siitä, että Herra on kehottanut vanhempia opettamaan lapsilleen evankeliumia, rukoilemaan ja pyhittämään lepopäivän. Pyhät kirjoitukset ovat tärkein evankeliumin opettamisen lähde.”¹⁶

Rukoilkaa perheenä sekä aamuin että illoin. Mitä suuria siunauksia saavatkaan elämäänsä lapset, jotka kuulevat vanhempiensa rukoilevan Herraa heidän hyvinvointinsa puolesta. Varmastikin lapset, jotka pääsevät sellaisten vanhurskaiden vanhempien vaikutuspiiriin, ovat paremmin suojautuneita vastustajan vaikutuksia vastaan.¹⁷

Jotta vanhemmat ja lapset voivat ymmärtää paremmin toisiaan, kirkko on omaksunut mallin, joka tunnetaan nimellä ”perheneuvosto”. Tämän neuvoston kutsuvat koolle vanhemmat, jotka johtavat sitä, ja siihen osallistuvat kaikki perheenjäsenet. Se vahvistaa perhesiteitä, takaa lapsille tunteen, että he kuuluvat perheeseen, ja saa heidät vakuuttuneiksi siitä, että vanhemmat ovat kiinnostuneita heidän ongelmistaan. Tämä perheen kokous opettaa keskinäistä kunnioitusta toinen toista kohtaan, poistaa itsekkyyttä ja tähdentää kultaista sääntöä [ks. Matt. 7:12] kotona sekä elämistä puhtaasti. Siinä opetetaan Jumalan palvelemista ja rukousta sekä ystävällisyyttä ja rehellisyyttä. Perheen kohtaama ongelma on yleensä niin lähietäisyydellä, ettei sen todellista kokoa ja merkitystä helposti käsitä, mutta kun perhe on vahva ja yhtenäinen pyrkiessään palvelemaan Jumalaa ja pitämään Hänen käskynsä, monet nykyajan ongelmistamme kaikkoavat.¹⁸

[Veljet,] suhtautukaa vakavasti velvollisuuteenne opettaa evankeliumia perheellenne säännöllisissä perheilloissa, perherukouksessa, hengellisissä tuokioissa, pyhien kirjoitusten lukemishetkinä ja muissa opetustuokioissa. Tähdentäkää eritoten valmistautumista lähetystyöhön ja temppeliavioliittoon. Käyttäkää patriarkkana kotona pappeuttanne suorittamalla asianmukaisia toimituksia perheellenne ja antamalla siunauksia vaimollenne ja lapsillenne. Oman pelastuksenne jälkeen, veljet, mikään ei ole teille yhtä tärkeätä kuin vaimonne ja lastenne pelastus.¹⁹

”Meidän on rukoiltava ja – – kerrottava lapsillemme rakkaudestamme ja huolestamme.”

Onnistunut isä tai äiti on se, joka on rakastanut, joka on uhrautunut, joka on hoitanut ja opettanut ja huolehtinut lapsen tarpeista.

Johtavilla auktoriteeteilla on mahdollisuus tavata ja tulla tuntemaan kaikkialla maailmassa kirkon jäseniä, jotka ovat johdonmukaisesti eläneet hyvää elämää ja kasvattaneet perheensä evankeliumin vaikutuspiirissä. Nämä pyhät ovat nauttineet suurista siunauksista ja hyvänolon tunteesta, jonka voimme kokea tarkastellessamme vanhempina, isovanhempina ja isovanhempien vanhempina kasvatustyömme pitkäkestoisia ja hyviä tuloksia. On selvää, että me kaikki haluaisimme kokea sellaista.

Kirkossa ja maailmassa on kuitenkin monia, jotka elävät syyllisyyttä ja kelvottomuutta tuntien, koska jotkut heidän pojistaan ja tyttäristään ovat eksyneet laumasta. – –

Ymmärrämme, että tunnolliset vanhemmat tekevät parhaansa, ja kuitenkin melkein kaikki tekevät virheitä. Ne, jotka saavat vanhemman tehtävän, ymmärtävät oitis, että he erehtyvät työssään monta kertaa. Taivaallinen Isämme tietää varmasti, että kun Hän antaa henkilapsiaan nuorten ja kokemattomien vanhempien hoivaan, nämä tekevät erehdyksiä ja virhearviointeja. – –

Jokainen meistä on ainutlaatuinen. Jokainen lapsi on ainutlaatuinen. Aivan kuten jokainen meistä alkaa elämän kilpajuoksun eri kohdasta ja aivan kuten jokaisella meistä on erilaisia vahvuuksia ja heikkouksia ja lahjoja, samalla tavalla kutakin lasta on siunattu juuri hänelle kuuluvilla luonteenpiirteillä. Meidän ei pidä olettaa, että Herra tuomitsee yhden menestyksen täysin samalla tavalla kuin jonkun toisen. Vanhempina me usein oletamme, että ellei lapsemme menesty kaikilla aloilla, me olemme epäonnistuneet. Meidän tulisi olla varovaisia tällaisia johtopäätöksiä tehdessämme. – –

Onnistunut isä tai äiti on se, joka on rakastanut, joka on uhrautunut, joka on hoitanut ja opettanut ja huolehtinut lapsen tarpeista. Jos lapsenne kaiken tämän tehtyänne on silti tottelematon tai hankala tai maailmallinen, teitä voi silti kutsua onnistuneiksi. Ehkäpä maailmaan on tullut lapsia, jotka olisivat keille tahansa vanhemmille haasteena missä tahansa olosuhteissa. Samoin on ehkä muita, jotka olisivat keille tahansa vanhemmille iloksi ja siunaukseksi.

Olen huolissani siitä, että on vanhempia, jotka tuomitsevat itsensä ankarasti ja sallivat tällaisten tunteiden tuhota elämänsä, vaikka he ovat tosiasiassa tehneet parhaansa, ja heidän tulisi jatkaa vaellustaan uskossa.²⁰

Isä tai äiti[, jonka lapsi on hairahtunut,] ei ole yksin. Meidän ensimmäiset vanhempamme saivat tuntea tuskaa nähdessään joidenkin lastensa hylkäävän iankaikkisen elämän opetukset. (Ks. Moos. 5:27.) Vuosisatoja myöhemmin Jaakob sai kokea vanhempien poikiensa kateutta ja kaunaa hänen rakasta Joosefiaan kohtaan. (Ks. 1. Moos. 37:1–8.) Suuri profeetta Alma, jolla oli samanniminen poika, rukoili Herraa pitkään poikansa kapinallisen asenteen vuoksi. Häntä epäilemättä piinasi huoli ja suru pojan aiheuttamasta epäsovusta ja jumalattomuudesta kirkkoon kuuluvien keskuudessa. (Ks. Moosia 27:14.) Meidän taivaallinen Isämmekin on menettänyt monia henkilapsistaan maailmalle. Hänelle teidän sydämenne tunteet ovat tuttuja. – –

Älkää luopuko toivosta eksyneen pojan tai tytön suhteen. Monet, jotka ovat tuntuneet täysin menetetyiltä, ovat palanneet. Meidän on rukoiltava ja mahdollisuuksien mukaan kerrottava lapsillemme rakkaudestamme ja huolestamme. – –

Tietäkää, että taivaallinen Isämme ottaa huomioon rakkautemme ja uhrauksemme, huolemme ja murheemme, vaikka monet ponnistelumme eivät olekaan johtaneet toivottuun tulokseen. Vanhempien sydän usein murtuu, mutta heidän on ymmärrettävä, että lopullinen vastuu kuuluu kuitenkin lapselle sen jälkeen, kun vanhemmat ovat opettaneet oikeita periaatteita. – –

Olipa murheemme, huolemme, tuskamme ja vaivamme mikä tahansa, etsikäämme keinoja muuttaa se hyödyksi – ehkäpä voimme auttaa muita välttämään samoja ongelmia, tai kenties voimme oppia paremmin ymmärtämään niiden muiden tunteita, jotka kamppailevat samankaltaisten ongelmien parissa. Voimme varmasti paremmin ymmärtää taivaallisen Isämme rakkautta, kun me rukoiltuamme saamme lopulta tuntea, että Hän ymmärtää ja haluaa meidän katsovan eteenpäin. – –

Emme saa sallia Saatanan milloinkaan huijata meitä ajattelemaan, että kaikki on menetetty. Olkaamme ylpeitä hyvistä ja oikeista teoistamme. Hylätkäämme ja karkottakaamme elämästämme se, mikä on väärin. Kääntykäämme Herran puoleen saadaksemme anteeksiannon sekä voimaa ja lohtua, ja jatkakaamme sitten eteenpäin.²¹

Kotimme tulisi olla pyhä paikka, jossa voi elää evankeliumin periaatteiden mukaan ja jossa Herran Henki voi vallita.

Toivomme, ettette anna lannistumisen voittaa pyrkimyksissänne kasvattaa perhettänne vanhurskaudessa. Muistattehan Herran antaneen tämän käskyn: ”Mutta minun opetuslapseni seisovat pyhissä paikoissa eivätkä horju” (OL 45:32).

Vaikka jotkut tulkitsevat tämän tarkoittavan temppeliä, niin kuin varmasti onkin, se tarkoittaa myös kotia, jossa me elämme. Jos teette uutterasti työtä johtaaksenne perhettänne vanhurskaudessa kannustaen ja osallistuen päivittäiseen perherukoukseen, pyhien kirjoitusten lukemiseen ja perheiltaan ja rakastatte toisianne ja autatte toisianne elämään evankeliumin opetusten mukaan, saatte siunaukset, jotka Herra on luvannut vanhurskaiden jälkeläisten kasvattamisesta.

Yhä jumalattomammassa maailmassa on erittäin tärkeää, että jokainen meistä seisoo pyhissä paikoissa ja sitoutuu olemaan tosi ja uskollinen Jeesuksen Kristuksen evankeliumin opetuksille.²²

Perheessä onnistutaan vain silloin kun vanhemmat rakastavat ja kunnioittavat toisiaan. Aviomiehen, pappeudenhaltijan, tulee pitää vaimoaan mitä korkeimmassa arvossa lastensa edessä, ja vaimon tulee rakastaa ja tukea aviomiestään. Silloin lapset vastaavasti rakastavat vanhempiaan ja toisiaan. Silloin kodista tulee pyhä paikka, jossa voidaan parhaiten elää evankeliumin periaatteiden mukaan ja jossa Herran Henki voi vallita. On paljon suurempaa olla onnistunut isä tai onnistunut äiti kuin kohota johtoasemaan liike-elämässä, yhteiskunnassa tai maailmallisissa asioissa. Koti voi toisinaan vaikuttaa arkipäiväiseltä rutiininomaisine velvollisuuksineen, mutta sen menestyksen tulee olla tärkein kaikista elämämme tavoitteista.²³

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Kun käyt läpi presidentti Hunterin opetuksia osassa 1, mieti perheen tärkeyttä. Mikä on kirkon perhettä koskeva velvollisuus? Kuinka me voimme suojella ja vahvistaa perheitämme?
Pohdi presidentti Hunterin opetuksia siitä, kuinka vanhemmat johtavat kumppaneina kotona (ks. osa 2). Kuinka nämä opetukset voivat auttaa sekä isiä että äitejä? Kuinka vanhemmat voivat päästä ykseyteen kasvattaessaan lapsiaan? Pohdi, kuinka sinä voisit parantaa kotisi hengellistä ilmapiiriä.
Osassa 3 presidentti Hunter antaa neuvoja vahvan perheen perustamisesta. Kuinka me voimme luoda suurempaa ykseyttä ja eheyttä perheeseen? Kuinka perheilta on siunannut perhettäsi? Kuinka perheen pyhien kirjoitusten tutkiminen ja perherukous ovat siunanneet perhettäsi?
Kuinka presidentti Hunterin opetukset osassa 4 voisivat auttaa vanhempia, joiden lapsi on kulkenut harhaan? Kuinka vanhemmat, jotka kokevat surua ja tuskaa, voivat muuttaa sen hyödylliseen käyttöön? Kuinka vanhemmat, isovanhemmat, nuorten johtajat ja muut voivat auttaa lapsia, jotka kulkevat harhaan?
Kun olet lukenut osan 5, mieti presidentti Hunterin opetuksia siitä, kuinka voimme tehdä kodistamme pyhän paikan. Mitä haasteita kohtaamme tehdessämme niin? Kuinka voimme pyrkiä tekemään kodistamme pyhän paikan?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

2. Moos. 20:12; 5. Moos. 6:4–7; Ps. 127:3–5; Ef. 6:1–4; En. 1–3; Moosia 4:14–15; Alma 56:45–48; 3. Nefi 18:21; OL 68:25–28; 93:40; 121:41–46

Opetusvihje

Pyydä luokan jäseniä suunnittelemaan parityönä, kuinka he opettaisivat jonkin osan tästä luvusta perheillassa. Kuinka voisimme tehdä opetuksista ajankohtaisia lapsille ja nuorille? Pyydä muutamaa paria kertomaan suunnitelmistaan luokalle.