Luku 8

Evankeliumin vieminen kaikkeen maailmaan

”Meidän työnämme on pelastaa sieluja, kutsua ihmisiä tulemaan Kristuksen luokse.”

Howard W. Hunterin elämänvaiheita

Vuonna 1979 vanhin Howard W. Hunter, joka oli tuolloin kahdentoista apostolin koorumin jäsen, sanoi: ”Uskon täysin, että lähitulevaisuudessa näemme evankeliumin levittämisessä kaikille kansakunnille joitakin suurimmista edistysaskelista, mitä koskaan on otettu tällä taloudenhoitokaudella tai millään aiemmalla taloudenhoitokaudella. Olen varma, että me pystymme menneisyyttä tarkastellessamme – – toteamaan Luukkaan tavoin: ’Jumalan sana levisi leviämistään’ (Ap. t. 6:7).”¹

Silloin kun vanhin Hunter lausui nuo sanat, poliittiset rajoitukset estivät lähetyssaarnaajia opettamasta evankeliumia useimmissa Itä-Euroopan maissa ja Neuvostoliitossa. Kymmenen vuoden kuluessa monet noista rajoituksista alkoivat poistua. Vuosina 1989 ja 1990 purettiin Berliinin muuri, joka oli erottanut Länsi- ja Itä-Saksan lähes 30 vuoden ajan. Presidentti Hunter palveli tuolloin kahdentoista koorumin presidenttinä ja ilmaisi seuraavia ajatuksia tästä historiallisesta tapahtumasta sekä muista maailmassa silloin tapahtuvista muutoksista:

”Viime aikoina on kiinnitetty paljon huomiota Berliinin muuriin. Tietenkin olemme kaikki mielissämme nähdessämme tuon muurin sortuvan, koska se edustaa uusia vapauksia. – – Kun yritämme ymmärtää sitä sovinnon henkeä, joka pyyhkii yli maapallon, ja sitä, mitä se merkitsee evankeliumin yhteydessä, meidän on kysyttävä itseltämme: Eikö tässä olekin Herran vaikutus poistamassa poliittisia esteitä ja puhkaisemassa aukkoja tähän asti valloittamattomiin muureihin, jotta evankeliumia voidaan opettaa, ja eikö se kaikki tapahdukin jumalallisen suunnitelman ja jumalallisen aikataulun mukaan?”²

Presidentti Hunterista tuntui, että nämä muutokset toivat mukanaan tärkeän ja vastuullisen tehtävän kirkon jäsenille. Hän sanoi, että mitä useampia kansakuntia avautuisi lähetystyölle, sitä enemmän tarvittaisiin lähetyssaarnaajia täyttämään käsky viedä evankeliumi kaikkeen maailmaan.³

Presidentti Hunterin into tavoittaa kaikki Jumalan lapset kansallisuudesta tai uskonnosta riippumatta ilmeni selvästi hänen työssään Lähi-idässä. Ensimmäinen presidenttikunta antoi hänelle Jerusalemissa merkittäviä tehtäviä, kuten Orson Hyden muistopuutarhan sekä Brigham Youngin yliopiston Lähi-idän tutkimuksen Jerusalem-keskuksen rakentamisen valvonnan. Vaikka käännytystyö ei ollut sallittua tuolla alueella, presidentti Hunter loi kestäviä ystävyyssuhteita niiden niin juutalaisten kuin arabienkin keskuudessa, joiden kanssa hän työskenteli. ”Jeesuksen Kristuksen evankeliumin tarkoitus on saada aikaan rakkautta, ykseyttä ja parhaimman laatuista veljeyttä”, hän sanoi.⁴

Työssään Jumalan lasten keskuudessa eri puolilla maailmaa presidentti Hunterin sanoma oli sama: ”Me olemme veljiänne – emme pidä mihinkään kansakuntaan tai kansallisuuteen kuuluvia toisen luokan kansalaisina. Me kutsumme kaikkia – – tutkimaan sanomaamme ja ottamaan vastaan toveruutemme.”⁵

”Jeesuksen Kristuksen evankeliumi – – on maailmanlaajuinen uskonto, jonka sanoma koskee kaikkia.”

Howard W. Hunterin opetuksia

Palautettu evankeliumi on kaikkia ihmisiä varten, ja se perustuu vakaumukseen, että kaikki ovat saman Jumalan lapsia.

Jeesuksen Kristuksen evankeliumi, jota evankeliumia me opetamme ja jonka toimituksia me suoritamme, on maailmanlaajuinen uskonto, jonka sanoma koskee kaikkia. Se ei ole ahdas eikä puolueellinen eikä historian tai muodin oikkujen armoilla. Sen ydin on totta yleismaailmallisesti ja iankaikkisesti. Sen sanoma on tarkoitettu koko maailmalle, ja se on palautettu näinä myöhempinä aikoina täyttämään jokaisen kansakunnan, suvun, kielen ja kansan perustarpeet maan päällä. Se on laadittu jälleen kuten alussa – edistämään veljeyttä, varjelemaan totuutta ja pelastamaan sieluja. – –

Evankeliumin sanomassa koko ihmiskunta on yhtä perhettä, joka polveutuu yhdestä Jumalasta. Kaikki miehet ja naiset ovat paitsi fyysisesti ensimmäisten maanpäällisten vanhempiensa Aadamin ja Eevan jälkeläisiä, myös hengellisesti Jumalan, iankaikkisen Isän, jälkeläisiä. Näin kaikki ihmiset maan päällä ovat kirjaimellisesti veljiä ja sisaria Jumalan perheessä.

Juuri ymmärtämällä ja hyväksymällä tämän Jumalan yleismaailmallisen isyyden kaikki ihmisolennot voivat parhaiten arvostaa Jumalan huolenpitoa heistä ja suhdettaan toisiinsa. Tämä on elämän ja rakkauden sanoma, joka iskee suoraan kaikkia niitä tukahduttavia perinteitä vastaan, jotka perustuvat etniseen taustaan, kieleen, taloudelliseen tai poliittiseen asemaan, oppiarvoon tai kulttuuritaustaan, sillä me olemme kaikki samaa hengellistä alkuperää. Meillä on jumalallinen sukupuu. Jokainen ihminen on Jumalan henkilapsi.

Tässä evankeliumin näkemyksessä ei ole mitään sijaa ahtaalle, kapealle eikä ennakkoluuloiselle näkemykselle. Profeetta Joseph Smith on sanonut: ”Rakkaus on yksi jumaluuden pääpiirteistä, ja sen tulisi ilmetä niissä, jotka pyrkivät olemaan Jumalan poikia. Mies, joka on täynnä Jumalan rakkautta, ei tyydy siunaamaan ainoastaan omaa perhettään, vaan vaeltaa halki koko maailman innokkaana siunaamaan koko ihmiskuntaa.” [Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 346.] – –

Palautettu evankeliumi on jumalallisen rakkauden sanoma kaikille ihmisille kaikkialla perustuen siihen vakaumukseen, että kaikki ihmiset ovat saman Jumalan lapsia. Tämä ensisijainen uskonnollinen sanoma on ilmaistu kauniisti ensimmäisen presidenttikunnan lausunnossa 15. helmikuuta 1978:

”Muinaiseen ja nykyiseen ilmoitukseen perustuen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko opettaa ja julistaa iloiten sitä kristillistä oppia, että kaikki miehet ja naiset ovat veljiä ja sisaria, eivät ainoastaan verisukulaisuuden vuoksi yhteisten kuolevaisten esivanhempien ansiosta vaan myös iankaikkisen Isän kirjaimellisina henkilapsina” (Statement of the First Presidency Regarding God’s Love for All Mankind, 15. helmikuuta 1978).

Myöhempien aikojen pyhät suhtautuvat myönteisesti ja ketään syrjimättä niihin, jotka eivät ole meidän uskoamme. Me uskomme, että he ovat kirjaimellisesti meidän veljiämme ja sisariamme, että me olemme saman taivaallisen Isän poikia ja tyttäriä. Meillä on yhteinen sukuluettelo, joka johtaa Jumalaan.⁶

Kirkon tehtävänä on opettaa evankeliumia kaikille kansakunnille.

Kirkollamme, joka on Jumalan valtakunta maan päällä, on kaikkia kansakuntia koskeva tehtävä. ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen

ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa” (Matt. 28:19–20). Nämä Mestarin lausumat sanat eivät tunne kansallisia rajoja eivätkä ne rajoitu mihinkään etniseen taustaan tai kulttuuriin. Yhtä kansakuntaa ei pidetä toista parempana. Kehotus on selkeä – opettaa kaikkia kansoja. – –

Herran kirkon jäseninä meidän on kohotettava katseemme henkilökohtaisten ennakkoluulojen yläpuolelle. Meidän on havaittava se ehdoton totuus, että Isämme ei todellakaan katso henkilöön. Joskus me loukkaamme kohtuuttomasti muiden kansakuntien veljiä ja sisaria suosimalla yhden kansakunnan edustajia toisten kustannuksella. – –

Kuvitelkaa isää, jolla on monta poikaa, joista jokaisella on erilainen temperamentti, eri taipumukset ja hengelliset ominaisuudet. Rakastaako hän jotakuta poikaa vähemmän kuin jotakuta toista? Ehkäpä poika, joka on vähiten hengellisesti suuntautunut, saa osakseen isänsä huomiota, rukouksia ja pyyntöjä enemmän kuin toiset. Merkitseekö se sitä, että isä rakastaa muita vähemmän? Kuvitteletteko taivaallisen Isämme rakastavan jälkeläisistään yhtä kansallisuutta selvästi enemmän kuin muita? Kirkon jäseninä meitä on syytä muistuttaa Nefin haastavasta kysymyksestä: ”Ettekö tiedä, että kansakuntia on enemmän kuin yksi?” (2. Nefi 29:7.) – –

Veljillemme ja sisarillemme kaikissa kansakunnissa: Me todistamme vakaasti, että Jumala on puhunut meidän päivinämme ja aikanamme, että taivaallisia sanansaattajia on lähetetty, että Jumala on ilmoittanut mielensä ja tahtonsa profeetalle, Joseph Smithille. – –

Kuten Isämme rakastaa kaikkia lapsiaan, meidän täytyy rakastaa kaikkia ihmisiä – jokaiseen etniseen taustaan, kulttuuriin ja kansallisuuteen kuuluvia – ja opettaa heille evankeliumin periaatteita, jotta he ottaisivat sen vastaan ja saisivat tiedon Vapahtajan jumalallisuudesta.⁷

Vaatimattomissa yrityksissämme vahvistaa veljeyttä ja opettaa ilmoitettua totuutta me sanomme maailman ihmisille, mitä presidentti George Albert Smith niin rakastavasti ehdotti:

”Me emme ole tulleet ottamaan teiltä pois sitä totuutta ja hyvettä, joka teillä on. Me emme ole tulleet etsimään teistä vikoja emmekä arvostelemaan teitä. – – Pitäkää kaikki hyvä, mitä teillä on, ja antakaa meidän tuoda teille lisää hyvää, niin että teistä voi tulla onnellisempia ja niin että voitte valmistautua astumaan taivaallisen Isämme kasvojen eteen.”⁸

Meidän työnämme on pelastaa sieluja, kutsua ihmisiä tulemaan Kristuksen luokse, tuoda heidät kasteen vesiin, jotta he voivat edetä polulla, joka johtaa iankaikkiseen elämään. Tämä maailma tarvitsee Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Evankeliumi on ainoa tie, jonka kautta maailma koskaan tulee kokemaan rauhaa.⁹

Me Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet pyrimme tuomaan kaiken totuuden yhteen. Me pyrimme laajentamaan rakkauden ja ymmärryksen piiriä kaikkien maailman asukkaiden keskuudessa. Näin me pyrimme vakiinnuttamaan rauhaa ja onnea sekä kristinuskon että koko ihmiskunnan keskuudessa. – –

Se, minkä perustamisessa Joseph [Smith] oli välineenä, eli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko, on nyt maailmanuskonto, ei vain siksi, että sen jäseniä on nykyisin kaikkialla maailmassa, vaan pääasiassa siksi, että sillä on kokonaisvaltainen ja kattava sanoma, joka perustuu kaiken totuuden hyväksymiseen ja joka on palautettu täyttämään koko ihmiskunnan tarpeet.

– – Me lähetämme tämän rakkauden ja toivon sanoman kaikelle maailmalle. Tulkaa kaiken totuuden Jumalan luo, joka puhuu edelleen lapsilleen profeettojensa välityksellä. Kuunnelkaa sanomaa Hänestä, joka lähettää edelleen palvelijoitaan saarnaamaan ikuista evankeliumia jokaiselle kansakunnalle, suvulle, kielelle ja kansalle. Tulkaa kestitsemään itseänne pöydässä, jonka on kattanut teille Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko. Liittykää meihin pyrkiessämme seuraamaan hyvää paimenta, joka on sen meille antanut.¹⁰

Ne, jotka ovat kokeneet Jeesuksen Kristuksen sovituksen siunaukset, ovat velvollisia todistamaan Hänestä.

Mitä tekemistä sovituksella on lähetystyön kanssa? Aina kun koemme sovituksen siunauksia elämässämme, emme voi olla tuntematta huolta [muiden] hyvinvoinnista.

Mormonin kirja on täynnä esimerkkejä, jotka havainnollistavat tätä periaatetta. Kun Lehi nautti elämän puun hedelmää, mikä oli vertauskuvana sovitukseen osalliseksi pääsemisestä, hän sanoi: ”Aloin toivoa, että perheenikin nauttisi sitä” (1. Nefi 8:12). Koettuaan kääntymyksen ja saatuaan anteeksi syntinsä uskonsa vuoksi Jeesukseen Kristukseen Enos sanoi: ”Aloin toivoa veljieni nefiläisten parasta” (En. 9). Sitten hän rukoili lamanilaisten puolesta, jotka olivat nefiläisten leppymättömiä vihollisia. Sitten meillä on esimerkkeinä Moosian neljä poikaa – Ammon, Aaron, Omner ja Himni – jotka sovituksen ansiosta saivat syntien anteeksiannon ja sitten työskentelivät vuosia lamanilaisten keskuudessa tuodakseen heidät Kristuksen luo. Aikakirja kertoo, etteivät he voineet kestää ajatusta siitä, että yksikään sielu hukkuisi (ks. Moosia 28:3).

Tämä taivaallinen esimerkki siitä, kuinka liiton tehnyt haluaa kertoa evankeliumista muille, havainnollistuu parhaiten Alma nuoremman esimerkissä. Haluaisin lukea teille hänen todistuksensa. – –

”Siitä lähtien aina tähän asti minä olen ponnistellut lakkaamatta johdattaakseni sieluja parannukseen, johdattaakseni heitä maistamaan sitä suurta iloa, jota minä olen maistanut, jotta hekin syntyisivät Jumalasta ja täyttyisivät Pyhällä Hengellä” [Alma 36:24; ks. myös Alma 36:12–23].

Yksi merkittävä omakohtaisen kääntymisemme mittari on halu kertoa evankeliumista muille ihmisille. Tästä syystä Herra on antanut jokaiselle kirkon jäsenelle velvoitteen olla lähetyssaarnaaja.

Kuunnelkaa liittoa, jonka ihminen tekee, kun hänet kastetaan kirkon jäseneksi:

”Te haluatte tulla Jumalan lammastarhaan ja tulla nimitetyiksi hänen kansakseen ja olette halukkaita kantamaan toistenne kuormia, jotta ne olisivat keveitä;

niin, ja olette halukkaita suremaan surevien kanssa, niin, ja lohduttamaan niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa, ja olemaan Jumalan todistajina kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla, missä lienettekin, aina kuolemaan asti, jotta Jumala lunastaisi teidät ja teidät luettaisiin ensimmäiseen ylösnousemukseen kuuluvien joukkoon, jotta saisitte iankaikkisen elämän” (Moosia 18:8–9).

Meidän tulee olla Jumalan todistajina kaikkina aikoina ja kaikkialla, aina kuolemaan asti. Me uudistamme tuon liiton sakramentissa, kun lupaamme ottaa päällemme Kristuksen nimen.

Lähetystyöpalvelu on yksi tärkeä tapa, jolla me otamme päällemme Hänen nimensä. Vapahtaja on sanonut, että jos haluamme ottaa päällemme Hänen nimensä täysin vilpittömin sydämin, meitä on kutsuttu menemään kaikkialle maailmaan ja saarnaamaan Hänen evankeliumiaan kaikille luoduille (ks. OL 18:28). – –

Niillä meistä, jotka ovat tulleet osallisiksi sovituksesta, on velvollisuus todistaa uskollisesti Herrastamme ja Vapahtajastamme. – – Kutsu kertoa evankeliumista muille kuvaa suurta rakkauttamme taivaallisen Isämme lapsia kohtaan sekä Vapahtajaa ja sitä kohtaan, mitä Hän teki meidän hyväksemme.¹¹

Herran avulla me voimme voittaa kaikki evankeliumista kertomiseen liittyvät esteet.

Kun muurit itäisessä Euroopassa – – ja monissa muissa osissa maailmaa sortuvat, lisääntyy varmasti siitä johtuva tarve saada lisää lähetyssaarnaajia täyttämään jumalallinen tehtävä viedä evankeliumi kaikkeen maailmaan! Olemmeko me valmiit vastaamaan tuohon tilanteeseen?

Tyydyttääksemme uudet vaatimukset, joita tässä suuressa viimeisten aikojen lähetystyössä meille asetetaan, joidenkuiden meistä (etenkin vanhemman sukupolven, jonka lapset ovat jo varttuneet aikuisiksi) pitää kenties arvioida tilannetta ja päättää, onko niiden ”muurien”, jotka me olemme pystyttäneet omaan mieleemme, tarpeen sortua.

Esimerkiksi miten on laita sen ”mukavuusmuurin”, joka näyttää estävän monia aviopareja ja naimattomia lähtemästä lähetystyöhön? Entäpä se velan aiheuttama ”taloudellinen muuri”, joka vaikuttaa muutamien jäsenten kykyyn lähteä, tai ”lastenlasten muuri” tai ”terveysmuuri” tai ”itseluottamuksen puutteen muuri” tai ”itsetyytyväisyyden muuri” tai ”rikkomuksen muuri” tai pelon, epäilyksen tai omahyväisyyden muurit? Epäileekö kukaan todella hetkeäkään, etteikö hän Herran avulla voisi saada nuo muurit romahtamaan?

Meille on annettu etuoikeus syntyä näinä viimeisinä aikoina eikä jonkin aiemman taloudenhoitokauden aikana, jotta auttaisimme viemään evankeliumin kaikkeen maailmaan. Tässä elämässä ei ole suurempaa kutsumusta. Jos tyydymme piileskelemään itse pystyttämiemme muurien takana, me luovumme tieten tahtoen siunauksista, jotka muutoin saisimme. Herra selittää nykyajan ilmoituksessa tuota suurta tarvetta:

”Sillä katso, vainio on jo vaalennut korjattavaksi, ja katso, se, joka panee sirppinsä työhön kaikin voimin, se kokoaa varastoon, jottei menehdy, vaan tuottaa pelastuksen sielulleen” (OL 4:4).

Herra jatkaa selittämällä tässä samassa ilmoituksessa ne pätevyysvaatimukset, jotka meidän tulee täyttää ollaksemme hyviä lähetyssaarnaajia. Koska Hän tietää oikein hyvin heikkoutemme ja epäilyksemme seisoessamme itse pystyttämämme muurin valtavan portin edessä, Hän vakuuttaa meille, että me saamme jumalallista apua kaikkien esteiden voittamiseen, jos vain teemme oman osamme, ja lupaa yksinkertaisesti: ”Pyytäkää, niin te saatte; kolkuttakaa, niin teille avataan” (OL 4:7).

Herra siunatkoon meitä niin, etteivät mielemme muurit estäisi meitä saamasta siunauksia, jotka voivat olla meidän.¹²

Yhä uudelleen palvelutyössään kuolevaisuudessa Herramme esitti kutsun, joka oli sekä kehotus että haaste. Pietarille ja Andreakselle Kristus sanoi: ”Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia.” (Matt. 4:19.) – –

Aiemmat profeetat ovat opettaneet, että jokaisen kykenevän, kelvollisen nuoren miehen tulee palvella kokoaikaisessa lähetystyössä. Minä tähdennän tuota tarvetta tänään. Me tarvitsemme myös paljon kyvykkäitä, kypsiä avioparejamme palvelemaan lähetyskentällä. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.” (Luuk. 10:2.)¹³

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Pohdi presidentti Hunterin opetuksia siitä, että evankeliumi on kaikkia ihmisiä varten ja että se perustuu totuuteen, että me kaikki olemme Jumalan lapsia. (Ks. osa 1.) Kun kerromme evankeliumista, kuinka se, että pidämme mielessämme, että jokainen ihminen on kirjaimellisesti veljemme tai sisaremme, voi auttaa meitä?
Mitä opimme osassa 2 olevien presidentti Hunterin opetusten perusteella siitä, mitä taivaallinen Isä ajattelee lapsistaan? Miten voimme rakastaa kaikkia ihmisiä enemmän ja kertoa heille paremmin evankeliumista?
Kuinka vastaisit presidentti Hunterin kysymykseen: ”Mitä tekemistä sovituksella on lähetystyön kanssa?” (Ks. osa 3.) Kuinka voit lisätä haluasi kertoa evankeliumista toisille? Mitä siunauksia olet saanut, kun olet kertonut evankeliumista jollekulle – tai joku on kertonut siitä sinulle?
Kun olet tutkinut osan 4, pohdi, mitkä ”muurit” estävät sinua saamasta lähetystyön siunauksia. Keskustele muiden kanssa keinoista voittaa nämä esteet.

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

Aam. 9:9; 2. Nefi 2:6–8; Moosia 28:1–3; Alma 26:37; OL 18:10–16; 58:64; 68:8; 88:81; 90:11; 123:12; JS–M 31

Opetusvihje

”Pyhä Henki voi innoittaa yhtä tai useampia oppilaistasi esittämään näkemyksiä, joita toisten on tarpeen kuulla. Ole avoin saamallesi Hengen innoitukselle pyytää vastauksia tietyiltä ihmisiltä. Voit tuntea innoitusta pyytää jotakuta sellaistakin oppilasta ilmaisemaan ajatuksiaan, joka ei ole oma-aloitteisesti osallistunut.” (Opettaminen, kutsumuksista suurin, 2000, s. 63.)