Miksi minä tarvitsen Jeesusta Kristusta

Tracy Y. Browning

toinen neuvonantaja Alkeisyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa

Meidän on välttämätöntä ymmärtää suhteemme Vapahtajaan.

”Miksi minä tarvitsen Jeesusta Kristusta?” Se on merkittävä kysymys sinulle itsellesi – ei yhteisesti ”kaikki” tai perheessäsi ”me”. Vaan todellakin ”minä”. Mikä on minun vastaukseni tuohon kysymykseen?

Vastaus, jonka löysin itse, tuli osoittaessani uskoa henkilökohtaisilla teoilla: pyrin päivittäin elämään liittojeni mukaan, myös kasteenliittoni mukaan, ja opettelin kuuntelemaan Herran ääntä Hänen Henkensä välityksellä. Ja mikä tärkeintä, vastaus keskittyi suhteeseeni Vapahtajaani.

Suhde Vapahtajaan

Voin luottavaisin mielin luetella syitä, miksi tarvitsen vanhempiani tai lähimpiä ystäviäni. Olen vaalinut noita ihmissuhteita säännöllisesti. Heidän arvonsa elämässäni on yhtä näkyvä ja vakaa kuin aika ja vaiva, jota panostan ollakseni heidän lähellään yksinkertaisin tavoin kuten keskustelemalla säännöllisesti heidän kanssaan, tutustumalla heihin ja antamalla heidän vanhurskaan viisautensa vaikuttaa elämääni.

Suhteemme Jeesukseen Kristukseen voi noudattaa samankaltaista mallia. Päivittäinen rukous taivaalliselle Isälle Jeesuksen Kristuksen nimessä on välttämätöntä. Samoin on se, että opettelee tuntemaan Vapahtajaa tutkimalla pyhiä kirjoituksia, lukemalla profeettojen ja apostolien sanoja ja kuuntelemalla Henkeä. Syvennän tuota suhdetta, kun annan kaiken, mitä opin, vaikuttaa elämääni ja luonteeseeni.

Mieti myös pelastussuunnitelmaa. Tuo nimi, ”pelastussuunnitelma”, antaa ymmärtää, että sinä ja minä – kaikki ihmiset – tarvitsemme pelastamista ja että tuo pelastus on osa tämän elämän suunnitelmaa. Me tarvitsimme apua emmekä voisi pelastaa itseämme.

Jumala kuitenkin lähetti meidät maan päälle antaen ikuisen lupauksen, että Hän tarjoaisi Vapahtajan, Jeesuksen Kristuksen, joka voittaisi esteet, jotka erottavat meidät Jumalasta.¹ Ja kun me teemme liiton Jumalan kanssa, Hän lupaa tehdä kaiken voitavansa – viemättä meiltä kykyämme valita – auttaakseen meitä pitämään pyhät lupauksemme Hänelle.²

Minun piti tietää, että Hän ymmärsi

Menin kasteelle, kun olin 16-vuotias ja asuin New York Cityssä Yhdysvalloissa. Alkuun minusta tuntui, että kesti kauan sovittaa yhteen juuri saamani usko ja siihen kuuluva liittosuhde Jumalaan sekä suhteeni ystäviini.

Olin huolissani siitä, ettei minulla olisi koulussa ystäviä, joiden kanssa voisin olla, sillä ystäväni olivat tottuneet tekemään asioita, joiden aloin käsittää olevan vahingollisia hengellisyydelleni ja jotka eivät olleet sopusoinnussa sen kanssa, että olin ottanut Jeesuksen Kristuksen nimen päälleni. Tiesin, että Jeesus Kristus halusi minun tekevän parempia valintoja.

En kuitenkaan tiennyt, ymmärsikö Vapahtaja, kuinka ristiriitaiselta minusta tuntui. Jokainen päivä oli vaikeampi, kun minua pyydettiin tekemään asioita, joiden tiesin olevan huonoja. Toisinaan pidin niitä vaarattomina, mutta tiesin, että tein kompromisseja asioissa, joissa minun ei pitäisi niitä tehdä.

Minun piti saada tietää, että Vapahtaja ymmärsi, kuinka yksinäiseksi ja syylliseksi tunsin itseni, kun edes harkitsin evankeliumin tasovaatimusten madaltamista voidakseni tuntea yhteenkuuluvuutta ystävieni kanssa. Tuntui kuin olisin ollut hukkumassa. Tarvitsin pelastamista. Tarvitsin Jeesusta Kristusta.

Kun suhteeni Häneen syveni

Suhteeni Jeesukseen Kristukseen syveni, kun sain omalla kohdallani selville, miksi minä tarvitsin Häntä. Silloin en enää pelkästään tiennyt, että minun pitäisi elää evankeliumin mukaan, vaan aloin ymmärtää, miksi halusin elää evankeliumin mukaan, ja pyytää apua siihen. Yksinkertaisesti polvistuin ja vuodatin sydämeni Jumalalle toivoen, että Hän välitti minusta ja ongelmastani, että pelastussuunnitelman tarkoituksena oli auttaa minua ja että myös minun onnellisuuteni oli osa suunnitelmaa.

Presidentti Russell M. Nelson on opettanut: ”Kun sinä ja minä olemme tehneet liiton Jumalan kanssa, meidän suhteemme Häneen tulee paljon läheisemmäksi kuin ennen liittoamme. – – Koska olemme tehneet liiton Jumalan kanssa, Hän ei koskaan väsy pyrkimyksissään auttaa meitä emmekä me koskaan uuvuta Hänen armollista kärsivällisyyttään meitä kohtaan.”³

Puhuin taivaallisen Isän kanssa siitä, kuinka syyllinen olo minulla oli, kuinka en tiennyt, mitä tehdä pitääkseni sekä tasovaatimukseni että ystäväni. Kerroin Hänelle, että tunsin itseni onnettomaksi ja että Hänen apunsa todella olisi tervetullutta.

Siinä polvistuneena aloin kokea rauhaa. Tämä rauhallinen tunne auttoi minua ymmärtämään, että Vapahtaja tiesi, miltä minusta tuntui, ja että Hän välittää – itse asiassa aika lailla.

Kun olen tullut vanhemmaksi ja saanut lisää näkökulmaa, ymmärrän, että joka kerta kun tulen Jumalan luo pyytämään apua tai anteeksiantoa, on kuin minut kuvaannollisesti kuljetettaisiin Getsemanen puutarhaan, jossa Vapahtajamme vapisi tuskassa ja alkoi kärsiä sekä ruumiissa että hengessä niistä virheistä ja synneistä, jotka erottavat meidät Jumalasta.⁴ Se on muistutus siitä, että Hän ymmärtää, mitä minä koen – paremmin kuin kukaan muu koskaan voisi.

En ollut yksin

Kun nousin polviltani, Henki auttoi minua huomaamaan joitakin asioita ja innoitti minua tekemään muita asioita. Ensiksi muistin, että yksi ystävistäni oli muslimi eikä häntä koskaan pyydetty tinkimään tasovaatimuksistaan, koska me kunnioitimme hänen uskoaan ja ymmärsimme, että oli tiettyjä asioita, joita hän ei tekisi. Tunsin innoitusta kertoa uudesta uskostani ystävilleni, jotta hekin voisivat ymmärtää paremmin minua ja sitä, miksi uudet tasovaatimukseni ovat tärkeitä minulle.

Aloitin pienestä. Kerroin eräälle ystävälle, kuinka vaikeaa minulla oli ollut. Hän oli ystävällinen ja kunnioittava. Hän auttoi minua, kun puhuin muiden ystävieni kanssa. Kaikki eivät ymmärtäneet, mutta ajan myötä näin, että he laativat sellaisia suunnitelmia, joissa voisin olla mukana ja joissa en rikkoisi lupauksiani Jumalalle.

Tiedän, että me kaikki tarvitsemme enemmän voimaa vastustaaksemme maailman jatkuvaa vaikutusta. Liittojen pitäminen auttaa siinä, ja Jeesus Kristus on liittojemme ytimessä.⁵ Tämän opin ymmärtämään omakohtaisesti – miksi minä tarvitsen Jeesusta Kristusta.

Kotiin Jumalan luo pääseminen ei ole asia, jonka voin tehdä omin voimin. Ja on monia päivittäisiä pieniä askelia ja jokapäiväisiä kokemuksia, joita minä – ja me kaikki – teemme sillä matkalla kotiin. Mutta kuinka siunattuja me olemmekaan liittojen solmijoina ja liittojen pitäjinä, sillä Jumala ”ei koskaan väsy pyrkimyksissään auttaa meitä”, kunnes me pääsemme perille.