Valopatsaita ja valonsäteitä

Vanhin Alexander Dushku

seitsemänkymmenen koorumista

Mekin voimme saada oman valopatsaan – yksi säde kerrallaan.

Sanomani on niille, jotka kantavat huolta todistuksestaan, koska eivät ole saaneet häkellyttäviä hengellisiä kokemuksia. Rukoilen, että voin antaa hieman rauhaa ja varmuutta.

Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palautus alkoi valon ja totuuden valtavalla tulvahduksella! New Yorkin osavaltion pohjoisosassa Yhdysvalloissa teini-ikäinen poika, jolla on hyvin tavallinen nimi Joseph Smith, menee metsikköön rukoilemaan. Hän on huolissaan sielustaan ja asemastaan Jumalan edessä. Hän pyytää anteeksiantoa synneistään. Ja hän on hämmentynyt siitä, mihin kirkkoon liittyä. Hän tarvitsee selkeyttä ja rauhaa – hän tarvitsee valoa ja tietoa.¹

Kun Joseph polvistuu rukoilemaan ja esittämään sydämensä toiveita Jumalalle, hänet ympäröi synkkä pimeys. Jokin paha, ahdistava ja hyvin todellinen yrittää pysäyttää hänet – kahlita hänen kielensä, niin ettei hän voi puhua. Pimeyden voimat käyvät niin voimakkaiksi, että Joseph luulee kuolevansa. Mutta hän ponnistaa kaikki voimansa Jumalan avuksi huutamiseen, jotta Jumala vapauttaisi hänet tämän vihollisen vallasta, joka on käynyt häneen käsiksi. Ja sitten, ”juuri sinä hetkenä, jona [hän on] valmis vaipumaan epätoivoon ja antautumassa turmioon”, kun hän ei tiedä, jaksaako hän enää sinnitellä, loistava kirkkaus täyttää lehdon, karkottaa pimeyden ja hänen sielunsa vihollisen.²

Aurinkoa kirkkaampi ”valopatsas” laskeutuu vähitellen hänen ylleen. Esiin ilmestyy yksi persoona ja sitten toinen.³ Heidän ”[hohdettaan ja kirkkauttaan] on mahdoton kuvata”. Ensimmäinen, taivaallinen Isämme, lausuu hänen nimensä ”osoittaen toista: [Joseph!] Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!”⁴

Tuon valon ja totuuden häkellyttävän tulvahduksen myötä palautus on alkanut. Sitä seuraa todellinen jumalallisen ilmoituksen ja siunausten tulva: uusia pyhiä kirjoituksia, palautettuja pappeuden avaimia, apostoleja ja profeettoja, toimituksia ja liittoja sekä Herran todellisen ja elävän kirkon uudelleen perustaminen – kirkon, joka jonakin päivänä täyttäisi maan Jeesuksen Kristuksen valolla ja todistuksella sekä Hänen palautetulla evankeliumillaan.

Kaikki tämä ja paljon muutakin alkoi pojan äärimmäisessä tarpeessa lausutusta rukouksesta ja valopatsaasta.

Meilläkin on omia äärimmäisen suuria tarpeita. Mekin tarvitsemme vapautumista hengellisestä hämmennyksestä ja maailmallisesta pimeydestä. Meidänkin on tarpeen tietää omalta osaltamme.⁵ Se on yksi syy, miksi presidentti Russell M. Nelson on kutsunut meitä: ”Täyttäkää itsenne palautuksen loistavalla valolla.”⁶

Yksi palautuksen suurista totuuksista on, että taivaat ovat avoinna – että mekin voimme saada valoa ja tietoa korkeudesta. Todistan, että tämä on totta.

Mutta meidän täytyy varoa hengellistä ansaa. Toisinaan uskolliset kirkon jäsenet lannistuvat ja jopa ajautuvat pois, koska eivät ole saaneet häkellyttäviä hengellisiä kokemuksia – koska he eivät ole kokeneet omaa valopatsastaan. Presidentti Spencer W. Kimball varoitti: ”Odottaessaan aina jotakin näyttävää monet saattavat olla huomaamatta ilmoitetun tiedon jatkuvaa virtaa.”⁷

Samalla tavoin presidentti Joseph F. Smith muisteli: ”Herra pidätti minulta ihmeet [kun olin nuori] ja näytti minulle totuuden, rivin rivin päälle ja käskyn käskyn päälle, milloin siellä, milloin täällä.”⁸

Tämä on Herran tyypillinen malli, veljet ja sisaret. Valopatsaan lähettämisen sijaan Herra lähettää meille valonsäteen, sitten toisen ja sitten toisen.

Näitä valon säteitä vuodatetaan jatkuvasti yllemme. Pyhissä kirjoituksissa opetetaan, että Jeesus Kristus on ”maailman valo ja elämä”⁹, että Hänen ”[Henkensä] antaa valon jokaiselle ihmiselle, joka tulee maailmaan”¹⁰, ja että Hänen valonsa ”täyttää avaruuden äärettömyyden” antaen ”elämän kaikelle”¹¹. Kristuksen valo on kirjaimellisesti kaikkialla ympärillämme.

Jos olemme saaneet Pyhän Hengen lahjan ja pyrimme osoittamaan uskoa, tekemään parannusta ja kunnioittamaan liittojamme, niin me olemme kelvollisia saamaan näitä jumalallisia säteitä jatkuvasti. Vanhin David A. Bednarin mieleenpainuvan ilmauksen mukaan ”me ’elämme ilmoituksessa’”¹².

Silti jokainen meistä on erilainen. Yksikään ihminen ei koe Jumalan valoa ja totuutta täsmälleen samalla tavalla kuin toinen. Miettikää hetki sitä, kuinka te koette Herran valoa ja Henkeä.

Olette saattaneet kokea näitä valon ja todistuksen tulvahduksia, kun mieleenne on puhuttu rauhaa jostakin asiasta, joka on huolestuttanut teitä.¹³

Tai kun vaikutelma – hiljainen, vieno ääni – on asettunut mieleenne ja sydämeenne¹⁴ ja kehottanut teitä tekemään jotakin hyvää, kuten auttamaan jotakuta.

Ehkä olette olleet kirkon oppiluokassa – tai nuorten leirillä – ja tunteneet vahvaa halua seurata Jeesusta Kristusta ja pysyä uskollisena.¹⁵ Ehkä olette jopa nousseet seisomaan ja lausuneet todistuksen, jonka toivoitte olevan totta, ja sitten tunteneet sen olevan.

Tai ehkä olette rukoilleet ja tunteneet iloista varmuutta siitä, että Jumala rakastaa teitä.¹⁶

Olette ehkä kuulleet jonkun todistavan Jeesuksesta Kristuksesta, ja se on koskettanut sydäntänne ja täyttänyt teidät toivolla.¹⁷

Ehkäpä olette lukeneet Mormonin kirjaa ja jokin jae on puhutellut sieluanne, aivan kuin Jumala olisi pannut sen sinne juuri teitä varten – ja sitten olette käsittäneet, että Hän tosiaan on.¹⁸

Olette saattaneet tuntea Jumalan rakkauden muita kohtaan, kun olette palvelleet heitä.¹⁹

Tai ehkä teidän on vaikea tuntea Hengen vaikutusta sillä hetkellä masennuksen tai ahdistuksen vuoksi, mutta saatte kallisarvoisen lahjan ja uskon katsoa taaksepäin ja huomata aiemmat ”Herran lempeät armoteot”²⁰.

Tarkoitan, että on monia tapoja vastaanottaa todistuksen taivaallisia säteitä. Nämä ovat tietenkin vain muutamia. Ne eivät ehkä ole dramaattisia, mutta ne kaikki ovat osa todistustamme.

Veljet ja sisaret, en ole nähnyt valopatsasta, mutta teidän laillanne olen kokenut monia jumalallisia säteitä. Vuosien varrella olen yrittänyt vaalia tällaisia kokemuksia. Olen huomannut, että kun teen niin, tunnistan ja muistan niitä vieläkin enemmän. Tässä on muutamia esimerkkejä omasta elämästäni. Ne eivät ehkä ole kovinkaan vaikuttavia joillekin, mutta minulle ne ovat arvokkaita.

Muistan olleeni eräässä kastetilaisuudessa riehakas teini-ikäinen. Kun kokous oli alkamassa, tunsin Hengen kehottavan minua istumaan ja olemaan kunnioittava. Istuin alas ja olin hiljaa koko loppukokouksen ajan.

Ennen lähetystyötäni pelkäsin, ettei todistukseni ollut riittävän vahva. Kukaan perheestäni ei ollut koskaan palvellut lähetystyössä, enkä tiennyt, pystyisinkö siihen. Muistan, kuinka tutkin ja rukoilin epätoivoisesti saadakseni varmemman todistuksen Jeesuksesta Kristuksesta. Sitten yhtenä päivänä, kun anoin taivaalliselta Isältä, tunsin voimallisen valon ja lämmön tunteen. Ja minä tiesin. Minä vain tiesin.

Muistan, kuinka eräänä yönä vuosia myöhemmin heräsin ja tunsin ”puhtaan älyn” kertovan minulle, että minut kutsuttaisiin palvelemaan vanhinten koorumissa.²¹ Kaksi viikkoa myöhemmin minut kutsuttiin.

Muistan erään yleiskonferenssin, jossa eräs rakas kahdentoista apostolin koorumin jäsen lausui juuri ne todistuksen sanat, jotka toivoin kuulevani ja mistä olin maininnut ystävälleni.

Muistan polvistuneeni satojen veljien kanssa rukoilemaan erään rakkaan ystävän puolesta, joka makasi tajuttomana hengityslaitteessa pienessä, kaukaisessa sairaalassa, kun hänen sydämensä oli pysähtynyt. Kun yhdistimme sydämemme anomaan hänen henkensä puolesta, hän heräsi ja veti hengityslaitteen putken omasta kurkustaan. Nykyään hän palvelee vaarnanjohtajana.

Ja muistan, kuinka kerran heräsin voimallisten hengellisten tunteiden vallassa nähtyäni elävän tuntuisen unen rakkaasta ystävästä ja opastajasta, joka oli kuollut aivan liian varhain jättäen valtavan aukon elämääni. Hän hymyili ja oli iloinen. Tiesin, että hänellä oli kaikki hyvin.

Nämä ovat itse kokemiani säteitä. Teillä on ollut omia kokemuksianne – omia valon täyttämiä todistuksen tulvahduksia. Kun tunnistamme, muistamme ja kokoamme näitä säteitä yhteen²², alkaa tapahtua jotakin ihmeellistä ja voimallista. ”Valo liittyy valoon” – ”totuus omaksuu totuutta”²³. Todistuksen yhden säteen todellisuus ja voima vahvistuu ja yhdistyy toiseen ja sitten toiseen ja vielä toiseen. Rivi rivin päälle, opetus opetuksen päälle, säde täällä ja säde tuolla – yksi pieni, kallisarvoinen hengellinen hetki kerrallaan – meissä kasvaa valon täyttämä, hengellisten kokemusten ydin. Ehkä yksikään säde ei ole kyllin vahva tai kyllin kirkas muodostamaan kokonaista todistusta, mutta yhdessä niistä voi tulla valo, jota epäilyksen pimeys ei voi voittaa.

”Oi, eikö tämä sitten ole todellista?” Alma kysyy. ”Minä sanon teille: Kyllä, sillä se on valoa.”²⁴

”Se, mikä on Jumalasta, on valoa”, Herra opettaa meille, ”ja se, joka ottaa vastaan valoa ja pysyy Jumalassa, saa lisää valoa; ja se valo kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka.”²⁵

Se, merkitsee, veljet ja sisaret, että aikanaan ja toimimalla ”hyvin uutterasti”²⁶ mekin voimme saada oman valopatsaamme – yksi säde kerrallaan. Ja tuon valopatsaan keskeltä mekin löydämme rakastavan taivaallisen Isän, joka kutsuu meitä nimeltä, ohjaa meitä Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen puoleen ja kutsuu meitä: ”Kuule Häntä!”

Minä todistan Jeesuksesta Kristuksesta, että Hän on koko maailman – ja teidän henkilökohtaisen maailmanne ja minun maailmani – valo ja elämä.

Todistan, että Hän on todellisen ja elävän Jumalan todellinen ja elävä Poika ja että Hän on tämän toden ja elävän kirkon johdossa, jota ohjaavat ja johtavat Hänen todet ja elävät profeettansa ja apostolinsa.

Tunnistakaamme Hänen loistava valonsa, ottakaamme se vastaan ja sitten maailman pimeyden sijaan valitkaamme Hänet – aina ja ikuisesti. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.