Luottakaa Herraan
Meidän suhteemme Jumalaan kasvaa vain siinä määrin kuin olemme valmiita panemaan luottamuksemme Häneen.
Perheessämme leikimme joskus leikkiä, josta käytämme nimeä ”hullu luottamusharjoitus”. Ehkäpä tekin olette leikkineet sitä. Kaksi ihmistä seisoo noin metrin päässä toisistaan, toinen selin toiseen. Takana olevan henkilön merkistä edessä oleva henkilö kaatuu taaksepäin ystävänsä odottavien käsivarsien turviin.
Luottamus on kaikkien suhteiden perusta. Ratkaisevan tärkeä kysymys kaikissa suhteissa on: ”Voinko luottaa toiseen ihmiseen?” Suhde syntyy vasta, kun ihmiset ovat valmiita luottamaan toisiinsa. Se ei ole suhde, jos toinen luottaa täysin mutta toinen ei.
Jokainen meistä on taivaallisen Isän rakas henkipoika tai -tytär.1 Mutta vaikka hengellinen sukutausta luo perustan, se ei itsessään luo merkityksellistä suhdetta Jumalaan. Suhde voidaan rakentaa vain, kun me päätämme luottaa Häneen.
Taivaallinen Isä haluaa luoda läheisen, henkilökohtaisen suhteen jokaiseen henkilapseensa.2 Jeesus ilmaisi tätä halua, kun Hän rukoili: ”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme.”3 Suhde, johon Jumala pyrkii jokaisen henkilapsen kanssa, on niin läheinen ja henkilökohtainen, että Hän voi jakaa kaiken, mitä Hänellä on ja mitä Hän on.4 Tällainen syvä, kestävä suhde voi kehittyä vain silloin, kun se perustuu täydelliseen, kokonaisvaltaiseen luottamukseen.
Taivaallinen Isä on omalta osaltaan alusta asti pyrkinyt viestimään ehdottoman luottamuksensa jokaisen lapsensa jumalallisiin mahdollisuuksiin. Luottamus on sen suunnitelman perustana, jonka Hän esitti kasvamistamme ja edistymistämme varten ennen maan päälle tuloamme. Hän opettaisi meille iankaikkisia lakeja, loisi maan, soisi meille kuolevaisen ruumiin, antaisi meille lahjan valita itse ja sallisi meidän oppia ja kasvaa tekemällä omia valintojamme. Hän haluaa meidän tekevän valinnan noudattaa Hänen lakejaan ja palata nauttimaan iankaikkisesta elämästä Hänen ja Hänen Poikansa luona.
Koska taivaallinen Isä tiesi, ettemme aina tekisi hyviä valintoja, Hän valmisti meille myös keinon välttyä huonojen valintojen seurauksilta. Hän antoi meille Vapahtajan – Poikansa Jeesuksen Kristuksen – sovittamaan syntimme ja tekemään meidät jälleen puhtaiksi, jos teemme parannuksen.5 Hän kutsuu meitä käyttämään parannuksen kallisarvoista lahjaa säännöllisesti.6
Jokainen äiti ja isä tietää, miten vaikeaa on luottaa lapseen riittävän paljon, että sallii hänen tehdä omia valintoja, varsinkin kun äiti ja isä tietävät, että lapsi todennäköisesti tekee virheitä ja kärsii niiden seurauksena. Silti taivaallinen Isä sallii meidän tehdä valintoja, jotka auttavat meitä saavuttamaan jumalalliset mahdollisuutemme! Kuten vanhin Dale G. Renlund on opettanut: ”[Hänen tavoitteenaan] vanhemmuudessa ei ole saada lapsiaan tekemään sitä, mikä on oikein. Hänen tavoitteenaan on saada lapsensa valitsemaan sen tekeminen, mikä on oikein, ja lopulta tulemaan Hänen kaltaisikseen.”7
Huolimatta siitä, että Jumala luottaa meihin, meidän suhteemme Häneen kasvaa vain siinä määrin kuin olemme valmiita panemaan luottamuksemme Häneen. Haasteena on se, että me elämme langenneessa maailmassa ja olemme kaikki kokeneet luottamuksen menettämisen epärehellisyyden, manipuloinnin, pakottamisen tai muiden olosuhteiden vuoksi. Tultuamme kerran petetyksi meidän voi olla vaikea luottaa jälleen muihin. Nämä kielteiset kokemukset luottamuksesta epätäydellisten kuolevaisten kanssa saattavat myös vaikuttaa halukkuuteemme luottaa täydelliseen taivaalliseen Isään.
Useita vuosia sitten kaksi ystävääni, Leonid ja Valentina, ilmaisivat kiinnostusta liittyä kirkon jäseniksi. Kun Leonid alkoi oppia evankeliumia, hänen oli vaikea rukoilla. Leonid oli aiemmin elämässään kärsinyt häntä ylempänä olevien manipuloinnista ja kontrollista, ja hänelle oli kehittynyt epäluottamus auktoriteetteja kohtaan. Nämä kokemukset vaikuttivat hänen kykyynsä avata sydämensä ja ilmaista henkilökohtaisia tunteita taivaalliselle Isälle. Ajan ja tutkimisen myötä Leonid oppi ymmärtämään paremmin Jumalan luonnetta ja tunsi Jumalan rakkautta. Lopulta rukouksesta tuli hänelle luonnollinen tapa ilmaista kiitosta ja rakkautta, jota hän tunsi Jumalaa kohtaan. Hänen kasvava luottamuksensa Jumalaan johti lopulta siihen, että hän ja Valentina solmivat pyhiä liittoja vahvistaakseen suhdettaan Jumalaan ja toisiinsa.
Jos aiempi luottamuksen menetys estää teitä luottamasta Jumalaan, seuratkaa Leonidin esimerkkiä. Oppikaa kärsivällisesti lisää taivaallisesta Isästä, Hänen luonteestaan, Hänen ominaisuuksistaan ja Hänen tarkoituksistaan. Pankaa merkille ja kirjoittakaa muistiin kokemuksia, joissa olette tunteneet Hänen rakkautensa ja voimansa elämässänne. Elävä profeettamme, presidentti Russell M. Nelson on opettanut, että mitä enemmän opimme Jumalasta, sitä helpompaa meidän on luottaa Häneen.8
Toisinaan paras tapa oppia luottamaan Jumalaan on yksinkertaisesti luottamalla Häneen. Kuten ”hullussa luottamusharjoituksessa”, joskus meidän pitää vain olla halukkaita kaatumaan taaksepäin ja antaa Hänen ottaa meidät kiinni. Elämä kuolevaisuudessa on koetus. Haasteita, jotka venyttävät meitä yli omien kykyjemme, tulee usein. Kun oma tietomme ja ymmärryksemme ovat riittämättömiä, me etsimme luonnollisesti avuksemme muita keinoja. Tiedon kyllästämässä maailmassa ei ole pulaa lähteistä, jotka mainostavat omia ratkaisujaan haasteisiimme. Sananlaskujen yksinkertainen ja ajan todeksi osoittama neuvo on kuitenkin paras: ”Turvaa koko sydämestäsi Herraan.”9 Me osoitamme luottamuksemme Jumalaan kääntymällä ensin Hänen puoleensa, kun kohtaamme elämän haasteita.
Kun olin valmistunut oikeustieteellisestä Utahissa, perheellämme oli edessä tärkeä päätös siitä, missä työskennellä ja mihin perustaa koti. Keskusteltuamme toistemme ja Herran kanssa tunsimme, että meitä ohjattiin muuttamaan perheemme Yhdysvaltain itäosiin, kauas vanhemmista ja sisaruksista. Aluksi asiat sujuivat hyvin, ja tunsimme varmuutta päätöksestämme. Mutta sitten tilanne muuttui. Lakiasiaintoimistossa vähennettiin työntekijöitä, ja näytti siltä, että menettäisin työpaikkani ja vakuutukseni juuri kun tyttäremme Dora syntyi ja hänellä oli vakavia terveydellisiä haasteita ja pitkäaikaisia erityistarpeita. Näiden haasteiden keskellä minut kutsuttiin palvelemaan tehtävässä, joka vaatisi paljon aikaa ja sitoutumista.
En ollut koskaan kohdannut sellaista haastetta ja olin lannistunut. Aloin kyseenalaistaa tekemäämme päätöstä ja siihen liittyvää vahvistusta. Olimme luottaneet Herraan, ja asioiden piti järjestyä. Olin kaatunut taaksepäin, ja nyt näytti siltä, ettei kukaan ottaisi minua kiinni.
Eräänä päivänä mieleeni ja sydämeeni tulivat selvästi sanat ”Älä kysy miksi, vaan kysy, mitä haluan sinun oppivan”. Nyt olin vieläkin hämmentyneempi. Juuri sillä hetkellä, kun kamppailin aiemman päätökseni kanssa, Jumala kutsui minua luottamaan Häneen vieläkin enemmän. Jälkeenpäin ajateltuna tämä oli ratkaisevan tärkeä hetki elämässäni – se oli hetki, jolloin käsitin, että paras tapa oppia luottamaan Jumalaan oli yksinkertaisesti luottamalla Häneen. Seuraavina viikkoina seurasin hämmästyneenä, kun Herra ilmoitti ihmeellisellä tavalla suunnitelmansa siunata perhettämme.
Hyvät opettajat ja valmentajat tietävät, että älyllistä kehittymistä ja fyysistä voimaa voidaan saada vain, kun mieltä ja lihaksia venytetään. Samalla tavoin Jumala kutsuu meitä kasvamaan ja luottamaan Hänen hengelliseen ohjaukseensa sielua venyttävien kokemusten kautta. Siksi voimme olla varmoja siitä, että millaista luottamusta Jumalaan me olemmekin osoittaneet aiemmin, niin uusi luottamusta vaativa kokemus on vielä edessäpäin. Jumala keskittyy kasvuumme ja edistymiseemme. Hän on Mestariopettaja, täydellinen valmentaja, joka aina venyttää meitä auttaakseen meitä käsittämään paremmin jumalalliset mahdollisuutemme. Siihen sisältyy aina tuleva kutsu luottaa Häneen hieman enemmän.
Mormonin kirja opettaa mallin, jota Jumala käyttää venyttääkseen meitä, jotta Hän voi luoda lujan suhteen meihin. Tule ja seuraa minua -aineistossa opiskelimme hiljattain siitä, miten Nefin luottamus Jumalaan joutui koetukselle, kun häntä ja hänen veljiään käskettiin palaamaan Jerusalemiin hakemaan pronssilevyt. Kun heidän ensimmäiset yrityksensä olivat epäonnistuneet, hänen veljensä luovuttivat ja olivat valmiita palaamaan ilman levyjä. Nefi päätti kuitenkin luottaa täysin Herraan, ja hän onnistui saamaan levyt.10 Tuo kokemus todennäköisesti vahvisti Nefin luottamusta Jumalaan, kun hänen jousensa rikkoutui ja perhettä uhkasi nälänhätä erämaassa. Jälleen Nefi päätti luottaa Jumalaan, ja perhe pelastui.11 Nämä peräkkäiset kokemukset antoivat Nefille entistä vahvemman luottamuksen Jumalaan, kun pian edessä olisi valtava, luottamusta venyttävä tehtävä – laivan rakentaminen.12
Näiden kokemusten avulla Nefi vahvisti suhdettaan Jumalaan luottamalla Häneen johdonmukaisesti ja jatkuvasti. Jumala käyttää samaa mallia meidän kanssamme. Hän esittää meille henkilökohtaisia kutsuja vahvistaa ja syventää luottamustamme Häneen.13 Joka kerta kun otamme vastaan kutsun ja toimimme sen mukaan, meidän luottamuksemme Jumalaan kasvaa. Jos jätämme kutsun huomiotta tai kieltäydymme siitä, edistymisemme pysähtyy, kunnes olemme valmiita toimimaan uuden kutsun mukaan.
Hyvä uutinen on se, että riippumatta siitä, olemmeko päättäneet luottaa Jumalaan aiemmin vai emme, me voimme päättää luottaa Jumalaan tänään ja joka päivä tästä eteenpäin. Lupaan, että joka kerta kun teemme niin, Jumala on valmiina ottamaan meidät kiinni, ja luottamussuhteemme kasvaa yhä vahvemmaksi, kunnes meistä tulee yhtä Hänen ja Hänen Poikansa kanssa. Silloin voimme julistaa Nefin tavoin: ”Oi Herra, sinuun minä olen turvannut, ja sinuun turvaan ikuisesti.”14 Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.