Yhdistäen kaksi suurta käskyä

Vanhin Gary E. Stevenson

kahdentoista apostolin koorumista

Meidän kykymme seurata Jeesusta Kristusta riippuu vahvuudestamme ja voimastamme elää ensimmäisen ja toisen käskyn mukaan tasapainossa ja yhtä omistautuneina.

Johdanto

Kun vaimoni Lesa ja minä matkustamme hoitamassa tehtäviä eri puolilla maailmaa, me nautimme etuoikeudesta tavata teitä suurissa ja pienissä seurakunnissa. Omistautumisenne Herran työhön rohkaisee meitä ja on todistuksena Jeesuksen Kristuksen evankeliumista. Palaamme jokaiselta matkalta kotiin miettien, olemmeko me mitenkään antaneet niin paljon kuin olemme saaneet.

Matkoilla meillä on tuskin lainkaan aikaa tutustua nähtävyyksiin. Mahdollisuuksien mukaan käytän kuitenkin muutaman hetken erityisen intohimon parissa. Olen kiinnostunut arkkitehtuurista ja suunnittelusta, ja olen erityisen kiinnostunut silloista. Riippusillat hämmästyttävät minua. Olipa kyseessä Rainbow Bridge Tokiossa, Tsing Ma Bridge Hongkongissa, Tower Bridge Lontoossa tai muut näkemäni sillat, ihmettelen näiden monimutkaisten rakenteiden edellyttämää insinööritaitoa. Sillat vievät meidät paikkoihin, joihin emme muuten pääsisi. (Ennen kuin jatkan, totean, että tämän puheen laatimisen jälkeen Baltimoressa tapahtui traaginen siltaonnettomuus. Suremme ihmishenkien menetystä ja esitämme surunvalittelumme onnettomuudesta kärsineille perheille.)

Upea riippusilta

Äskettäin eräs konferenssitehtävä vei minut Kaliforniaan, jossa ylitin jälleen kerran ikonisen Golden Gate -sillan, jota pidetään maailman insinööritaidon ihmeenä. Tässä mahtavassa rakennelmassa yhdistyvät kaunis muoto, toiminnallinen tarkoitus ja mestarillinen suunnittelu. Se on klassinen riippusilta, jossa on massiivisten perustusten tukemat kannatinpilarit. Ensimmäisenä rakennettiin kaksi valtavaa, majesteettista kannatinpilaria, jotka kohoavat valtameren yläpuolelle. Yhdessä ne kannattelevat kuormitusta, joka tulee pitkien roikkuvien päävaijerien sekä alla kulkevaa ajotietä tukevien pystysuorien ripustusvaijerien kautta. Sillan suunnittelun taikana on kannatinpilarin voima ja sen poikkeuksellinen vakautuskyky.

Sillan varhaiset rakennuskuvat todistavat tästä suunnitteluperiaatteesta. Kukin siltaelementti saa tukea symmetrisistä kannatinpilareista, jotka kumpikin on liitetty toisiinsa keskenään riippuvaisesti.

Kun silta on valmis ja nämä kaksi voimakasta kannatinpilaria ovat lujasti paikoillaan ja niiden perustus on ankkuroitu kallioperään, se on voiman ja kauneuden kuva.

Tänään kutsun teidät katsomaan tätä komeaa siltaa – jonka korkealle kohoavat kaksi kannatinpilaria on rakennettu vahvalle perustalle – evankeliumin näkökulmasta.

Jeesuksen Kristuksen palvelutehtävän loppuvaiheessa – viikolla, jota nykyisin kutsumme pääsiäisviikoksi – eräs fariseus, joka oli lainopettaja¹, esitti Vapahtajalle kysymyksen, johon hän tiesi olevan lähes mahdotonta vastata²: ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” Lainopettaja, joka halusi panna Jeesuksen ”koetukselle” ja tavoitteli lainopillista vastausta ilmeisen petollisin aikein, sai aidon, pyhän, jumalallisen vastauksen.

”Jeesus vastasi: ’Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi.

Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.’” Muistaen siltavertaustamme, ensimmäinen kannatinpilari!

”Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Tämä on toinen kannatinpilari!

”Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”³ Sillan muut elementit!

Tarkastelkaamme kumpaakin näistä kahdesta suuresta käskystä, jotka Jeesus Kristus ilmoitti ja lausui vastauksessaan. Kun teemme niin, piirtyköön sielunne silmiin mielikuva suurenmoisesta riippusillasta.

Rakasta Herraa

Ensiksi, rakasta Herraa koko sydämestäsi, sielustasi ja mielestäsi.

Tässä vastauksessa Jeesus Kristus tiivistää Vanhan testamentin pyhiin opetuksiin sisältyvän lain ytimen. Herran rakastaminen keskittyy ensin sydämeemme – itse luonteeseemme. Herra pyytää meitä rakastamaan koko sielustamme⁴ – koko pyhitetystä olemuksestamme – ja lopuksi rakastamaan koko mielestämme – älykkyydellämme ja älyllämme. Rakkaus Jumalaa kohtaan ei ole rajallista eikä äärellistä. Se on ääretöntä ja iankaikkista.

Minusta ensimmäisen suuren käskyn toteuttaminen käytännössä voi toisinaan tuntua abstraktilta, jopa lannistavalta. Kun pohdin Jeesuksen sanoja tarkemmin, tästä käskystä tulee onneksi paljon ymmärrettävämpi: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.”⁵ Sen voin tehdä. Voin rakastaa taivaallista Isää ja Jeesusta Kristusta, mikä johtaa sitten rukoukseen, pyhien kirjoitusten tutkimiseen ja temppelipalveluun. Me rakastamme Isää ja Poikaa maksamalla kymmenykset, pyhittämällä lepopäivän, elämällä hyveellistä ja siveellistä elämää sekä olemalla kuuliaisia.

Herran rakastamista mitataan usein pienillä päivittäisillä teoilla, askelilla liittopolulla: nuorten kohdalla käyttämällä sosiaalista mediaa repimisen sijaan rakentamiseen, lähtemällä juhlista, elokuvista tai toiminnasta, jossa tasovaatimuksia saatetaan uhmata, osoittamalla kunnioitusta pyhiä asioita kohtaan.

Ajatelkaapa tätä hellää esimerkkiä. Oli paastosunnuntai, kun Vance⁶ ja minä koputimme pienen, vaatimattoman kodin oveen. Me ja koorumin muut diakonit olimme tottuneet odottamaan sanoja ”Tulkaa sisään”, jotka huudettiin lempeästi vahvalla saksalaisella korostuksella mutta niin äänekkäästi, että ne kuuluivat oven läpi. Sisar Müller oli yksi monista maahanmuuttajaleskistä seurakunnassa. Hän ei pystynyt avaamaan ovea kovin helposti, koska hän oli virallisesti sokea. Kun astuimme hämärästi valaistuun kotiin, hän tervehti meitä ystävällisin kysymyksin: Mitkä ovat nimenne? Mitä teille kuuluu? Rakastatteko te Herraa? Me vastasimme ja kerroimme, että olimme tulleet ottamaan vastaan hänen paastouhrinsa. Vaikka olimme vielä nuoria, hänen niukat olosuhteensa olivat helposti havaittavissa, ja hänen uskontäyteinen vastauksensa oli syvällisen koskettava: ”Laitoin aiemmin tänä aamuna lipaston päälle kymmensenttisen. Olen hyvin kiitollinen siitä, että voin antaa paastouhrini. Voisitteko ystävällisesti laittaa sen kirjekuoreen ja täyttää paastouhrikuitin?” Hänen rakkautensa Herraa kohtaan kohotti meidän uskoamme joka kerta, kun lähdimme hänen kodistaan.

Kuningas Benjamin lupasi merkittävää voimaa niille, jotka noudattavat ensimmäistä suurta käskyä. ”Minä tahdon teidän ajattelevan niiden siunattua ja onnellista tilaa, jotka pitävät – – käskyt. – – He ovat siunattuja kaikessa – –; ja jos he pysyvät uskollisina loppuun asti, heidät otetaan vastaan taivaaseen – – milloinkaan päättymättömän onnen tilassa.”⁷

Herran rakastaminen johtaa iankaikkiseen onnellisuuteen!

Rakasta lähimmäistäsi

Sitten Jeesus sanoi: ”Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”⁸ Tämä on sillan toinen kannatinpilari.

Tässä Jeesus yhdistää taivaallisen, ylöspäin suuntautuvan katseemme – rakastaa Herraa – ja maallisen, ulospäin suuntautuvan katseemme – rakastaa lähimmäisiämme. Kumpikin on riippuvainen toisesta. Rakkaus Herraa kohtaan ei ole täydellistä, jos laiminlyömme lähimmäisiämme. Tämä ulospäin suuntautuva rakkaus kattaa kaikki Jumalan lapset sukupuoleen, yhteiskuntaluokkaan, rotuun, seksuaaliseen suuntautumiseen, tuloihin, ikään tai etniseen alkuperään katsomatta. Me etsimme niitä, jotka ovat loukattuja ja murtuneita, syrjäytyneitä, sillä ”kaikki ovat Jumalalle yhdenvertaisia”⁹. Me autamme heikkoja, nostamme hervonneita käsiä ja vahvistamme voimattomia polvia.¹⁰

Miettikää tätä esimerkkiä: Veli Evans¹¹ yllättyi, kun hän sai innoitusta pysäyttää autonsa ja koputtaa tuntemattoman perheen tuntemattomaan oveen. Kun leskeksi jäänyt yli kymmenen lapsen äiti avasi oven, veli Evans huomasi helposti perheen vaikeat olosuhteet ja suuret tarpeet. Ensimmäinen palvelus oli yksinkertaisesti perheen kodin maalaaminen, mitä seurasi useiden vuosien mittainen ajallinen ja hengellinen palvelutyö tämän perheen hyväksi.

Tämä kiitollinen äiti kirjoitti myöhemmin taivaan lähettämästä ystävästään: ”Olet koko elämäsi ajan pyrkinyt auttamaan meitä vähäisimpiä. Kuinka haluaisinkaan kuulla, mitä sanottavaa Herralla on sinulle, kun Hän ilmaisee kiitollisuutensa siitä hyvästä, jota olet tehnyt taloudellisesti ja hengellisesti ihmisille, joista vain sinä ja Hän koskaan tiedätte. Kiitos, että olet siunannut meitä niin monin tavoin, – – kiitos lähetyssaarnaajille antamastasi avusta. – – Mietin usein, onko Herra valinnut vain sinut, vai oletko sinä ainoa, joka on kuunnellut.”

Lähimmäisten rakastamiseen sisältyy Kristuksen kaltaisia ystävällisyyden ja palvelemisen tekoja. Voitteko päästää irti kaunasta, antaa anteeksi vihollisille, toivottaa lähimmäisenne tervetulleiksi ja palvella heitä sekä auttaa vanhuksia? Kukin teistä saa innoitusta, kun rakennatte lähimmäisenrakkauden kannatinpilaria.

Presidentti Russell M. Nelson on opettanut: ”Avun antaminen muille – tietoinen pyrkimys välittää muista yhtä paljon tai enemmän kuin välitämme itsestämme – on ilomme. Etenkin – – kun se on hankalaa ja kun se vie meidät pois mukavuusalueeltamme. Eläminen sen toisen suuren käskyn mukaan on avain siihen, että tulee Jeesuksen Kristuksen tosi opetuslapseksi.”¹²

Keskinäinen riippuvuus

Jeesus opetti edelleen: ”Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”¹³ Tämä on hyvin opettavaista. Herran rakastamisen ja toistemme rakastamisen välillä on tärkeä keskinäinen riippuvuussuhde. Jotta Golden Gate -silta toimisi suunnitellusti, kumpikin kannatinpilari on yhtä vahva ja kannattelee yhtä suurella voimalla riippuvaijerien, tien ja sillan ylittävän liikenteen painoa. Ilman tätä teknistä symmetriaa silta voisi heikentyä ja jopa romahtaa. Jotta riippusilta voi toimia niin kuin sen on tarkoitus toimia, sen kannatinpilarien täytyy toimia täydellisessä sopusoinnussa keskenään. Samalla tavoin meidän kykymme seurata Jeesusta Kristusta riippuu vahvuudestamme ja voimastamme elää ensimmäisen ja toisen käskyn mukaan tasapainossa ja yhtä omistautuneina kummallekin.

Kasvava kiistely maailmassa viittaa kuitenkin siihen, että emme toisinaan näe tai muista tätä. Jotkut keskittyvät niin paljon käskyjen pitämiseen, etteivät he juurikaan osoita suvaitsevaisuutta niitä kohtaan, joita he pitävät vähemmän vanhurskaina. Joidenkin mielestä on vaikeaa rakastaa niitä, jotka tekevät valinnan elää elämäänsä liiton ulkopuolella tai jopa kaukana kaikesta uskonnollisesta osallistumisesta.

Vastavuoroisesti on niitä, jotka korostavat muiden rakastamisen tärkeyttä tunnustamatta, että me kaikki olemme tilivelvollisia Jumalalle. Jotkut kieltäytyvät kokonaan ajatuksesta, että on olemassa ehdoton totuus tai oikea ja väärä, ja uskovat, että meiltä vaaditaan vain täydellistä suvaitsevaisuutta ja muiden valintojen hyväksymistä. Kumpikin näistä epätasapainotiloista voi aiheuttaa sen, että hengellinen siltamme painuu vinoon tai jopa sortuu.

Presidentti Dallin H. Oaks kuvaili tätä sanoessaan: ”Tämä tarkoittaa sitä, että meitä käsketään rakastamaan jokaista, koska Jeesuksen vertaus laupiaasta samarialaisesta opettaa, että jokainen on meidän lähimmäisemme. Mutta innokkuudessamme pitää tämä toinen käsky emme saa unohtaa ensimmäistä käskyä eli rakastaa Jumalaa koko sydämestämme, sielustamme ja mielestämme.”¹⁴

Lopuksi

Niinpä kysymys meille jokaiselle on: Kuinka rakennamme oman uskon ja omistautumisen siltamme – pystytämme sekä Jumalan rakastamisen että lähimmäistemme rakastamisen korkeat kannatinpilarit? No, me vain aloitamme. Alkuvaiheen ponnistelumme saattavat näyttää lautasliinan takapuolelle kyhätyltä suunnitelmalta tai alustavalta luonnokselta sillasta, jonka toivomme rakentavamme. Se voi koostua muutamasta realistisesta tavoitteesta ymmärtää Herran evankeliumia paremmin tai lupauksesta tuomita muita vähemmän. Kukaan ei ole liian nuori tai liian vanha aloittamaan.

Ajan mittaan, rukoillen ja harkitusti suunnitellen, karkeat ideat jalostuvat. Uusista toimista tulee tottumuksia. Varhaiset luonnokset muuttuvat hiotuiksi piirustuksiksi. Rakennamme henkilökohtaisen hengellisen siltamme omistaen sydämemme ja mielemme taivaalliselle Isälle ja Hänen ainosyntyiselle Pojalleen sekä veljillemme ja sisarillemme, joiden kanssa teemme työtä, leikimme ja elämme.

Kun tulevina päivinä kuljette majesteettisen riippusillan yli tai kun vain näette kuvan siitä ja sen korkeuksiin kohoavista kannatinpilareista, kutsun teitä muistamaan ne kaksi suurta käskyä, jotka Jeesus Kristus esitti Uudessa testamentissa. Herran ohjeet innoittakoot meitä. Kohotkoot sydämemme ja mielemme ylöspäin rakastamaan Herraa ja kääntykööt ulospäin rakastamaan lähimmäisiämme.

Vahvistakoon tämä uskoamme Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa, joista todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.