Olkaa levollisia ja tietäkää, että minä olen Jumala

Vanhin David A. Bednar

kahdentoista apostolin koorumista

Me voimme olla levollisia ja tietää, että Jumala on meidän taivaallinen Isämme, me olemme Hänen lapsiaan ja Jeesus Kristus on meidän Vapahtajamme.

Hiljattain kun eräässä uudessa Herran huoneessa järjestettiin avoimien ovien tilaisuus, johdatin medialle varattuna päivänä toimittajaryhmää kierroksella pyhän rakennuksen läpi. Kuvailin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon temppelien tarkoituksia ja vastasin heidän moniin erinomaisiin kysymyksiinsä.

Ennen kuin astuimme selestiseen huoneeseen, selitin, että tämä nimenomainen huone Herran huoneessa kuvaa vertauskuvallisesti sen taivaallisen kodin rauhaa ja kauneutta, johon voimme palata tämän elämän jälkeen. Kerroin vieraillemme, että selestisessä huoneessa ollessamme emme puhuisi, mutta vastaisin mielelläni mahdollisiin kysymyksiin kun olisimme siirtyneet kierroksen seuraavaan pysähdyskohtaan.

Kun olimme poistuneet selestisestä huoneesta ja kokoontuneet seuraavaan paikkaan, kysyin vierailtamme, oliko heillä havaintoja, joista he haluaisivat kertoa. Yksi toimittajista sanoi hyvin liikuttuneena: ”En ole koskaan koko elämäni aikana kokenut mitään tällaista. En tiennyt, että maailmassa on sellaista hiljaisuutta. En yksinkertaisesti uskonut, että tällainen levollisuus olisi mahdollista.”

Minuun teki vaikutuksen sekä tämän henkilön sanojen vilpittömyys että selkeys. Toimittajan reaktio toi esiin hiljaisuuden ja levollisuuden yhden tärkeän puolen – sen, että voitamme ulkoisen ympäristömme hälinän emmekä välitä siitä.

Kun myöhemmin pohdin toimittajan huomautusta ja pohdiskelin nykyajan elämämme usein kiihkeää tahtia – kiireisyyttä, melua, huvituksia, häiriötekijöitä ja mutkia, jotka niin usein tuntuvat vaativan huomiotamme – mieleeni tuli eräs pyhien kirjoitusten kohta: ”Olkaa levollisia ja tietäkää, että minä olen Jumala.”¹

Rukoilen, että Pyhä Henki valaisee meitä jokaista, kun pohdimme elämässämme hiljaisuuden ja levollisuuden korkeampaa ja pyhempää ulottuvuutta – sielun sisäistä hengellistä levollisuutta, jonka avulla voimme tietää ja muistaa, että Jumala on meidän taivaallinen Isämme, me olemme Hänen lapsiaan ja Jeesus Kristus on meidän Vapahtajamme. Tämä merkittävä siunaus on kaikkien kirkon jäsenten ulottuvilla, jotka pyrkivät uskollisesti tulemaan ”Herran liittokansaksi”².

Olkaa levollisia

Vuonna 1833 pyhät Missourissa joutuivat ankaran vainon kohteeksi. Väkijoukot olivat ajaneet heidät pois heidän kodeistaan Jacksonin piirikunnassa, ja jotkut kirkon jäsenet olivat yrittäneet asettua muihin läheisiin piirikuntiin. Mutta vaino jatkui, ja tappouhkauksia oli paljon. Näissä haastavissa olosuhteissa Herra ilmoitti profeetta Joseph Smithille seuraavan ohjeen Kirtlandissa Ohiossa:

”Sen tähden olkoon sydämenne lohdullinen, mitä tulee Siioniin; sillä kaikki liha on minun käsissäni; olkaa levollisia ja tietäkää, että minä olen Jumala.”³

Uskon, että Herran kehotus ”olkaa levollisia” edellyttää paljon muutakin kuin vain sitä, että ei puhu tai liiku. Kenties Hänen tarkoituksenaan on, että me muistamme Hänet ja turvaamme Hänen voimaansa ”kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla, missä [lienemmekin]”⁴. Näin ollen ”olkaa levollisia” saattaa olla yksi tapa muistuttaa meitä keskittymään vankkumatta Vapahtajaan, joka on sielun hengellisen levollisuuden perimmäinen lähde ja vahvistaa meitä tekemään ja voittamaan vaikeita asioita.

Rakentakaa kalliolle

Tosi usko kohdistuu aina Herraan Jeesukseen Kristukseen – Häneen iankaikkisen Isän jumalallisena ja ainosyntyisenä Poikana sekä Hänen täyttämäänsä lunastustehtävään.

”Sillä hän on täyttänyt lain vaatimukset, ja hän vaatii itselleen kaikki ne, joilla on usko häneen; ja ne, joilla on usko häneen, pitävät kiinni kaikesta hyvästä; sen vuoksi hän puolustaa ihmislasten asiaa.”⁵

Jeesus Kristus on meidän Lunastajamme⁶, välimiehemme⁷ ja puolustajamme⁸ iankaikkisen Isän luona ja kallio, jolle meidän tulee rakentaa elämämme hengellinen perustus.

Helaman selitti: ”Muistakaa, muistakaa, että teidän on rakennettava perustuksenne meidän Lunastajamme kalliolle, hänen, joka on Kristus, Jumalan Poika, niin että kun Perkele lähettää väkevät tuulensa, niin, nuolensa pyörretuulessa, niin, kun kaikki hänen rakeensa ja hänen väkevä myrskynsä pieksevät teitä, sillä ei ole valtaa teihin vetääkseen teidät alas kurjuuden ja loputtoman onnettomuuden kuiluun, sen kallion tähden, jolle teidät on rakennettu, joka on varma perustus, perustus, jolle rakentaessaan ihmiset eivät voi sortua.”⁹

Kristukseen liittyvä vertauskuvallisuus ”kalliona”, jolle meidän tulee rakentaa elämämme perustus, on mitä valaisevin. Huomaattehan tässä jakeessa, että Vapahtaja ei ole perustus. Sen sijaan meitä kehotetaan rakentamaan oma henkilökohtainen hengellinen perustuksemme Hänen varaansa.¹⁰

Perustus on se osa rakennusta, joka yhdistää sen maaperään. Vahva perustus tarjoaa suojaa luonnonkatastrofeilta ja monilta muilta tuhoisilta voimilta. Oikeanlainen perustus jakaa myös rakennuksen painon suurelle alueelle, jotta maaperä ei kuormitu liikaa, ja tarjoaa tasaisen pinnan, jolle rakentaa.

Luja ja luotettava yhteys maaperän ja perustuksen välillä on välttämätön, jotta rakennus pysyy lujana ja vakaana ajan kuluessa. Tietyntyyppisessä rakentamisessa voidaan käyttää ankkuripultteja ja terästankoja kiinnittämään rakennuksen perustus kallioperään eli kovaan, kiinteään kallioon, joka on pintamateriaalien, kuten mullan ja soran, alla.

Samalla tavoin elämämme perustus täytyy olla liitetty Kristuksen kallioon, jos haluamme pysyä lujina ja vankkumattomina. Vapahtajan palautetun evankeliumin pyhiä liittoja ja toimituksia voi verrata niihin ankkuripultteihin ja terästankoihin, joita käytetään liittämään rakennus kallioperään. Joka kerta kun uskollisesti otamme vastaan, kertaamme, muistamme ja uudistamme pyhiä liittoja, meidän hengelliset ankkurimme kiinnitetään entistä lujemmin ja vankemmin Jeesuksen Kristuksen ”kallioon”.

”Sen tähden jokainen, joka uskoo Jumalaan, voi varmasti toivoa parempaa maailmaa, aivan niin, sijaa Jumalan oikealla puolella, mikä toivo tulee uskosta, on ihmisten sieluille ankkurina, joka tekee heistä varmoja ja lujia saaden heidät alati tekemään runsaasti hyviä tekoja ja johdattaa heitä kirkastamaan Jumalaa.”¹¹

Vähitellen ja yhä enenevässä määrin ”ajan kuluessa”¹² hyve kaunistaa ajatuksiamme lakkaamatta, luottamuksemme vahvistuu yhä lujemmaksi Jumalan edessä ja Pyhä Henki on kumppanimme alati.¹³ Meistä tulee aiempaa lujempia ja horjumattomampia, juurtuneempia, rakentuneempia ja vahvistuneempia.¹⁴ Kun elämämme perustus on rakennettu Vapahtajan varaan, meitä siunataan niin, että olemme ”levollisia” – meillä on hengellinen varmuus siitä, että Jumala on meidän taivaallinen Isämme, me olemme Hänen lapsiaan ja Jeesus Kristus on meidän Vapahtajamme.

Pyhiä aikoja, pyhiä paikkoja ja koti

Herra tarjoaa sekä pyhiä aikoja että pyhiä paikkoja, jotka auttavat meitä kokemaan tätä sielumme sisäistä levollisuutta ja oppimaan siitä.

Esimerkiksi lepopäivä on Jumalan päivä, pyhää aikaa, joka on erotettu siihen, että muistamme Isää ja palvelemme Häntä Hänen Poikansa nimessä, osallistumme pappeuden toimituksiin sekä vastaanotamme ja uudistamme pyhiä liittoja. Joka viikko me palvelemme Herraa opiskellessamme kotona sekä myös osallistuessamme sakramenttikokoukseen ja muihin kokouksiin niiden kanssa, jotka kuuluvat ”samaan kansaan kuin pyhät”¹⁵. Hänen pyhänä päivänään meidän ajatuksemme, tekomme ja käytöksemme ovat merkkejä, jotka annamme Jumalalle, ja osoitus rakkaudestamme Häntä kohtaan.¹⁶ Jos haluamme, me voimme joka sunnuntai olla levollisia ja tietää, että Jumala on meidän taivaallinen Isämme, me olemme Hänen lapsiaan ja Jeesus Kristus on meidän Vapahtajamme.

Keskeinen osa lepopäivän pyhittämistämme on mennä ”rukoushuoneeseen antamaan uhriksi” sakramenttimme Herran pyhänä päivänä.¹⁷ ”Rukoushuoneet”, joihin kokoonnumme lepopäivänä, ovat seurakuntakeskuksia ja muita hyväksyttyjä tiloja – kunnioituksen, jumalanpalveluksen ja oppimisen pyhiä paikkoja. Jokainen seurakuntakeskus ja rakennus on vihitty pappeuden valtuudella paikaksi, jossa Herran Henki voi vallita ja jossa Jumalan lapset voivat tulla ”tuntemaan Lunastajansa”¹⁸. Jos haluamme, me voimme ”olla levollisia” pyhissä jumalanpalveluspaikoissamme ja tietää entistä varmemmin, että Jumala on meidän taivaallinen Isämme, me olemme Hänen lapsiaan ja Jeesus Kristus on Vapahtajamme.

Temppeli on toinen pyhä paikka, joka on erotettu nimenomaisesti sitä varten, että palvelemme Jumalaa ja opimme iankaikkisia totuuksia. Herran huoneessa me ajattelemme, toimimme ja pukeudumme eri tavoin kuin missään muissa paikoissa, joissa saatamme käydä säännöllisesti. Jos haluamme, niin Hänen pyhässä huoneessaan me voimme olla levollisia ja tietää, että Jumala on meidän taivaallinen Isämme, me olemme Hänen lapsiaan ja Jeesus Kristus on meidän Vapahtajamme.

Pyhän ajan ja pyhien paikkojen päätarkoitukset ovat täsmälleen samat: keskittää huomiomme toistuvasti taivaalliseen Isään ja Hänen suunnitelmaansa, Herraan Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa, Pyhän Hengen rakentavaan voimaan sekä lupauksiin, jotka liittyvät Vapahtajan palautetun evankeliumin pyhiin toimituksiin ja liittoihin.

Tänään toistan periaatteen, jota olen tähdentänyt aiemmin. Kotimme tulisi olla sekä pyhän ajan että pyhän paikan ylin yhdistelmä, jossa yksilöt ja perheet voivat ”olla levollisia” ja tietää, että Jumala on meidän taivaallinen Isämme, me olemme Hänen lapsiaan ja Jeesus Kristus on meidän Vapahtajamme. Se, että lähdemme kodistamme palvellaksemme Jumalaa lepopäivänä ja Herran huoneessa, on epäilemättä välttämätöntä. Mutta vasta kun palaamme kotiimme mukanamme näissä pyhissä paikoissa ja toiminnoissa saamamme hengellinen näkökulma ja voima, me voimme säilyttää huomiomme kuolevaisen elämän ensisijaisissa tarkoituksissa ja voittaa kiusaukset, jotka ovat niin yleisiä langenneessa maailmassamme.

Lepopäivänä, temppelissä ja kotona saatujen jatkuvien kokemustemme tulisi lujittaa meitä Pyhän Hengen voimalla, jatkuvalla ja lujemmalla liittoyhteydellä Isään ja Poikaan sekä täydellisellä toivon kirkkaudella¹⁹ Jumalan iankaikkisiin lupauksiin.

Kun koti ja kirkko yhdistetään Kristuksessa yhdeksi²⁰, me voimme olla kaikin tavoin ahtaalla mutta emme ole umpikujassa mielessämme ja sydämessämme. Olosuhteemme ja haasteemme saattavat saada meidät neuvottomiksi, mutta emme ole toivottomia. Meitä saatetaan vainota, mutta me ymmärrämme myös, ettemme ole koskaan yksin.²¹ Me voimme saada hengellistä voimaa tulla lujiksi, horjumattomiksi ja uskollisiksi sekä pysyä sellaisina.

Lupaus ja todistus

Lupaan, että kun rakennamme elämämme perustuksen Jeesuksen Kristuksen ”kalliolle”, Pyhä Henki voi siunata meitä niin, että saamme sieluumme omakohtaisen ja hengellisen levollisuuden, jonka avulla voimme tietää ja muistaa, että Jumala on meidän taivaallinen Isämme, me olemme Hänen lapsiaan, Jeesus Kristus on meidän Vapahtajamme, ja meitä voidaan siunata niin, että teemme vaikeita asioita ja voitamme ne.

Minä todistan iloiten, että Jumala on meidän taivaallinen Isämme, me olemme Hänen lapsiaan ja Jeesus Kristus on meidän Lunastajamme ja pelastuksemme ”kallio”. Todistan siitä Herran Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.