Korkeampaa iloa
Tavoitelkaamme kaikki korkeampaa iloa, joka tulee, kun omistamme elämämme taivaalliselle Isällemme ja Hänen rakkaalle Pojalleen, ja löytäkäämme sitä.
Minulla on ollut suuri siunaus puhua yleiskonferenssissa jo kolmen vuosikymmenen ajan. Tuona aikana monet eri puolilla maailmaa ovat esittäneet minulle näihin puheisiin liittyviä kysymyksiä. Viime aikoina esiin on noussut jatkuvasti yksi tietty kysymys. Se menee yleensä jotakuinkin näin: ”Vanhin Uchtdorf, kuuntelin huolellisesti viimeistä puhettasi, mutta… En kuullut mitään lentämisestä.”
No, tämän päivän jälkeen en ehkä kuule tuota kysymystä vähään aikaan.
”Auringon halkomien pilvien läpi tulvivasta riemusta”1
On vaikea uskoa, että vain 120 vuotta sitten Wilbur ja Orville Wright nousivat ensimmäistä kertaa ilmaan ja lensivät Pohjois-Carolinan Kitty Hawkin hiekkarantojen yllä. Neljä lyhyttä lentoa tuona joulukuisena päivänä muuttivat maailmaa ja avasivat oven yhdelle maailmanhistorian suurenmoisimmista keksinnöistä.
Niinä varhaisina aikoina lentäminen oli vaarallista. Veljekset tiesivät tämän. Samoin tiesi heidän isänsä Milton. Itse asiassa Milton oli niin kauhuissaan, että menettäisi kummankin poikansa lento-onnettomuudessa, että he lupasivat hänelle, etteivät he koskaan lentäisi yhdessä.
Eivätkä he koskaan lentäneetkään – yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Seitsemän vuotta sen historiallisen päivän jälkeen Kitty Hawkissa Milton Wright antoi viimein suostumuksensa ja katseli, kun Wilbur ja Orville lensivät ensimmäistä kertaa yhdessä. Laskeuduttuaan Orville taivutteli isänsä lähtemään ensimmäiselle ja ainoalle lennolleen, jotta isä näkisi itse, millaista se oli.
Kun kone nousi maasta, 82-vuotias Milton innostui lentämisen riemusta niin, että kaikki pelko katosi. Orville riemuitsi, kun hänen isänsä huusi haltioissaan: ”Korkeammalle, Orville, korkeammalle!”2
Tämä oli mies minun mieleeni!
Ehkäpä syy, miksi puhun toisinaan lentämisestä, on se, että tiedän jotakin siitä, mitä Wrightit tunsivat. Minäkin olen ”irtautunut maan viheliäisistä siteistä ja tanssinut taivaalla naurun hopeoimilla siivillä”3.
Wrightin veljesten ensimmäinen lento, joka tapahtui vain 37 vuotta ennen syntymääni, avasi elämääni seikkailun, ihmetyksen ja puhtaan ilon ovet.
Silti – niin ihmeellistä kuin tuo ilo onkin – on olemassa vielä korkeampaakin iloa. Milton Wrightin haltioituneen huudahduksen ”Korkeammalle, Orville, korkeammalle” hengessä haluaisin tänään puhua tästä korkeammasta ilosta – mistä se tulee, kuinka se tulee sydämeemme ja kuinka voimme kokea sitä enemmän.
Ihmisen olemassaolon koko päämäärä
On luultavasti sanomattakin selvää, että jokainen haluaa olla onnellinen.4 Silti on sanomattakin selvää myös se, etteivät kaikki ole onnellisia. Valitettavasti näyttää siltä, että monien ihmisten on vaikea löytää onnellisuutta.5
Miksi? Jos onnellisuus on se, mitä me ihmiset haluamme eniten, niin miksi emme onnistu löytämään sitä? Erästä countrylaulua lainatakseni, ehkä olemme etsineet iloa vääristä paikoista.6
Mistä voimme löytää onnellisuuden?
Ennen kuin keskustelemme siitä, miten löytää iloa, haluan huomioida, että masennus ja muut vaikeat henkiset ja emotionaaliset haasteet ovat todellisia, eikä vastaus ole vain: ”Yritä olla onnellisempi.” Tarkoitukseni tänään ei ole vähätellä tai väheksyä mielenterveysongelmia. Jos kohtaat tällaisia haasteita, suren kanssasi ja seison rinnallasi. Joillekuille ilon löytäminen voi tarkoittaa avun hakemista koulutetuilta mielenterveysalan ammattilaisilta, jotka omistavat elämänsä hyvin tärkeän taitonsa harjoittamiseen. Meidän tulee olla kiitollisia sellaisesta avusta.
Elämä ei ole loputonta mielihyvän tunteiden jatkumoa. ”Sillä on välttämätöntä, että kaikessa on vastakohtaisuutta.”7 Ja jos itse Jumala itkee, kuten pyhät kirjoitukset vahvistavat Hänen itkevän8, niin tietysti myös sinä ja minä itkemme. Surun tunteminen ei ole merkki epäonnistumisesta. Ainakin tässä elämässä ilo ja suru ovat erottamattomia kumppaneita.9 Teidän kaikkien lailla minäkin olen tuntenut oman osani pettymystä, murhetta, surua ja katumusta.
Olen kuitenkin omakohtaisesti kokenut myös sen loistavan aamunkoiton, joka täyttää sielun niin syvällä ilolla, että se tuntuu pakahduttavalta. Olen huomannut omalta osaltani, että tämä rauhallinen luottamus tulee siitä, että seuraan Vapahtajaa ja kuljen Hänen tietään.
Rauha, jonka Hän antaa meille, ei ole sellaista, jonka maailma antaa.10 Se on parempaa. Se on korkeampaa ja pyhempää. Jeesus on sanonut: ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.”11
Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on todellakin ilosanoma, suuri ilo!12 Se on verrattoman toivon sanoma! Sanoma ikeen kantamisesta ja kuormien kevenemisestä.13 Valon kokoamisesta. Taivaallisesta suosiosta, korkeammasta ymmärryksestä, pyhemmistä liitoista, iankaikkisesta turvallisuudesta ja ikuisesta kirkkaudesta!
Ilo on nimenomaisena tarkoituksena Jumalan suunnitelmassa lapsiaan varten. Juuri sitä varten teidät on luotu – ”jotta [teillä] voisi olla ilo”!14 Teidät on tehty tätä varten!
Isämme taivaassa ei ole kätkenyt polkua onnellisuuteen. Se ei ole salaisuus. Se on kaikkien ulottuvilla!15
Se luvataan niille, jotka kulkevat opetuslapseuden polkua, noudattavat Vapahtajan opetuksia ja esimerkkiä, pitävät Hänen käskynsä ja pitävät kunniassa liitot, joita he solmivat Jumalan kanssa. Miten merkittävä lupaus!
Jumalalla on tarjottavana muutakin
Me kaikki tunnemme ihmisiä, jotka sanovat, että he eivät tarvitse Jumalaa ollakseen onnellisia, että he ovat aivan onnellisia ilman uskontoa.
Tiedostan nämä tuntemukset ja kunnioitan niitä. Rakas taivaallinen Isämme haluaa, että kaikki Hänen lapsensa kokevat mahdollisimman paljon onnellisuutta, joten Hän on täyttänyt tämän maailman kauniilla, tervehenkisillä nautinnoilla ja iloilla ”sekä miellyttämään silmää että ilahduttamaan sydäntä”16. Minulle lentäminen toi suurta onnellisuutta. Toiset löytävät sitä musiikista, taiteesta, harrastuksista tai luonnosta.
Kutsumalla kaikkia ja kertoessamme Vapahtajan hyvää sanomaa suuresta ilosta me emme väheksy mitään näistä ilon lähteistä. Me sanomme yksinkertaisesti, että Jumalalla on annettavana jotakin enemmän. Korkeampaa ja syvällisempää iloa – iloa, joka ylittää kaiken, mitä tämä maailma tarjoaa. Se on iloa, joka kestää sydämen murheet, työntyy läpi surun ja vähentää yksinäisyyttä.
Maallinen onnellisuus ei sen sijaan ole kestävää. Se ei voi olla. Kaikkien maallisten asioiden luonteeseen kuuluu ikääntyä, rapistua, kulua tai pilaantua. Mutta jumalallinen ilo on iankaikkista, koska Jumala on iankaikkinen. Jeesus Kristus tuli nostamaan meidät pois ajallisesta ja korvaamaan katoavaisuuden katoamattomuudella. Vain Hänellä on tuo voima, ja vain Hänen ilonsa on ikuista.
Jos teistä tuntuu, että elämässänne voisi olla enemmän tällaista iloa, kutsun teitä lähtemään matkalle seuraamaan Jeesusta Kristusta ja Hänen tietään. Se on elämän pituinen matka – ja jatkuu sen jälkeenkin. Saanen ehdottaa muutamia alkuaskelia tällä arvokkaalla matkalla puhtaan ilon löytämiseksi.
Lähestykää Jumalaa17
Muistatteko Uudesta testamentista naisen, joka kärsi verenvuototautia 12 vuotta?18 Hän oli käyttänyt kaiken omaisuutensa lääkäreihin, mutta tilanne vain paheni. Hän oli kuullut Jeesuksesta. Jeesuksen voima parantaa oli hyvin tiedossa. Mutta voisiko Jeesus parantaa hänet? Ja kuinka hän voisi edes päästä lähelle Jeesusta? Hänen sairautensa teki hänestä Mooseksen lain mukaan ”epäpuhtaan”, ja siksi hänen oli pysyttävä erossa muista.19
Jeesuksen lähestyminen avoimesti ja parantamisen pyytäminen tuntui mahdottomalta.
Silti hän ajatteli: ”Jos pääsen koskettamaan edes hänen viittaansa, niin minä paranen.”20
Lopulta hänen uskonsa voitti hänen pelkonsa. Hän uhmasi muiden paheksuntaa ja kiiruhti kohti Vapahtajaa.
Viimein hän oli Jeesuksen lähellä. Hän ojensi kätensä.
Ja hän parantui.
Emmekö me kaikki ole vähän kuin tämä nainen?
Meillä saattaa olla monia syitä, miksi epäröimme lähestyä Vapahtajaa. Saatamme kohdata muiden pilkkaa tai tuomitsemisen. Ylpeydessämme saatamme sulkea pois mahdollisuuden, että jokin niinkin yksinkertainen asia voisi olla niin arvokasta. Saatamme ajatella, että meidän tilamme jotenkin sulkee meidät pois Hänen parantamisensa ulottuvilta – että etäisyys on liian suuri tai meidän syntimme ovat liian moninaisia.
Tämän naisen tavoin olen oppinut, että jos lähestymme Jumalaa ja kurottaudumme koskettamaan Häntä, me voimme todellakin kokea parantumista, rauhaa ja iloa.
Etsikää sitä
Jeesus opetti: ”Etsikää, niin te löydätte.”21
Uskon, että tämä yksinkertainen lause ei ole vain hengellinen lupaus – se on tosiasia.
Jos etsimme syitä olla vihaisia, epäillä, olla katkeria tai yksin, me myös löydämme niitä.
Jos kuitenkin tavoittelemme iloa – jos etsimme syitä riemuita ja seurata onnellisina Vapahtajaa, me löydämme niitä.
Löydämme harvoin jotakin, mitä emme etsi.
Etsittekö iloa?
Etsikää, niin te löydätte.
Kantakaa toistenne kuormia22
Jeesus opetti: ”Autuaampi on antaa kuin ottaa.”23
Voisiko olla niin, että etsiessämme iloa paras tapa löytää sitä on tuoda iloa muille?
Veljet ja sisaret, te tiedätte ja minä tiedän, että tämä on totta! Ilo on kuin jauhoruukku tai öljypullo, joka ei koskaan ehdy.24 Todellinen ilo moninkertaistuu, kun sitä jaetaan.
Se ei vaadi mitään suurta tai monimutkaista.
Voimme tehdä yksinkertaisia asioita.
Kuten rukoilla jonkun puolesta koko sydämestämme.
Kehua jotakuta vilpittömästi.
Auttaa jotakuta tuntemaan itsensä tervetulleeksi, kunnioitetuksi, arvostetuksi ja rakastetuksi.
Kertoa lempikohdan pyhistä kirjoituksista ja kertoa, mitä se merkitsee meille.
Tai vain kuunnella.
”Kun olette lähimmäistenne palveluksessa, olette pelkästään Jumalanne palveluksessa”25, ja Jumala korvaa teidän ystävällisyytenne runsain määrin.26 Ilo, jota annatte muille, palaa teille runsaana mittana, tiiviiksi paineltuna, ravisteltuna ja kukkuraisena.27
”Mitä meidän sitten tulee tehdä?”28
Saanen kutsua teitä tulevina päivinä, viikkoina ja kuukausina tekemään seuraavaa:
-
Viettäkää aikaa pyrkien vilpittömästi, täydestä sydämestä lähestymään Jumalaa.
-
Tavoitelkaa uutterasti päivittäisiä toivon, rauhan ja ilon hetkiä.
-
Tuokaa iloa muille ympärillänne.
Rakkaat veljeni ja sisareni, rakkaat ystäväni, kun tutkitte Jumalan sanaa saadaksenne syvemmän ymmärryksen Jumalan iankaikkisesta suunnitelmasta, otatte vastaan nämä kutsut ja pyritte kulkemaan Hänen tietään, te koette ”Jumalan [rauhaa], joka ylittää kaiken ymmärryksen”29, jopa murheiden keskellä. Tunnette, kuinka Jumalan vertaansa vailla oleva rakkaus paisuu sydämessänne yhä suuremmaksi. Taivaallisen valon sarastus työntyy koettelemustenne varjojen läpi, ja alatte maistaa näkymättömän, täydellisen, taivaallisen valtakunnan sanomattomia kirkkauksia ja ihmeitä. Tunnette henkenne kohoavan pois tämän maailman painovoiman ulottuvilta.
Ja hyvän Milton Wrightin tavoin te kenties korotatte äänenne huudahtaen riemuiten: ”Korkeammalle, Isä, korkeammalle!”
Tavoitelkaamme kaikki korkeampaa iloa, joka tulee, kun omistamme elämämme taivaalliselle Isällemme ja Hänen rakkaalle Pojalleen, ja löytäkäämme sitä. Tämä on nöyrä rukoukseni ja siunaukseni. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.