Temppeliliittojen ansiosta kaikki tulee olemaan hyvin
Ei ole mitään tärkeämpää kuin niiden liittojen kunniassa pitäminen, jotka olette solmineet tai voitte solmia temppelissä.
Rakkaat veljeni ja sisareni, tämä yleiskonferenssikokous on ollut minulle pyhää aikaa. Olen kiitollinen tehtävästä puhua miljoonille myöhempien aikojen pyhille ja ystävillemme eri puolilla maailmaa. Rakastan teitä ja tiedän, että Herra rakastaa teitä.
Yli 50 vuotta sitten minulla oli etuoikeus toimia Ricks Collegen rehtorina Rexburgissa Idahossa. Kesäkuun 5. päivän aamuna vuonna 1976 vaimoni Kathy ja minä ajoimme Rexburgista Idaho Fallsin temppeliin osallistuaksemme erään läheisen ystävän sinetöimiseen. Koska kotonamme oli tuolloin neljä pientä poikaa, temppelimatkamme voitiin tietysti toteuttaa vain urhean lapsenvahdin avulla! Jätimme rakkaat lapsemme hänen hoiviinsa ja ajoimme lyhyen, puolen tunnin ajomatkan päähän.
Kokemuksemme temppelissä sinä päivänä oli suurenmoinen, kuten aina. Temppelisinetöimisen päätyttyä – ja valmistautuessamme palaamaan kotiin – huomasimme kuitenkin, että useat temppelityöntekijät ja temppelissäkävijät keskustelivat hermostuneina temppelin aulassa. Hetken kuluttua yksi temppelityöntekijöistä kertoi meille, että vastikään rakennettu Tetonin pato Idahon itäosassa oli murtunut! Yli 300 miljoonaa kuutiometriä (80 miljardia gallonaa) vettä virtasi padon läpi läheisiin laaksoihin 775 neliökilometrin (300 neliömailin) laajuiselle alueelle. Suuri osa Rexburgin kaupungista oli veden alla, ja tulvavedet veivät mukanaan koteja ja ajoneuvoja. Kaksi kolmasosaa 9 000 asukkaasta oli yhtäkkiä kodittomia.1
Kuten voitte kuvitella, ajatuksemme ja huolemme kääntyivät rakkaiden lastemme, satojen opiskelijoiden ja henkilökunnan sekä rakastamamme yhteisön turvallisuuteen. Olimme alle 50 kilometrin (30 mailin) päässä kotoa, ja silti tuona päivänä – kauan ennen matkapuhelimia ja tekstiviestejä – meillä ei ollut mitään keinoa olla välittömästi yhteydessä lapsiimme, emmekä voineet myöskään ajaa Idaho Fallsista Rexburgiin, koska kaikki tiet oli suljettu.
Ainoa vaihtoehtomme oli jäädä yöksi paikalliseen motelliin Idaho Fallsissa. Kathy ja minä polvistuimme yhdessä motellihuoneessamme ja rukoilimme nöyrästi taivaallista Isää rakkaiden lastemme ja niiden tuhansien muiden turvallisuuden puolesta, joihin traaginen tapahtuma oli vaikuttanut. Muistan, kuinka Kathy käveli huoneessa edestakaisin aamun varhaisiin tunteihin asti kantaen huolta lapsista. Omasta huolestuneisuudestani huolimatta pystyin rauhoittamaan mieleni ja nukahtamaan.
Pian sen jälkeen suloinen iankaikkinen kumppanini herätti minut ja kysyi: ”Hal, kuinka voit nukkua tällaisena hetkenä?”
Silloin nämä sanat tulivat selkeinä sydämeeni ja mieleeni. Sanoin vaimolleni: ”Kathy, olipa lopputulos mikä tahansa, temppelin ansiosta kaikki tulee olemaan hyvin. Olemme solmineet liittoja Jumalan kanssa, ja meidät on sinetöity iankaikkiseksi perheeksi.”
Tuona hetkenä oli kuin Herran Henki olisi vahvistanut sydämessämme ja mielessämme sen, minkä me kumpikin jo tiesimme olevan totta: sinetöimistoimitukset, jotka ovat saatavilla vain Herran huoneessa ja jotka suoritetaan asianmukaisella pappeuden valtuudella, olivat sitoneet meidät yhteen aviomiehenä ja vaimona, ja lapsemme oli sinetöity meihin. Pelkoa ei todellakaan tarvinnut tuntea, ja olimme kiitollisia, kun saimme myöhemmin tietää, että poikamme olivat turvassa.
Ehkäpä nämä presidentti Thomas S. Monsonin sanat kuvaavat parhaiten sitä, mitä Kathy ja minä tunsimme tuona unohtumattomana iltana. ”Kun käymme temppelissä, me voimme kokea – – hengellisyyden ulottuvuutta ja rauhan tunnetta – –. Käsitämme Vapahtajan sanojen todellisen merkityksen, kun Hän sanoi: ’Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille. – – Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.’ [Joh. 14:27.]”2
Minua on siunattu niin, että olen tuntenut tuota rauhaa joka kerta kun menen pyhään temppeliin. Muistan ensimmäisen päivän, jolloin kävelin sisälle Suolajärven temppeliin. Olin nuori mies.
Katsoin ylös kohti korkeaa valkoista kattoa, joka teki huoneen niin valoisaksi, että tuntui melkein kuin se olisi ollut avoinna taivaaseen. Sillä hetkellä mieleeni tuli ajatus selkein sanoin: ”Minä olen ollut tässä valoisassa paikassa aiemmin.” Mutta sitten heti mieleeni tulivat – eivät omalla äänelläni – nämä sanat: ”Ei, et ole koskaan aiemmin ollut täällä. Muistelet hetkeä, ennen kuin synnyit. Olit tällaisessa pyhässä paikassa, jonne Herra saattoi tulla.”
Veljet ja sisaret, todistan nöyrästi, että kun käymme temppelissä, meitä voidaan muistuttaa henkemme iankaikkisesta luonteesta, suhteestamme Isään ja Hänen jumalalliseen Poikaansa sekä perimmäisestä kaipauksestamme palata taivaalliseen kotiimme.
Viimeisissä konferenssipuheissaan presidentti Russell M. Nelson on opettanut:
”Turvallisin paikka hengellisesti on elää temppeliliittojenne suojissa!”
”Kaikki, mihin me uskomme, ja jokainen lupaus, jonka Jumala on antanut liittokansalleen, yhdistyy temppelissä.”3
”Jokaisella, joka solmii liittoja – – temppelissä – ja pitää ne – on entistä suurempi pääsy Jeesuksen Kristuksen voimaan.”4
Hän on myös opettanut , että ”kun olemme tehneet liiton Jumalan kanssa, me jätämme puolueettoman maaperän ainiaaksi. Jumala ei hylkää suhdettaan niihin, jotka ovat luoneet Häneen sellaisen siteen. Itse asiassa kaikki ne, jotka ovat tehneet liiton Jumalan kanssa, pääsevät osallisiksi erityisestä rakkaudesta ja armosta.”5
Presidentti Nelsonin innoitetun johtajuuden aikana Herra on kiihdyttänyt ja kiihdyttää edelleen temppelien rakentamista eri puolilla maailmaa. Tämä antaa kaikille Jumalan lapsille mahdollisuuden vastaanottaa pelastuksen ja korotuksen toimitukset sekä solmia pyhiä liittoja ja pitää ne. Tuleminen kelvolliseksi solmimaan pyhiä liittoja ei ole kertaluonteinen ponnistus vaan elinikäinen malli. Herra on sanonut, että se vaatii koko sydämemme, väkevyytemme, mielemme ja voimamme.6
Osallistuminen temppelitoimituksiin usein voi luoda mallin Herralle omistautumisesta. Kun pidätte temppeliliittonne ja muistatte ne, te kutsutte Pyhän Hengen kumppanuutta sekä vahvistamaan teitä että puhdistamaan teidät.
Silloin voitte kokea valon ja toivon tunnetta, joka todistaa, että lupaukset ovat totta. Tulette tietämään, että jokainen liitto Jumalan kanssa on mahdollisuus päästä lähemmäksi Häntä, mikä puolestaan luo sydämeenne halun pitää temppeliliitot.
Meille on luvattu: ”Koska olemme tehneet liiton Jumalan kanssa, Hän ei koskaan väsy pyrkimyksissään auttaa meitä emmekä me koskaan uuvuta Hänen armollista kärsivällisyyttään meitä kohtaan.”7
Juuri temppelin sinetöimistoimitusten kautta me voimme saada varmuuden rakastavista perheyhteyksistä, jotka jatkuvat kuoleman jälkeen ja kestävät iankaikkisesti. Jumalan temppelissä solmitun avioliiton ja perheen liittojen kunnioittaminen antaa suojaa itsekkyyden ja ylpeyden pahuudelta.
Veljien ja siskojen johdonmukainen huolenpito toisistaan syntyy vain, kun pyritte sinnikkäästi johtamaan perhettänne Herran tavalla. Antakaa lapsille mahdollisuuksia rukoilla toistensa puolesta. Havaitkaa nopeasti epäsovun siemenet ja huomatkaa myönteisellä tavalla epäitsekkäät palvelukset, varsinkin toinen toiselle. Kun sisarukset rukoilevat toistensa puolesta ja palvelevat toisiaan, heidän sydämensä pehmenee ja kääntyy toinen toisensa puoleen sekä heidän vanhempiensa puoleen.
Malakia kuvailee osittain juuri tätä, kun hän ennusti profeetta Elian tulemisesta: ”Hän istuttaa lasten sydämiin isille annetut lupaukset, ja lasten sydämet kääntyvät heidän isiensä puoleen. Ellei niin tapahtuisi, koko maa hävitettäisiin täysin hänen tullessaan.”8
Meille kaikille tulee varmasti koettelemuksia, haasteita ja murheita. Kukaan meistä ei ole suojassa lihan pistäviltä piikeiltä.9 Mutta kun käymme temppelissä ja muistamme liittomme, me voimme valmistautua saamaan henkilökohtaista ohjausta Herralta.
Kun Kathy ja minä solmimme avioliiton ja meidät sinetöitiin Loganin temppelissä Utahissa, silloinen vanhin Spencer W. Kimball toimitti sinetöimisemme. Lausumissaan muutamissa sanoissa hän antoi tämän neuvon: ”Hal ja Kathy, eläkää niin, että kun kutsu tulee, voitte lähteä helposti.”
Aluksi emme ymmärtäneet, mitä tuo neuvo merkitsi meille, mutta pyrimme parhaamme mukaan elämään siten, että olisimme valmiita lähtemään ja palvelemaan Herraa, kun kutsu tulisi. Kun olimme olleet naimisissa lähes kymmenen vuotta, saimme yllättävän puhelun kirkon kouluasiamieheltä Neal A. Maxwellilta.
Presidentti Kimballin temppelissä antamasta rakastavasta neuvosta pystyä ”lähtemään helposti” tuli todellisuutta. Kathya ja minua kutsuttiin jättämään idylliseltä tuntuva perhetilanne Kaliforniassa, jotta voisin palvella tehtävässä ja paikassa, joista en tiennyt mitään. Perheemme oli kuitenkin valmis lähtemään, koska profeetta oli pyhässä temppelissä, ilmoituksen paikassa, nähnyt tulevan tapahtuman, johon meitä silloin valmistettiin.
Rakkaat veljeni ja sisareni, todistan, ettei ole mitään tärkeämpää kuin niiden liittojen kunnioittaminen, joita olette solmineet tai voitte solmia temppelissä. Olittepa liittopolulla missä kohdassa tahansa, kehotan teitä tulemaan kelvollisiksi menemään temppeliin. Käykää siellä niin usein kuin olosuhteet sallivat. Solmikaa pyhiä liittoja Jumalan kanssa ja pitäkää ne. Voin lausua teille vakuutukseni samasta totuudesta, jonka kerroin Kathylle keskellä yötä lähes viisikymmentä vuotta sitten motellihuoneessa Idaho Fallsissa: ”Olipa lopputulos mikä tahansa, temppeliliittojen ansiosta kaikki tulee olemaan hyvin.”
Lausun teille varman todistukseni siitä, että Jeesus on Kristus. Hän elää ja johtaa kirkkoaan. Temppelit ovat Herran huoneita. Presidentti Russell M. Nelson on Jumalan elävä profeetta maan päällä. Rakastan häntä, ja rakastan teitä jokaista. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.