Kaikessa on vastakohtaisuutta

Vanhin Mathias Held

seitsemänkymmenen koorumista

Jotta voimme käyttää tahdonvapauttamme, meillä pitää olla harkittavana vastakkaisia vaihtoehtoja.

Ajaessamme hiljattain meille tuntemattomassa kaupungissa käännyin vahingossa väärään suuntaan, mikä johti minut ja vaimoni ajamaan kilometrikaupalla moottoritietä, kun emme pystyneet kääntymään takaisin. Olimme saaneet ystävällisen kutsun ystävän kotiin ja olimme huolissamme siitä, että saapuisimme nyt paljon myöhemmin kuin meidän oli tarkoitus.

Kun olimme tällä moottoritiellä ja etsimme epätoivoisesti liittymää, syytin itseäni siitä, etten ollut kiinnittänyt enemmän huomiota navigointijärjestelmään. Tämä kokemus sai minut miettimään sitä, miten me elämässämme teemme joskus vääriä päätöksiä ja miten meidän on nöyrästi ja kärsivällisesti elettävä niiden seurausten kanssa, kunnes pystymme jälleen muuttamaan suuntaamme.

Elämässä on kyse valintojen tekemisestä. Taivaallinen Isämme on antanut meille jumalallisen tahdonvapauden lahjan juuri sen vuoksi, että voisimme oppia valinnoistamme – sekä oikeista että myös vääristä. Oikaisemme väärät valintamme, kun teemme parannuksen. Silloin tapahtuu kasvua. Taivaallisen Isän meitä kaikkia varten laatimassa suunnitelmassa on kyse oppimisesta, kehittymisestä ja edistymisestä kohti iankaikkista elämää.

Siitä lähtien, kun monia vuosia sitten lähetyssaarnaajat opettivat vaimoani ja minua ja me liityimme kirkkoon, minuun ovat aina tehneet vaikutuksen ne syvälliset opetukset, joita Lehi antoi pojalleen Jaakobille Mormonin kirjassa. Hän opetti, että ”Herra Jumala salli ihmisen toimia omasta puolestaan”¹ ja että ”on välttämätöntä, että kaikessa on vastakohtaisuutta”². Jotta voimme käyttää tahdonvapauttamme, meillä pitää olla harkittavana vastakkaisia vaihtoehtoja. Näin tehdessämme Mormonin kirja muistuttaa meitä myös siitä, että olemme ”saaneet kylliksi opetusta”³ ja että ”Kristuksen Henki”⁴ on annettu meille jokaiselle, jotta voimme erottaa ”hyvän pahasta”⁵.

Elämässä me kohtaamme jatkuvasti monia tärkeitä valintoja. Esimerkiksi

valinnan, noudatammeko Jumalan käskyjä vai emme
valinnan, uskommeko ja tunnistammeko, kun ihmeitä tapahtuu, vai odotammeko epäillen, että jotakin tapahtuu, ja vasta sitten päätämme uskoa
valinnan, kasvatammeko luottamusta Jumalaan vai odotammeko pelokkaasti uutta haastetta seuraavana päivänä.

Kuten silloin, kun käännyin väärään suuntaan tuolla moottoritiellä, omien huonojen päätöstemme seurauksista kärsiminen voi usein olla erityisen tuskallista, koska voimme syyttää vain itseämme. Voimme kuitenkin aina valita, haluammeko saada lohtua parannuksen jumalallisesta prosessista, oikaista väärin tekemämme asiat ja saada samalla elämää muuttavia opetuksia.

Joskus voimme kokea myös vastakohtaisuutta ja koettelemuksia, jotka johtuvat meistä riippumattomista syistä, kuten

terveyden ja sairauden aikoja
rauhan kausia ja sodan kausia
päivän ja yön tunteja sekä kesän ja talven ajanjaksoja
työnteon ja sitä seuraavan lepäämisen vaiheita.

Vaikka emme yleensä pysty tekemään valintoja tällaisten tilanteiden välillä, koska ne vain tapahtuvat, me olemme silti vapaita valitsemaan, kuinka suhtaudumme niihin. Voimme tehdä sen joko myönteisellä tai kielteisellä asenteella. Voimme pyrkiä oppimaan kokemuksesta ja pyytää Herramme apua ja tukea, tai voimme ajatella, että olemme omillamme tässä koettelemuksessa ja että meidän on kärsittävä se yksin. Voimme ”säätää purjeitamme” uuteen todellisuuteen tai voimme päättää olla muuttamatta mitään. Yön pimeydessä voimme sytyttää valomme. Talven kylmyydessä meidän tulisi päättää pukeutua lämpimiin vaatteisiin. Sairauden aikoina voimme hakea lääketieteellistä ja hengellistä apua. Me valitsemme, kuinka suhtaudumme näihin olosuhteisiin.

Sopeutua, oppia, etsiä, valita ovat kaikki toimintaa kuvaavia verbejä. Muistakaa, että me olemme toimijoita emmekä toiminnan kohteita. Älkäämme myöskään koskaan unohtako, että Jeesus lupasi ottaa päällensä kansansa kivut ja sairaudet, jotta Hän osaisi auttaa meitä, kun käännymme Hänen puoleensa.⁶ Voimme päättää rakentaa perustuksemme kalliolle, joka on Jeesus Kristus, niin että kun pyörretuuli tulee, ”sillä ei ole valtaa [meihin]”⁷. Hän on luvannut, että ”jokaisen, joka tulee [Hänen luokseen, Hän ottaa] vastaan; ja siunattuja ovat ne, jotka tulevat [Hänen luokseen]”⁸.

On vielä yksi periaate, joka on erityisen tärkeä. Lehi sanoi, että ”on välttämätöntä, että kaikessa on vastakohtaisuutta”⁹. Se tarkoittaa, etteivät vastakohdat ole olemassa erillään toisistaan. Ne voivat jopa täydentää toisiaan. Me emme pystyisi tuntemaan iloa, ellemme olisi kokeneet jossakin vaiheessa myös surua. Se, että olemme toisinaan nälkäisiä, auttaa meitä olemaan erityisen kiitollisia, kun meillä on taas riittävästi syötävää. Emme pystyisi löytämään totuutta, ellemme olisi nähneet siellä täällä myös valheita.

Nämä vastakohdat ovat kaikki kuin saman kolikon kaksi puolta. Kumpikin puoli on aina läsnä. Charles Dickens antoi esimerkin tästä ajatuksesta, kun hän kirjoitti: ”Tämä oli aikakausista paras ja pahin.”¹⁰

Saanen esittää teille esimerkin omasta elämästäni. Naimisiinmeno, perheen perustaminen ja lasten saaminen toivat meille suurimpia ilon hetkiä, mitä olemme koskaan elämässämme kokeneet, mutta myös syvimpiä tuskan, ahdistuksen ja surun hetkiä, kun jollekulle meistä tapahtui jotakin. Ääretöntä iloa ja onnellisuutta lastemme kanssa seurasi toisinaan myös toistuvia sairastamisia, sairaalajaksoja ja unettomia öitä täynnä ahdistusta mutta myös huojennusta, jota saimme rukouksista ja pappeuden siunauksista. Nämä vastakkaiset kokemukset ovat opettaneet meille, ettemme ole kärsimyksen hetkellä koskaan yksin, ja ne ovat osoittaneet meille myös, kuinka paljon voimme kestää Herran tuella ja avulla. Nämä kokemukset ovat osaltaan muokanneet meitä ihmeellisillä tavoilla, ja se kaikki on ollut täysin sen arvoista. Emmekö me juuri sitä varten ole tulleet tänne?

Myös pyhissä kirjoituksissa on kiinnostavia esimerkkejä:

Lehi opetti pojalleen Jaakobille, että erämaassa kärsityt ahdingot auttoivat Jaakobia tuntemaan Jumalan suuruuden ja että Jumala pyhittäisi hänen ahdinkonsa hänen hyväkseen.¹¹
Joseph Smithin julmana vankeusaikana Libertyn vankilassa Herra sanoi hänelle: ”Kaikki tämä antaa sinulle kokemusta ja on sinun hyväksesi.”¹²
Lopuksi, Jeesuksen Kristuksen ääretön uhri oli varmasti suurin koskaan nähty esimerkki tuskasta ja kärsimyksestä, mutta se toi myös Hänen sovituksensa ihmeelliset siunaukset kaikille Jumalan lapsille.

Siellä missä aurinko paistaa, on oltava myös varjoja. Tulvat voivat tuoda tuhoa, mutta yleensä ne tuovat myös elämää. Murheen kyyneleet kääntyvät usein helpotuksen ja onnen kyyneliksi. Surun tunteet, kun rakkaat lähtevät, korvautuvat myöhemmin jälleennäkemisen ilolla. Sodan ja tuhon aikoina tapahtuu myös monia pieniä ystävällisyyden ja rakkauden tekoja niille, joilla on ”silmät nähdä ja korvat kuulla”¹³.

Nykypäivän maailmaamme leimaa usein pelko ja ahdistus – pelko siitä, mitä tulevaisuus mahtaa meille tuoda tullessaan. Jeesus on kuitenkin opettanut meitä turvaamaan ja katsomaan Häneen ”jokaisessa ajatuksessa; älkää epäilkö, älkää pelätkö”¹⁴.

Pyrkikäämme jatkuvasti ja tietoisesti näkemään jokaisen kolikon molemmat puolet, jotka meille on elämässämme annettu. Vaikka molemmat puolet eivät ehkä aina olekaan meille välittömästi näkyvissä, voimme tietää ja luottaa siihen, että ne ovat aina olemassa.

Voimme olla varmoja siitä, että meitä eivät määrittele meidän vaikeutemme, murheemme, ahdinkomme ja tuskamme, vaan pikemminkin se, miten suhtaudumme niihin, auttaa meitä kasvamaan ja lähestymään Jumalaa. Asenteemme ja valintamme määrittelevät meitä paljon paremmin kuin haasteemme.

Kun olette terveitä, vaalikaa terveyttä ja olkaa siitä kiitollisia joka hetki. Kun olette sairaita, pyrkikää kärsivällisesti oppimaan siitä ja tietäkää, että tilanne voi muuttua jälleen Jumalan tahdon mukaan. Kun surette, luottakaa siihen, että onnellisuutta on nurkan takana. Usein emme vain näe sitä vielä. Siirtäkää tietoisesti keskittymistänne ja kohottakaa ajatuksenne haasteiden myönteisiin puoliin, sillä niitäkin on epäilemättä aina olemassa! Muistakaa aina olla kiitollisia. Päättäkää uskoa. Päättäkää uskoa Jeesukseen Kristukseen. Päättäkää aina luottaa Jumalaan. Päättäkää ”ajatella selestisesti”, kuten presidentti Russell M. Nelson on hiljattain opettanut meille!¹⁵

Pitäkäämme aina mielessämme taivaallisen Isämme meitä varten laatima suurenmoinen suunnitelma. Hän rakastaa meitä, ja Hän lähetti rakkaan Poikansa auttamaan meitä koettelemuksissamme ja avaamaan meille mahdollisuuden paluuseen Hänen luokseen. Jeesus Kristus elää ja odottaa joka hetki lähellämme, että päätämme kutsua Häntä tuomaan apua, voimaa ja pelastuksen. Näistä asioista todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.