Ilo Kristuksessa voittaa
Todistan, että taivaallinen Isämme kuulee kyyneleiset pyyntönne ja vastaa niihin aina täydellisen viisaasti.
Me rakastamme sinua, vanhin Kearon. Saanko lainata tuota korostusta 10 minuuttia?
Kaivattuja ihmeitä
Uudessa testamentissa kerrotaan sokeasta Bartimaioksesta, joka huusi Jeesukselle toivoen ihmettä. ”Jeesus sanoi hänelle: ’Mene, uskosi on parantanut sinut.’ Samassa mies sai näkönsä takaisin.”
Toisessa tilanteessa eräs mies Betsaidassa kaipasi parantumista. Tuolloin kuitenkaan ihme ei tapahtunut hetkessä. Pikemminkin Jeesus siunasi häntä kaksi kertaa, ennen kuin ”hän oli täysin parantunut”.
Kolmannessa esimerkissä apostoli Paavali oli ahdinkonsa keskellä ”kolme kertaa pyytänyt Herralta”, ja siltikään, sikäli kuin tiedämme, hänen hartaaseen pyyntöönsä ei suostuttu.
Kolme eri ihmistä. Kolme ainutlaatuista kokemusta.
Siksi kysymys: Miksi jotkut saavat kaipaamansa ihmeet nopeasti, kun taas toiset kestävät kärsivällisesti odottaen Herraa? Emme aina tiedä miksi, kuitenkin onneksi me tunnemme Hänet, joka rakastaa meitä ja tekee kaiken meidän parhaaksemme ja onneksemme.
Jumalallisia tarkoituksia
Jumala, joka näkee lopun alusta asti, vakuuttaa: ”Vastoinkäymisesi ja ahdinkosi kestävät vain pienen hetken”, ja ne pyhitetään ”sinun hyväksesi”.
Auttaen meitä näkemään syvempää merkitystä koettelemuksissamme vanhin Orson F. Whitney opetti: ”Mikään kärsimämme tuska, mikään kokemamme koettelemus ei mene hukkaan. Se palvelee opettajanamme. – – Kaikki, mitä – – kestämme kärsivällisesti, vahvistaa luonnettamme, puhdistaa sydäntämme, avartaa sieluamme ja tekee meistä herkempiä ja armeliaampia. – – Juuri surun ja kärsimyksen, vaivan ja vaikeuksien kautta me saamme koulutusta, jota tulimme tänne hankkimaan ja joka tekee meistä enemmän [taivaallisten vanhempiemme] kaltaisia.”
Koska apostoli Paavali ymmärsi, että ”[häneen] asettuisi Kristuksen voima” hänen ahdingoissaan, hän sanoi nöyrästi: ”Juuri heikkona olen voimakas.”
Elämän koetukset koettelevat meitä. Jopa Vapahtaja ”joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus”, ja ”kärsimysten kautta [tuli] täydelliseksi”.
Ja jonakin päivänä Hän julistaa myötätuntoisesti: ”Sillä katso, minä olen sulattanut sinua, minä olen valinnut sinut ahdingon ahjossa.”
Se, että opimme luottamaan Jumalan jumalallisiin tarkoituksiin, herättää toivoa uupuneissa sieluissa ja synnyttää päättäväisyyttä ahdistuksen ja syvän murheen aikoina.
Jumalallisia näkökulmia
Vuosia sitten presidentti Russell M. Nelson esitti tämän arvokkaan oivalluksen: ”Kun tarkastelemme kaikkea iankaikkisesta näkökulmasta, taakkamme kevenee merkittävästi.”
Vaimoni Jill ja minä näimme hiljattain tämän totuuden Holly ja Rick Porterin uskollisessa elämässä. Heidän 12-vuotias poikansa Trey menehtyi järkyttävässä tulipalossa. Holly, jonka kädet ja jalat olivat palaneet pahoin hänen yrittäessään sankarillisesti pelastaa rakkaan poikansa, todisti myöhemmin seurakunnan sakramenttikokouksessa suuresta rauhasta ja ilosta, jota Herra oli vuodattanut hänen perheensä ylle heidän ahdistuksessaan, ja hän käytti sanoja kuten ihmeellinen, uskomaton ja hämmästyttävä.
Tämän kallisarvoisen äidin kestämätön murhe vaihtui ylivertaiseksi rauhaksi tämän ajatuksen myötä: ”Minun käteni eivät ole pelastavat kädet. Ne kädet ovat Vapahtajan! Sen sijaan, että katsoisin arpiani muistutuksena siitä, mihin en pystynyt, muistan arvet, joita Vapahtajallani on.”
Hollyn todistus täyttää profeettamme lupauksen: ”Kun ajattelet selestisesti, näet koettelemukset ja vastustuksen uudessa valossa.”
Vanhin D. Todd Christofferson on sanonut: ”Uskon, että vastoinkäymisten voittamisen ja niiden avulla kasvamisen haaste vetosi meihin, kun Jumala esitteli lunastussuunnitelmansa kuolevaisuutta edeltävässä maailmassa. Meidän tulee kohdata tuo haaste nyt tietoisina siitä, että taivaallinen Isämme tukee meitä. Ratkaisevan tärkeää on kuitenkin, että me käännymme Hänen puoleensa. Ilman Jumalaa kärsimysten ja vastoinkäymisten synkät kokemukset kallistuvat kohti epätoivoa, toivottomuutta ja jopa katkeruutta.”
Jumalallisia periaatteita
Esitän kutsuna kolme jumalallista periaatetta siihen, että voimme välttää tyytymättömyyden synkkyyden ja sen sijaan kokea suurempaa rauhaa, toivoa ja jopa iloa elämän vaikeiden haasteiden aikana.
Yksi – vahvempi usko tulee, kun asetamme Jeesuksen Kristuksen etusijalle. ”Katsokaa minuun jokaisessa ajatuksessa”, Hän julistaa, ”älkää epäilkö, älkää pelätkö.” Presidentti Nelson on opettanut:
”Iankaikkinen [elämämme] riippuu [uskostamme Kristukseen] ja Hänen sovitustyöhönsä.”
”Kun olen paininut äskettäisen loukkaantumiseni aiheuttaman voimakkaan kivun kanssa, olen tuntenut entistä syvempää arvostusta Jeesusta Kristusta ja Hänen sovitustyönsä käsittämätöntä lahjaa kohtaan. Ajatelkaa sitä! Vapahtaja kärsi ’kaikenlaisia kipuja ja ahdinkoja ja koetuksia’, jotta Hän voi lohduttaa meitä, parantaa meidät [ja] pelastaa meidät hädän hetkinä.”
Hän jatkoi: ”Vammani on saanut minut yhä uudelleen pohtimaan ’Israelin Pyhän suuruutta’. Parantumiseni aikana Herra on ilmaissut jumalallisen voimansa rauhallisin ja erehtymättömin tavoin.”
”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina”, Vapahtajamme rohkaisee, ”minä olen voittanut maailman.”
Kaksi – kirkkaampi toivo tulee, kun luomme mielikuvan iankaikkisesta päämäärästämme. Puhuessaan voimasta, joka liittyy siihen, että säilytämme ”näkemyksen Isämme lupaamista uskomattomista siunauksista – – silmiemme edessä joka päivä”, sisar Linda Reeves todisti: ”En tiedä, miksi meillä on niitä monia koettelemuksia, joita meillä on, mutta omakohtaisesti tunnen, että palkinto on niin suuri, – – niin riemukas ja käsityskykymme ulottumattomissa, että palkinnon saamisen päivänä tunnemme ehkä halua sanoa armolliselle, rakastavalle Isällemme: ’Oliko siinä kaikki, mitä vaadittiin?’ – – Mitä merkitystä sillä on, – – mitä olemme täällä kärsineet, jos nuo koettelemukset ovat loppujen lopuksi – – tehneet meistä kelvollisia iankaikkiseen elämään – – Jumalan valtakunnassa?”
Presidentti Nelson on esittänyt tämän näkemyksen: ”Ajattele Herran vastausta Joseph Smithille, kun tämä pyysi huojennusta Libertyn vankilassa. Herra opetti profeetalle, että hänen saamansa epäinhimillinen kohtelu antaisi hänelle kokemusta ja olisi hänen hyväkseen. ’Jos kestät ne hyvin’, Herra lupasi, ’Jumala korottaa sinut korkeuteen.’ Herra opetti Josephia ajattelemaan selestisesti ja kuvittelemaan mielessään iankaikkisen palkinnon sen sijaan, että hän keskittyisi päivän piinallisiin vaikeuksiin.”
Josephin näkökulman muutos sai aikaan yhä syvenevää pyhittymistä, kuten kuvastuu tästä kirjeestä ystävälle: ”Kun olen ollut viisi kuukautta suljettuna vankilan seinien sisälle, minusta tuntuu, että sydämeni tulee aina olemaan herkempi tämän jälkeen kuin se on ollut koskaan aiemmin. – – En usko, että olisin voinut koskaan tuntea siten kuin nyt tunnen, ellen olisi kärsinyt kärsimiäni vääryyksiä.”
Kolme – suurempi voima tulee keskittymällä iloon. Iankaikkisuuden ratkaisevimpina, tuskallisimpina hetkinä Vapahtajamme ei kavahtanut vaan joi katkeran maljan. Kuinka Hän teki sen? Opimme, että ”edessään olleen ilon tähden [Kristus] kesti ristillä” ja Hänen tahtonsa ”[sulautui] Isän tahtoon”.
Tämä ilmaus ”swallowed up”, ’sulautui’, liikuttaa minua syvästi. Kiinnostukseni lisääntyi, kun opin, että ”swallowed up” on käännetty espanjan kielellä ”kulutettiin”, saksan kielellä ”ahmaistiin” ja kiinan kielellä ”nieltiin”. Niinpä kun elämän haasteet ovat mitä kivuliaimpia ja lannistavimpia, muistan Herran lupauksen, että meidän ei tarvitse ”kärsiä minkäänlaisia ahdinkoja, joita ilo Kristuksessa ei olisi voittanut [kuluttanut, ahmaissut ja niellyt]”.
Näen hyvin monissa teistä tätä iloa, joka ”ylittää – – kuolevaisen käsityskyvyn”, vaikka katkeria maljojanne ei olekaan vielä otettu pois. Kiitos siitä, että pidätte liittonne ja olette Jumalan todistajina. Kiitos siitä, että pyritte siunaamaan meitä kaikkia, vaikka ”Oman murheen yksinäisen Kantaa kukin rinnassaan”. Sillä kun tuotte Vapahtajan apua muille, te saatte sitä itsellenne, ylijohtaja Camille N. Johnson on opettanut.
Jumalallisia lupauksia
Palatkaa nyt kanssani sakramenttikokoukseen, jossa todistimme ihmettä, kun Herra auttoi Holly Porterin perhettä. Kun puhujakorokkeella pohdin, mitä voisin sanoa lohduttaakseni tätä merkittävää perhettä ja heidän ystäviään, mieleeni tuli tämä ajatus: ”Käytä Vapahtajan sanoja.” Niinpä päätän tänään – kuten tein tuona lepopäivänä – Hänen sanaansa, ”joka parantaa haavoittuneen sielun”.
”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.”
”Minä myös kevennän ne kuormat, jotka on pantu teidän harteillenne, niin että te ette voi edes tuntea niitä selässänne, edes ollessanne orjuudessa; – – jotta te tietäisitte varmasti, että minä, Herra Jumala, muistan kansaani sen ahdingoissa.”
Todistukseni
Riemullista kunnioitusta tuntien todistan, että Vapahtajamme elää ja Hänen lupauksensa ovat varmoja. Erityisesti teille, jotka olette jollakin tavoin murheellisia tai jotka olette ”millään tavalla vaivaisia”, todistan, että taivaallinen Isämme kuulee kyyneleiset pyyntönne ja vastaa niihin aina täydellisen viisaasti. ”Suokoon Jumala – – teille”, kuten Hän on suonut perheellemme suuren hädän hetkinä, ”että teidän kuormanne olisivat keveitä”, jopa niin, että ”ilo Kristuksessa [voittaisi ne]”. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.