Jeesus Kristus on apu ja huojennus
Me voimme toimia yhteistyössä Vapahtajan kanssa tarjoten ajallista ja hengellistä apua sitä tarvitseville – ja samalla itsekin löytää avun.
Koska halvaantuneesta miehestä huolehtivat uskoivat Jeesukseen Kristukseen ja luottivat siihen, mitä he olivat kuulleet Hänen tekemistään ihmeistä, he veivät miehen Jeesuksen luo. He toimivat kekseliäästi saadakseen hänet sinne – he purkivat katon ja laskivat miehen tämän vuoteella paikkaan, jossa Jeesus opetti. ”Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi [halvaantuneelle:] ’Sinun syntisi on annettu anteeksi.’”1 Ja sitten: ”Nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.”2 Ja halvaantunut mies nousi heti, otti vuoteensa ja lähti kotiinsa ”ylistäen Jumalaa”3.
Mitä muuta me tiedämme ystävistä, jotka huolehtivat halvaantuneesta miehestä? Tiedämme, että Vapahtaja tunnisti heidän uskonsa. Ja nähtyään Vapahtajan ja kuultuaan Häntä sekä katseltuaan omin silmin Hänen tekemiään ihmeitä he olivat ”hämmästyksestä suunniltaan ja ylistivät Jumalaa”4.
Jeesus Kristus oli antanut toivotun parantumisen – fyysisen avun ja huojennuksen kipuun ja kroonisen sairauden rampauttaviin seurauksiin. On merkittävää, että Vapahtaja antoi myös hengellistä apua ja huojennusta puhdistaessaan miehen synnistä.
Ja ystävät, kun he pyrkivät huolehtimaan avun tarpeessa olevasta, löysivät avun lähteen – he löysivät Jeesuksen Kristuksen.
Todistan, että Jeesus Kristus on apu ja huojennus. Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta me voimme vapautua synnin taakasta ja seurauksista sekä saada apua heikkouksissamme.
Ja koska me rakastamme Jumalaa ja olemme tehneet liiton palvella Häntä, me voimme toimia yhteistyössä Vapahtajan kanssa tarjoten osaltamme ajallista ja hengellistä apua sitä tarvitseville – ja samalla itsekin löytää avun Jeesuksessa Kristuksessa.5
Rakas profeettamme, presidentti Russell M. Nelson, on kehottanut meitä voittamaan maailman ja löytämään levon.6 Hän määritteli ”todellisen levon” olevan ”huojennusta ja rauhaa”. Presidentti Nelson sanoi: ”Koska äärettömän sovitustyönsä kautta Vapahtaja on lunastanut meistä jokaisen heikkoudesta, virheistä ja synnistä ja koska Hän on kokenut jokaisen tuskan, huolen ja taakan, joita teillä on koskaan ollut, niin kun te todella teette parannuksen ja pyydätte Hänen apuaan, te voitte nousta tämän nykyisen vaarallisen maailman yläpuolelle.”7 Sitä apua ja huojennusta Jeesus Kristus tarjoaa meille!
Jokainen meistä kantaa vertauskuvallista reppua. Se voi olla kori, joka on tasapainossa pääsi päällä, tai laukku tai kankaaseen kääritty ja olalle heitetty tavaranyytti. Mutta tässä nimitän sitä repuksi.
Tässä vertauskuvallisessa repussa me kannamme kuormia, jotka johtuvat siitä, että elämme langenneessa maailmassa. Kuormamme ovat kuin kiviä repussa. Yleensä niitä on kolmenlaisia:
-
Kiviä, jotka ovat siellä omien syntiemme vuoksi.
-
Kiviä repussamme muiden huonojen päätösten, rikkomusten ja epäystävällisyyden vuoksi.
-
Ja kiviä, joita kannamme, koska elämme langenneessa tilassa. Näitä ovat taudin, kivun, kroonisen sairauden, murheen, pettymyksen, yksinäisyyden ja luonnonkatastrofien vaikutusten kivet.
Riemuiten julistan, että meidän kuolevaisten kuormiemme, näiden kuvaannollisessa repussamme olevien kivien, ei tarvitse tuntua raskailta.
Jeesus Kristus voi keventää taakkaamme.
Jeesus Kristus voi nostaa meidän kuormiamme.
Jeesus Kristus tarjoaa meille keinon vapautua synnin painolastista.
Jeesus Kristus on meidän apumme ja huojennuksemme.
Hän on sanonut:
”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon [eli huojennuksen ja rauhan].
Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.
Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”8
Se, että ies on hyvä ja kuorma on kevyt, edellyttää, että astumme ikeeseen Vapahtajan kanssa, että jaamme kuormamme Hänen kanssaan, että annamme Hänen nostaa taakkaamme. Se tarkoittaa liittosuhteen solmimista Jumalan kanssa ja tuon liiton pitämistä, mikä – kuten presidentti Nelson on selittänyt – ”tekee kaikesta elämässä helpompaa”. Hän sanoi: ”Itsensä valjastaminen Vapahtajan ikeeseen tarkoittaa sitä, että pääsee osalliseksi Hänen vahvuudestaan ja lunastavasta voimastaan.”9
Miksi me sitten kitsastelemme kivinemme? Miksi uupunut baseball-pelaaja kieltäytyisi lähtemästä syöttökummulta, kun vaihtopelaaja on valmiina viemään pelin loppuun? Miksi vaatisin, että huolehdin asemapaikastani yksin, kun Avuntuoja on valmiina huolehtimaan siitä kanssani?
Presidentti Nelson on opettanut: ”[Jeesus Kristus] seisoo käsivarret ojennettuina toivoen ja haluten parantaa, antaa anteeksi, puhdistaa, vahvistaa, jalostaa ja pyhittää meidät.”10
Miksi me siis haluamme ehdottomasti kantaa kiviämme yksin?
Tämä on tarkoitettu henkilökohtaiseksi kysymykseksi, jota jokainen teistä voi pohtia.
Minulle kyse on ikivanhasta ylpeyden paheesta. ”Minä hoidan tämän”, sanon. ”Ei huolta, minä teen sen.” Siinä puhuu suuri eksyttäjä, joka haluaa minun piiloutuvan Jumalalta, kääntyvän pois Hänestä ja tekevän kaiken yksin.
Veljet ja sisaret, en pysty siihen yksin, eikä minun tarvitsekaan, enkä aiokaan tehdä niin. Kun olen päättänyt sitoutua Vapahtajaani Jeesukseen Kristukseen Jumalan kanssa solmimieni liittojen kautta, ”kestän kaiken [Kristuksen avulla], joka antaa minulle voimaa”11.
Liittonsa pitäviä siunataan Vapahtajan avulla ja huojennuksella.
Pohtikaa Mormonin kirjassa olevaa esimerkkiä: Alman kansaa vainottiin ja heille määrättiin töitä ja asetettiin työnjohtajia.12 Koska heitä kiellettiin rukoilemasta ääneen, he ”vuodattivat sydämensä [Jumalalle]; ja hän tiesi heidän sydämensä ajatukset”13.
Ja ”Herran ääni tuli heille heidän ahdingoissaan sanoen: Nostakaa päänne ja olkaa turvallisella mielellä, sillä minä tiedän sen liiton, jonka te olette tehneet minun kanssani; ja minä teen liiton kansani kanssa ja vapautan sen orjuudesta.
Ja minä myös kevennän ne kuormat, jotka on pantu teidän harteillenne, niin että te ette voi edes tuntea niitä selässänne.”14
Ja heidän kuormansa kevenivät, ja ”Herra vahvisti heitä niin, että he saattoivat kantaa kuormansa helposti, ja he alistuivat iloiten ja kärsivällisesti kaikkeen Herran tahtoon”15.
Nuo liittonsa pitävät saivat apua ja huojennusta lohdutuksena, lisääntyneenä kärsivällisyytenä ja iloisuutena sekä siten, että heidän kuormansa kevenivät, niin että he tunsivat olonsa kevyeksi, ja lopulta he vapautuivat.16
Palataanpa nyt omaan vertauskuvalliseen reppuumme.
Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta parannus vapauttaa meidät synnin kivien painosta. Ja tämän hienon lahjan kautta Jumalan armo vapauttaa meidät oikeudenmukaisuuden raskaista ja muutoin ylitsepääsemättömistä vaatimuksista.17
Jeesuksen Kristuksen sovitus mahdollistaa myös sen, että voimme saada voimaa antaa anteeksi, jolloin voimme purkaa painolastin, jota kannamme muiden kohdeltua meitä huonosti.18
Kuinka Vapahtaja sitten antaa meille huojennusta kuormiin, joita koituu siitä, että elämme langenneessa maailmassa, jossa kuolevainen ruumis on murheen ja tuskan alainen?
Usein Hän antaa sellaista apua meidän kauttamme! Hänen kirkkonsa liittojäseninä me lupaamme surra surevien kanssa ja lohduttaa niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa.19 Koska olemme ”[tulleet] Jumalan lammastarhaan” ja meitä ”[nimitetään] hänen kansakseen”, me olemme ”halukkaita kantamaan [toistemme] kuormia, jotta ne olisivat keveitä”20.
Liitonalaisena siunauksenamme on tehdä yhteistyötä Jeesuksen Kristuksen kanssa antaen apua ja huojennusta – sekä ajallista että hengellistä – kaikille Jumalan lapsille. Me olemme kanava, jonka kautta Hän auttaa.21
Niinpä halvaantuneen miehen ystävien tavoin me autamme heikkoja, nostamme hervonneita käsiä ja vahvistamme voimattomia polvia.22 Me kannamme toistemme taakkoja, ja niin me toteutamme Kristuksen lain.23 Kun teemme niin, me opimme tuntemaan Hänet, tulemaan Hänen kaltaisikseen ja saamme Hänen antamaansa apua.24
Mitä on apu tai huojennus?
Sana relief – ’apu, huojennus’ – on jonkin tuskallisen, huolestuttavan tai rasittavan asian pois ottamista tai keventämistä tai voimaa kestää se. Se voi myös viitata henkilöön, joka tulee toisen sijaiseksi. Se on vääryyden laillista korjaamista.25 Tämä anglo-ranskalainen sana ”relief” tulee muinaisranskankielisestä sanasta relever eli ’nostaa ylös’ ja latinankielisestä sanasta relevare eli ’nostaa uudelleen’.26
Veljet ja sisaret, Jeesus Kristus on meidän apumme ja huojennuksemme. Todistan, että Hän nousi jälleen kolmantena päivänä, ja täytettyään rakastavan ja äärettömän sovituksen Hän seisoo käsivarret ojennettuina tarjoten meille mahdollisuuden nousta jälleen, pelastua ja tulla korotetuiksi ja tulla Hänen kaltaisikseen. Hänen meille tarjoamansa apu on ikuista.
Kuten naiset, joiden luona enkeli kävi sinä ensimmäisenä pääsiäisaamuna, minäkin haluan ”mennä kiireesti” ja ”riemuissani” kertomaan uutisen, että Hän on noussut kuolleista.27 Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.