Palvelutyö
Ojentakaamme kätemme ja huolehtikaamme Vapahtajamme tavoin varsinkin niistä, joita meillä on etuoikeus palvella rakkauden ja tehtävän kautta.
Rakkaat veljet ja sisaret, ystävät, tervetuloa yleiskonferenssiin!
Viime lokakuun yleiskonferenssin jälkeen sisar Gong ja minä kävelimme konferenssikeskuksen läpi tervehtiäksemme teitä ja kuullaksemme kokemuksianne evankeliumista.
Jäsenemme Meksikosta sanoivat: ”Hoy es el tiempo de México.” [Nyt on Meksikon aika.]
Saimme kuulla, että Gilly ja Mary ovat ystäviä Englannista. Kun Mary liittyi kirkkoon, hän menetti asuntonsa. Gilly kutsui auliisti Maryn asumaan luokseen. Täynnä uskoa Gilly sanoo: ”En ole koskaan epäillyt, etteikö Herra olisi kanssani.” Konferenssissa Gilly koki myös iloisen jälleennäkemisen lähetyssaarnaajasisaren kanssa, joka opetti häntä 47 vuotta sitten.
Jeff ja hänen vaimonsa Melissa olivat ensimmäistä kertaa yleiskonferenssissa. Jeff pelasi ammatikseen baseballia (hän oli sieppari) ja on nyt anestesiologian erikoislääkäri. Hän kertoi minulle: ”Suureksi yllätyksekseni olen siirtymässä kohti kastetta, koska se tuntuu aidoimmalta ja rehellisimmältä tavalta elää.”
Aiemmin Melissa oli pyytänyt anteeksi Jeffille osoitetulta palvelutyöveljeltä: ”Jeff ei halua kotiimme ’valkokauluksisia’.” Palvelutyöveli sanoi: ”Minä keksin keinon.” Nykyään hän ja Jeff ovat hyviä ystäviä. Jeffin kastetilaisuudessa tapasin joukon myöhempien aikojen pyhiä, joita Jeff, Melissa ja heidän tyttärensä Charlotte rakastavat.
Jeesuksen Kristuksen seuraajina me pyrimme palvelemaan muita kuten Hän, koska ihmisten elämä odottaa muuttumista.
Kun Peggy kertoi minulle, että hänen aviomiehensä John oli menossa kasteelle 31 avioliittovuoden jälkeen, kysyin, mikä oli muuttunut.
Peggy kertoi: ”John ja minä opiskelimme Uuden testamentin Tule ja seuraa minua -aineistoa, ja John kysyi kirkon opista.”
Peggy sanoi: ”Kutsutaan lähetyssaarnaajat.”
John sanoi: ”Ei lähetyssaarnaajia – paitsi jos ystäväni voi tulla.” Yli kymmenen vuoden aikana Johnin palvelutyöveljestä oli tullut hänen luotettu ystävänsä. (Ajattelin: Mitä jos Johnin palvelutyöveli olisi lakannut käymästä yhden, kahden tai yhdeksän vuoden jälkeen?)
John kuunteli. Hän luki Mormonin kirjaa vakain aikein. Kun lähetyssaarnaajat kutsuivat Johnin menemään kasteelle, hän vastasi myöntävästi. Peggy sanoi: ”Putosin tuoliltani ja aloin itkeä.”
John sanoi: ”Muutuin, kun lähestyin Herraa.” Myöhemmin John ja Peggy sinetöitiin pyhässä temppelissä. Viime joulukuussa John kuoli 92-vuotiaana. Peggy sanoo: ”John oli aina hyvä ihminen, mutta kasteensa jälkeen hänestä tuli kauniilla tavalla erilainen.”
Sisar Gong ja minä tapasimme Mebin ja Jennyn videon välityksellä koronapandemian aikana. (Tapasimme koronapandemian aikana videon välityksellä monia suurenmoisia aviopareja ja yksittäisiä ihmisiä, jotka heidän vaarnanjohtajansa oli rukoillen valinnut ja esitellyt meille.)
Meb ja Jenny kertoivat nöyrästi, että heidän elämässään ilmenneet huolenaiheet saivat heidät miettimään, voitaisiinko heidän temppeliavioliittonsa pelastaa, ja jos niin miten. He uskoivat, että Jeesuksen Kristuksen sovitus ja heidän liittositoumuksensa voisivat auttaa heitä.
Kuvitelkaa iloani, kun Meb ja Jenny saivat kumpikin uuden temppelisuosituksen ja palasivat yhdessä Herran huoneeseen. Myöhemmin Meb oli vähällä kuolla. Millainen siunaus onkaan, että Meb ja Jenny ovat palauttaneet liittosuhteet Herraan ja toisiinsa ja tuntevat monien ympärillään olevien palvelevaa rakkautta.
Minne tahansa menenkin, opin kiitollisena niiltä, jotka palvelevat ja huolehtivat niin kuin Vapahtajamme tekisi.
Perussa sisar Gong ja minä tapasimme Salvadorin ja hänen sisaruksensa.1 Salvador ja hänen sisaruksensa ovat orpoja. Oli Salvadorin syntymäpäivä. Kirkon johtohenkilöt ja jäsenet, jotka palvelevat uskollisesti tätä perhettä, innoittavat minua. ”Puhdasta, – – tahratonta palvelusta on huolehtia orvoista ja leskistä”2, ”[auttaa] heikkoja, [nostaa] hervonneita käsiä ja [vahvistaa] voimattomia polvia”3.
Hongkongissa eräs vanhinten koorumin johtaja kertoo vaatimattomasti, kuinka heidän kooruminsa huolehtii jatkuvasti palvelutyökeskusteluista sataprosenttisesti. ”Järjestämme rukoillen toveripareja niin että jokainen voi pitää huolta jostakusta ja saada huolenpitoa”, hän sanoo. ”Kysymme säännöllisesti jokaiselta toveriparilta niistä, joita he palvelevat. Me emme rastita ruutuja. Me palvelemme palvelutyön tekijöitä, jotka huolehtivat jäsenistämme.”
Kinshasassa Kongon demokraattisessa tasavallassa vaarnanjohtaja Bokolo kertoo, kuinka hän ja hänen perheensä liittyivät kirkkoon Ranskassa. Eräänä päivänä, kun veli Bokolo luki patriarkallista siunaustaan, Henki innoitti häntä palaamaan perheensä kanssa Kongon demokraattiseen tasavaltaan. Veli Bokolo tiesi, että he kohtaisivat monia haasteita, jos he palaisivat. Eikä heidän kirkkoaan, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoa, ollut vielä perustettu Kinshasaan.
Monien muiden lailla uskoa osoittaen Bokolot kuitenkin noudattivat Herran Henkeä. Kinshasassa he palvelivat lähipiirissään olevia ja siunasivat heitä, voittivat haasteita sekä saivat hengellisiä ja ajallisia siunauksia. Nykyään he riemuitsevat siitä, että heidän maassaan on Herran huone.4
Erästä käännynnäistä palveltiin henkilökohtaisella esimerkillä. Hän kertoi viettäneensä nuorena miehenä päivänsä rannalla loikoillen. Hän sanoi, että eräänä päivänä ”näin viehättävän tytön säädyllisessä uimapuvussa”. Hämmästyneenä hän meni kysymään, miksi niin viehättävä tyttö käyttäisi niin vaatimatonta uimapukua. Hän oli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen ja kysyi hymyillen: ”Haluaisitko tulla sunnuntaina kirkkoon?” Nuori mies vastasi myöntävästi.
Vuosia sitten hoitaessamme yhdessä erästä tehtävää vanhin L. Tom Perry kertoi, kuinka hän ja hänen toverinsa palvelivat säännöllisesti sisarta, joka asui yksin eräässä Bostonin väkivaltaisessa lähiössä. Kun vanhin Perry ja hänen toverinsa saapuivat, sisar käski varotoimena: ”Työntäkää temppelisuosituksenne oven alta.” Vasta nähtyään temppelisuositukset tämä sisar aukaisi useat lukot ja avasi oven.5 En tietenkään sano, että palvelutyötoverit tarvitsevat temppelisuosituksen. Mutta pidän kovasti ajatuksesta, että kun ne, jotka pitävät kunniassa liittonsa, palvelevat, niin kodit avautuvat ja sydämet avautuvat.
Vanhin Perry antoi myös käytännön neuvoja. Hän sanoi: ”Antakaa toveripareille kohtuullinen määrä tehtäviä, jotka valitaan rukoillen ja jotka tarpeen mukaan on ryhmitelty maantieteellisesti, jotta matka-aika käytetään hyvin.” Hän neuvoi: ”Aloittakaa niistä, jotka tarvitsevat käyntejä eniten. Aloittakaa niistä, jotka todennäköisimmin ottavat vierailut vastaan ja suhtautuvat niihin hyvin.” Hän sanoi lopuksi: ”Uskollinen johdonmukaisuus saa aikaan ihmeitä.”
Korkeampi ja pyhempi palvelutyö6 toteutuu, kun rukoilemme ”Kristuksen puhdasta rakkautta”7 ja kuuntelemme Henkeä. Se toteutuu myös, kun vanhinten koorumin ja Apuyhdistyksen johtokunnat piispan johdolla valvovat palvelutyöpyrkimyksiä, mukaan lukien palvelutyötoverien osoittamista. Annattehan nuorille miehillemme ja nuorille naisillemme tarpeellisen tilaisuuden toimia kokeneiden palvelutyöveljien ja -sisarten mukana ja saada opastusta. Ja annattehan nuoren nousevan sukupolvemme innoittaa palvelutyöveli- ja palvelutyösisartovereita.
Joillakin alueilla kirkossa meillä on palvelutyössä aukkokohtia. Niitä, jotka sanovat tekevänsä palvelutyötä, on enemmän kuin niitä, jotka sanovat saavansa osakseen palvelutyötä. Me emme halua tarkistusluettelomaista huolenpitoa. Mutta me tarvitsemme usein muutakin kuin vilpittömän tervehdyksen käytävällä tai puolihuolimattoman ”Voinko auttaa sinua?” -kysymyksen pysäköintialueella. Monissa tilanteissa me voimme auttaa, ymmärtää muita heidän tilanteessaan ja vahvistaa suhteita, kun käymme säännöllisesti jäsenten luona heidän kodissaan. Innoitetut kutsut muuttavat ihmisten elämää. Kun kutsut auttavat meitä solmimaan pyhiä liittoja ja pitämään ne, me pääsemme lähemmäksi Herraa ja toisiamme.
Sanotaan, että ne, jotka ymmärtävät palvelutyön todellisen hengen, tekevät enemmän kuin ennen, kun taas ne, jotka eivät ymmärrä, tekevät vähemmän. Tehkäämme enemmän, kuten Vapahtajamme tekisi. Kuten laulussamme sanotaan, kyse on velvollisuuden ja rakkauden siunauksesta.8
Seurakuntaneuvostot, vanhinten koorumit ja Apuyhdistykset, kuulettehan hyvää paimenta ja autattehan Häntä etsimään eksyneen, tuomaan takaisin laumasta harhautuneen, sitomaan murtuneen, hoivaamaan uupunutta.9 Saatamme tietämättämme majoittaa enkeleitä10, kun teemme Hänen majapaikassaan tilaa kaikille11.
Innoitettu palvelutyö siunaa perheitä ja yksilöitä. Se myös vahvistaa seurakuntia. Ajatelkaa seurakuntaanne hengellisenä ekosysteeminä. Mormonin kirjan oliivipuuvertauksen hengessä viinitarhan Herra ja hänen palvelijansa tuottavat kallisarvoista hedelmää ja vahvistavat jokaista puuta sitomalla yhteen kaikkien puiden vahvuuksia ja heikkouksia.12 Viinitarhan herra ja hänen palvelijansa kysyvät toistuvasti: ”Mitä muuta olisin voinut tehdä?”13 Yhdessä he siunaavat sydämiä ja koteja sekä seurakuntia innoitetun, johdonmukaisen palvelutyön avulla.14
Palvelutyö – kaitseminen – saa viinitarhamme tulemaan ”kuin yhdeksi”15 – pyhäksi lehdoksi. Jokainen puu lehdossamme on elävä sukupuu. Juuret ja oksat kietoutuvat toisiinsa. Palvelutyö siunaa sukupolvia. Kun palvelemista tarvitaan, viisaat piispat sekä vanhinten koorumin ja Apuyhdistyksen johtokunnat kysyvät: ”Ketkä ovat heidän palvelutyöveljensä ja -sisarensa?” Seurakuntaneuvostoissa ja palvelutyökeskusteluissa paitsi kysytään haasteista tai ongelmista myös katsotaan näkevin silmin ja riemuitaan Herran monista lempeistä armoteoista elämässämme, kun palvelemme, kuten Hän palvelisi.
Vapahtajamme on täydellinen esimerkkimme.16 Koska Hän on hyvä, Hän voi kulkea tehden hyvää.17 Hän siunaa yhtä ja 99:ää. Hänessä henkilöityy palvelutyö. Meistä tulee enemmän Jeesuksen Kristuksen kaltaisia, kun me teemme yhdelle näistä vähäisimmistä veljistä, kuten tekisimme Hänelle18, kun rakastamme lähimmäistämme niin kuin itseämme19, kun rakastamme toisiamme niin kuin Hän on rakastanut meitä20, ja kun se, ”joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija”21.
Jeesus Kristus palvelee. Enkelit palvelevat.22 Jeesuksen Kristuksen seuraajat palvelevat toisiaan23, iloitsevat iloitsevien kanssa ja itkevät itkevien kanssa24, ”[valvovat] kansaansa ja [ravitsevat] sitä sillä, mikä kuuluu vanhurskauteen”25, ”[muistavat] kaikessa köyhiä ja tarvitsevia, sairaita ja ahdistettuja”26, tekevät palvelutyönsä kautta Hänen nimensä tunnetuksi.27 Kun palvelemme, kuten Hän palvelisi, me todistamme Hänen ihmeistään, Hänen siunauksistaan.28 Me saamme ”paljon tärkeämmän tehtävän”29.
Saatamme väsyä fyysisesti. Mutta Hänen palveluksessaan me emme väsy tekemään hyvää.30 Me teemme uutterasti parhaamme, emme juokse nopeammin kuin meillä on voimaa31, vaan luotamme, kuten apostoli Paavali opettaa, että ”iloista antajaa Jumala rakastaa”32. Sillä Jumala, joka ”antaa kylväjälle siemenen ja suo ravinnoksi leivän, antaa teillekin siemenen ja moninkertaistaa sen”33. Toisin sanoen Jumala suo ”kaikkinaista rikkautta ja – – osoittaa runsaasti anteliaisuutta”34. ”Joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää.”35
Missä tahansa olemmekin tänä pääsiäisen aikana, ojentakaamme kätemme ja huolehtikaamme Vapahtajamme tavoin varsinkin niistä, joita meillä on etuoikeus palvella rakkauden ja tehtävän kautta. Rukoilen, että kun teemme niin, voimme lähestyä Jeesusta Kristusta ja toisiamme tullen enemmän Hänen kaltaisikseen ja sellaisiksi Jeesuksen Kristuksen seuraajiksi, kuin Hän haluaa meidän jokaisen olevan. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.