Olenko todella saanut anteeksi?
Lupaus kokonaisvaltaisesta ja täydellisestä anteeksiannosta on annettu kaikille – Jeesuksen Kristuksen äärettömässä sovituksessa ja sen kautta.
Monia vuosia sitten sisar Nattress ja minä muutimme Idahoon, jossa avasimme uuden liikeyrityksen. Vietimme pitkiä päiviä ja iltoja toimistossa. Onneksi asuimme vain muutaman korttelin päässä toimistolta. Joka viikko Shawna ja kolme tytärtämme – kaikki alle kuusivuotiaita – tulivat toimistolle yhteiselle lounaalle.
Eräänä tuollaisena päivänä perhelounaamme jälkeen huomasin, että viisivuotias tyttäremme Michelle oli jättänyt minulle henkilökohtaisen viestin, joka oli kirjoitettu tarralappuun ja kiinnitetty toimistopuhelimeeni.
Siinä luki yksinkertaisesti: ”Isi, muista rakastaa minua. Terveisin, Michelle.” Se oli voimallinen muistutus nuorelle isälle niistä asioista, jotka merkitsevät eniten.
Veljet ja sisaret, todistan, että taivaallinen Isämme muistaa meidät aina ja että Hän rakastaa meitä täydellisesti. Kysymykseni on tämä: Muistammeko me Hänet? Ja rakastammeko me Häntä?
Vuosia sitten palvelin paikallisena kirkon johtohenkilönä. Yksi nuorista miehistämme, Danny, oli kaikin tavoin erinomainen. Hän oli kuuliainen, ystävällinen, hyvä, ja hänellä oli suuri sydän. Kun hän valmistui lukiosta, hän kuitenkin alkoi olla tekemisissä epämääräisen joukkion kanssa. Hän sekaantui huumeisiin, etenkin metamfetamiiniin, ja oli riippuvuuden ja tuhon syöksykierteessä. Ennen pitkää hänen ulkoinen olemuksensa muuttui täysin. Häntä tuskin tunnisti. Merkittävin muutos tapahtui hänen silmissään – valo hänen silmissään oli himmennyt. Otin häneen yhteyttä useaan kertaan, mutta siitä ei ollut hyötyä. Hän ei ollut kiinnostunut.
Oli vaikeaa nähdä tämän uskomattoman nuoren miehen kärsivän ja elävän elämää, joka ei ollut häntä varten! Hän pystyi paljon parempaan.
Sitten yhtenä päivänä hänen ihmeensä alkoi.
Hän osallistui sakramenttikokoukseen, jossa hänen nuorempi veljensä lausui todistuksensa ennen lähetystyöhön lähtöä. Kokouksen aikana Danny tunsi jotakin sellaista, mitä hän ei ollut tuntenut pitkään aikaan. Hän tunsi Herran rakkautta. Hänellä oli viimein toivoa.
Vaikka Dannylla oli halu muuttua, se oli hänelle vaikeaa. Hänen riippuvuutensa ja niihin liittyvä syyllisyys olivat miltei enemmän kuin hän pystyi kestämään.
Eräänä iltapäivänä, kun olin leikkaamassa nurmikkoamme, Danny ajoi autollaan paikalle ennalta ilmoittamatta. Hän kävi hirvittävän kovaa kamppailua. Sammutin ruohonleikkurin, ja me kävimme yhdessä istumaan etukuistin varjoon. Silloin hän kertoi sydämensä tunteista. Hän halusi todella tulla takaisin. Kääntyminen pois riippuvuuksista ja omasta elämäntavasta oli hänelle kuitenkin äärimmäisen vaikeaa. Tämän lisäksi hän tunsi syyllisyyttä ja häpeää siitä, että oli ajautunut niin kauas. Hän kysyi: ”Voinko todella saada anteeksi? Onko todella olemassa tie takaisin?”
Kun hän oli vuodattanut sydämensä näistä huolenaiheista, luimme yhdessä Alman luvusta 36:
”Niin, minä muistin kaikki syntini ja pahat tekoni – –.
Niin, – – ajatuskin tulemisesta Jumalani eteen kidutti sieluani sanomattomalla kauhulla.” (Jakeet 13–14.)
Näiden jakeiden jälkeen Danny sanoi: ”Juuri tuolta minusta tuntuu!”
Jatkoimme:
”Ollessani näin piinan kiduttama, ollessani monien syntieni muiston raastama, katso, minä muistin myös kuulleeni isäni profetoivan kansalle erään Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, tulemisesta sovittamaan maailman synnit. – –
Ja oi, mikä ilo, ja minkä ihmeellisen valon minä näinkään.” (Jakeet 17, 20.)
Kun luimme näitä kohtia, kyyneleet alkoivat virrata. Alman ilo oli sellaista iloa, jota Danny oli etsinyt!
Keskustelimme siitä, että Alma oli ollut aivan erityisen jumalaton. Kuitenkin parannuksen tehtyään hän ei koskaan katsonut taakseen. Hänestä tuli Jeesuksen Kristuksen uskollinen opetuslapsi. Hänestä tuli profeetta! Dannyn silmät suurenivat. ”Profeettako?” hän huudahti.
Vastasin yksinkertaisesti: ”Kyllä, profeetta. Ei mitään paineita sinulle!”
Keskustelimme siitä, että vaikka hänen syntinsä eivät olleet yhtä suuria kuin Alman, sama lupaus kokonaisvaltaisesta ja täydellisestä anteeksiannosta on annettu kaikille – Jeesuksen Kristuksen äärettömässä sovituksessa ja sen kautta.
Nyt Danny ymmärsi. Hän tiesi, mitä hänen piti tehdä: hänen piti aloittaa matkansa turvaamalla Herraan ja antamalla anteeksi itselleen!
Dannyn voimallinen sydämenmuutos oli suoranainen ihme. Ajan myötä hänen kasvonsa muuttuivat, ja hänen silmiensä kirkkaus palasi. Hänestä tuli temppelikelpoinen! Hän oli viimein tullut takaisin!
Muutaman kuukauden kuluttua kysyin Dannylta, haluaisiko hän lähettää hakemuksen palvellakseen kokoaikaisessa lähetystyössä. Hänen vastauksensa ilmensi järkytystä ja ällistystä.
Hän sanoi: ”Haluaisin mielelläni palvella lähetystyössä, mutta tiedät, missä olen ollut ja mitä olen tehnyt! Ajattelin, ettei minua kelpuutettaisi.”
Vastasin: ”Saatat olla oikeassa. Mikään ei kuitenkaan estä meitä tekemästä hakemusta. Jos sinua ei hyväksytä, ainakin tiedät, että olet ilmaissut vilpittömän halun palvella Herraa.” Hänen silmänsä alkoivat säteillä. Hän oli innoissaan tästä ajatuksesta. Hänestä mahdollisuus näytti pieneltä, mutta se oli tilaisuus, johon hän oli halukas tarttumaan.
Muutaman viikon kuluttua Dannyn ällistykseksi tapahtui toinen ihme. Hän sai kutsun palvella kokoaikaisessa lähetystyössä.
Muutama kuukausi sen jälkeen kun Danny oli saapunut lähetyskentälle, sain puhelun. Hänen lähetysjohtajansa sanoi vain: ”Mitä tässä nuoressa miehessä oikein on? Hän on uskomattomin lähetyssaarnaaja, mitä olen koskaan nähnyt!” Tämä lähetysjohtaja oli vastaanottanut nykyajan Alma nuoremman.
Kaksi vuotta myöhemmin Danny palasi kotiin palveltuaan kunniakkaasti Herraa koko sydämestään, väkevyydestään, mielestään ja voimastaan.
Kun hän oli antanut selonteon lähetystyöstään sakramenttikokouksessa, palasin kotiin ja kuulin pian koputuksen etuovelta. Siellä seisoi Danny kyyneleet silmissään. Hän kysyi: ”Voimmeko jutella hetken?” Menimme ulos samaisen kuistin portaalle.
Hän sanoi: ”Veli Nattress, uskotko, että olen todella saanut anteeksi?”
Nyt minäkin vuodatin kyyneliä. Edessäni seisoi Jeesuksen Kristuksen uskollinen opetuslapsi, joka oli antanut kaikkensa opettaakseen ja todistaakseen Vapahtajasta. Hän oli Vapahtajan sovituksen parantavan ja vahvistavan voiman ruumiillistuma.
Sanoin: ”Danny! Oletko katsonut peiliin? Oletko nähnyt silmäsi? Ne ovat täynnä valoa, ja sinä säteilet Herran Henkeä. Tietenkin olet saanut anteeksi! Sinä olet hämmästyttävä! Nyt sinun pitää siirtyä eteenpäin elämässäsi. Älä katso taaksepäin! Katso eteenpäin uskoa osoittaen kohti seuraavaa toimitusta.”
Dannyn ihme jatkuu tänäkin päivänä. Hän solmi avioliiton temppelissä, palasi opiskelemaan ja suoritti maisterin tutkinnon. Hän jatkaa Herran palvelemista kunniakkaasti ja arvokkaasti kirkon tehtävissään. Vielä tärkeämpää on, että hänestä on tullut uskomaton aviomies ja uskollinen isä. Hän on Jeesuksen Kristuksen omistautunut opetuslapsi.
Presidentti Russell M. Nelson on opettanut: ”Ilman [Vapahtajan] ääretöntä sovitusta koko ihmiskunta joutuisi peruuttamattomasti hukkaan.”1 Danny ei ollut hukassa Herralta, emmekä ole mekään. Hän seisoo ovella kohottaakseen meitä, vahvistaakseen meitä ja antaakseen meille anteeksi. Hän muistaa aina rakastaa meitä!
Uskomaton osoitus Vapahtajan rakkaudesta Jumalan lapsia kohtaan on tallennettu Mormonin kirjaan: ”Kun Jeesus oli näin puhunut, hän loi jälleen katseensa ympärilleen väkijoukkoon ja näki sen olevan kyynelissä ja katsovan herkeämättä häneen, ikään kuin pyytääkseen häntä viipymään vähän kauemmin heidän luonaan” (3. Nefi 17:5).
Vapahtaja oli jo viettänyt koko päivän palvellen ihmisiä. Hänellä oli silti lisää tehtävää – Hänen oli määrä käydä muiden lampaidensa luona, ja Hänen oli määrä mennä Isänsä luo.
Näistä velvoitteista huolimatta Hän havaitsi, että ihmiset halusivat Hänen viipyvän vähän kauemmin. Niinpä Vapahtajan sydämen ollessa täynnä myötätuntoa tapahtui yksi suurimmista ihmeistä maailman historiassa:
Hän jäi.
Hän siunasi heitä.
Hän palveli heidän lapsiaan yksitellen.
Hän rukoili heidän puolestaan. Hän itki heidän kanssaan.
Ja Hän paransi heidät. (Ks. 3. Nefi 17.)
Hänen lupauksensa on iankaikkinen: Hän parantaa meidät.
Niille, jotka ovat harhautuneet pois liittopolulta: tiedättehän, että aina on toivoa, aina on parantumista ja aina on tie takaisin.
Hänen iankaikkinen toivon sanomansa on parantavaa balsamia kaikille, jotka elävät levottomassa maailmassa. Vapahtaja sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä” (Joh. 14:6).
Veljet ja sisaret, muistakaamme etsiä Häntä, rakastaa Häntä ja muistaa Hänet aina.
Todistan, että Jumala elää ja että Hän rakastaa meitä. Todistan lisäksi, että Jeesus Kristus on maailman Vapahtaja ja Lunastaja. Hän on voimallinen parantaja. Tiedän, että Lunastajani elää! Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.