Neljännen päivän jälkeen

Vanhin W. Mark Bassett

seitsemänkymmenen koorumista

Kun kuljemme eteenpäin uskoen Jeesukseen Kristukseen, neljäs päivä tulee aina. Hän tulee aina avuksemme.

Kuten meille on tänä aamuna muistutettu, tänään on palmusunnuntai. Se juhlistaa Vapahtajan saapumista riemusaatossa Jerusalemiin ja sen pyhän viikon alkua, joka edelsi Hänen suurta sovitustyötään, johon sisältyvät Hänen kärsimyksensä, ristiinnaulitsemisensa ja ylösnousemuksensa.

Vähän ennen ennustettua saapumistaan kaupunkiin Jeesus Kristus oli täysin omistautunut palvelutehtävälleen, kun Hän sai rakkailta ystäviltään Marialta ja Martalta tiedon, että heidän veljensä Lasarus oli sairaana.¹

Vaikka Lasaruksen sairaus oli vakava, Herra ”viipyi vielä kaksi päivää siellä, missä silloin oli, mutta sanoi sitten opetuslapsilleen: ’Nyt lähdemme takaisin Juudeaan.’”² Ennen lähtöään matkalle ystäviensä kotiin Betaniaan ”Jeesus sanoi [opetuslapsilleen] suoraan: ’Lasarus on kuollut.’”³

Kun Jeesus tuli Betaniaan, Hän tapasi ensin Martan ja sitten Marian, jotka olivat kenties turhautuneita Hänen myöhäisestä saapumisestaan. Kumpikin tervehti Häntä sanoen: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.”⁴ Martta huudahti lisäksi: ”Hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää.”⁵

Nuo neljä päivää olivat merkittäviä Marialle ja Martalle. Joidenkin rabbiinisten koulukuntien mukaan uskottiin, että kuolleen henki pysyi ruumiissa kolme päivää, mikä antoi toivoa siitä, että elämä oli vielä mahdollista. Neljänteen päivään mennessä tuo toivo oli kuitenkin mennyt, ehkä siksi, että ruumis alkoi hajota ja ”haisi”.⁶

Maria ja Martta olivat epätoivon vallassa. ”Kun Jeesus näki itkevän Marian – –, syvä liikutus valtasi hänet,

ja hän kysyi: ’Missä hänen hautansa on?’ ’Herra, tule katsomaan’, he vastasivat.”⁷

Juuri tuona hetkenä näemme yhden suurista ihmeistä Vapahtajan palvelutyön aikana kuolevaisuudessa. Ensin Herra sanoi: ”Ottakaa kivi pois.”⁸ Sitten kiitettyään Isäänsä ”Jeesus huusi kovalla äänellä: ’Lasarus, tule ulos!’

Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: ’Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.’”⁹

Marian ja Martan tavoin meillä on mahdollisuus kokea kuolevaisuuden kaikki puolet, myös murhetta¹⁰ ja heikkoutta¹¹. Jokainen meistä kokee syvää surua, joka seuraa jonkun rakkaamme menetystä. Matkaamme kuolevaisuudessa voi kuulua oma sairautemme tai läheisen ihmisen heikentävä sairaus, masennusta, ahdistusta tai muita mielenterveyden haasteita, taloudellisia vaikeuksia, petosta, syntiä. Ja toisinaan näihin liittyy toivottomuuden tunteita. Minä en ole poikkeus. Teidän laillanne olen kokenut lukemattomia haasteita, joita voi odottaa tässä elämässä. Minuun vetoaa tämä kertomus Vapahtajasta ja se, mitä se opettaa minulle suhteestamme Häneen.

Suurimpien huoliemme aikana me Marian ja Martan tavoin etsimme Vapahtajaa tai pyydämme Isältä Hänen jumalallista väliintuloaan. Kertomus Lasaruksesta opettaa meille periaatteita, joita voimme soveltaa omaan elämäämme, kun kohtaamme henkilökohtaisia haasteitamme.

Kun Vapahtaja saapui Betaniaan, kaikki olivat menettäneet toivonsa siitä, että Lasarus voisi pelastua – oli kulunut neljä päivää, ja hän oli poissa. Toisinaan omissa haasteissamme meistä saattaa tuntua, että Kristus tulee liian myöhään ja että toivoamme ja uskoamme koetellaan. Todistukseni on, että kun kuljemme eteenpäin uskoen Jeesukseen Kristukseen, neljäs päivä tulee aina. Hän tulee aina avuksemme tai herättää henkiin meidän toivomme. Hän on luvannut:

”Älköön sydämenne olko levoton.”¹²

”En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne.”¹³

Toisinaan voi tuntua siltä, että Hän tulee luoksemme vasta kuvaannollisena neljäntenä päivänä, kun kaikki toivo on jo mennyt. Mutta miksi niin myöhään? Presidentti Thomas S. Monson on opettanut: ”Taivaallinen Isä, joka antaa meille niin paljon iloittavaa, tietää myös, että me opimme ja kasvamme ja vahvistumme, kun kohtaamme koettelemuksia ja selviydymme niistä, kuten meidän täytyy.”¹⁴

Myös profeetta Joseph Smith kohtasi valtavan neljännen päivän kokemuksen. Muistatteko hänen hartaan pyyntönsä? ”Oi Jumala, missä olet, ja missä on maja, joka kätkee piilopaikkasi?”¹⁵ Kun luotamme Herraan, voimme odottaa samankaltaista vastausta: ”Poikani [tai tyttäreni], rauha olkoon sielullesi; vastoinkäymisesi ja ahdinkosi kestävät vain pienen hetken.”¹⁶

Vielä yksi viesti, jonka voimme oppia Lasarusta koskevasta kertomuksesta, on se, mikä oma osamme saattaisi olla pyytämässämme jumalallisessa väliintulossa. Kun Jeesus lähestyi hautaa, Hän sanoi ensin niille, jotka olivat siellä: ”Ottakaa kivi pois.”¹⁷ Eikö Vapahtaja olisi voinut voimallaan siirtää kiven ihmeellisesti ilman ponnistelua? Se olisi ollut vaikuttavaa nähdä ja unohtumaton kokemus, mutta Hän sanoi kuitenkin muille: ”Ottakaa kivi pois.”

Toiseksi, Herra ”huusi kovalla äänellä: ’Lasarus, tule ulos!’”¹⁸ Eikö olisi ollut vaikuttavampaa, jos Herra itse olisi asettanut Lasaruksen ihmeellisesti haudan suulle niin, että tämä olisi ollut välittömästi väkijoukon nähtävissä, kun kivi otettiin pois?

Kolmanneksi, kun Lasarus tuli ulos haudasta, hän oli ”jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: ’Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.’”¹⁹ Olen varma, että Herra olisi kyennyt panemaan Lasaruksen seisomaan haudan suulle jo siistinä ja helposti lähestyttävänä ja hautavaatteet olisivat olleet kauniisti taiteltuina.

Missä tarkoituksessa näitä näkökohtia tähdennetään? Kaikilla näillä kolmella asialla oli jotakin yhteistä – missään niistä ei tarvittu Kristuksen jumalallista voimaa. Sen, mihin Herran opetuslapset pystyivät, Hän neuvoi heitä tekemään. Opetuslapset kykenivät varmasti itse siirtämään kiven, Lasarus tultuaan herätetyksi kuolleista pystyi seisomaan ja tulemaan luolan suulle, ja ne, jotka rakastivat Lasarusta, pystyivät aivan varmasti auttamaan häntä riisumaan hautavaatteet.

Kuitenkin vain Kristuksella oli voima ja valtuus herättää Lasarus kuolleista. Minusta tuntuu, että Vapahtaja odottaa meidän tekevän kaiken, minkä me pystymme tekemään, ja Hän tekee sen, minkä vain Hän voi tehdä.²⁰

Tiedämme, että ”usko [Herraan Jeesukseen Kristukseen] on toiminnan periaate”²¹ ja että ”ihmeet eivät tuota uskoa, mutta vahva usko kehittyy kuuliaisuudesta Jeesuksen Kristuksen evankeliumia kohtaan. Toisin sanoen usko tulee vanhurskaudesta.”²² Kun pyrimme toimimaan vanhurskaasti solmimalla pyhiä liittoja ja pitämällä ne sekä toteuttamalla Kristuksen oppia elämässämme, niin meidän uskomme riittää kantamaan meidät neljänteen päivään ja lisäksi Herran avulla pystymme myös siirtämään tiellämme olevia kiviä, nousemaan epätoivosta ja päästämään irti kaikesta, mikä sitoo meitä. Vaikka Herra odottaa meidän tekevän kaiken, ”mikä on meidän vallassamme”²³, niin muistakaa, että Hän antaa tarvitsemaamme apua kaikissa näissä asioissa, kun turvaamme Häneen.

Kuinka voimme siirtää kiviä ja rakentaa Hänen kalliolleen?²⁴ Voimme tehdä sen noudattamalla profeettojen neuvoja.

Esimerkiksi viime lokakuussa presidentti Russell M. Nelson pyysi meitä ottamaan vastuun omasta todistuksestamme Vapahtajasta ja Hänen evankeliumistaan, tekemään työtä sen eteen ja vaalimaan sitä, ravitsemaan sitä totuudella ja välttämään sen saastuttamista epäuskoisten virheellisillä filosofioilla. Hän lupasi meille jokaiselle: ”Kun asetatte Jeesusta Kristusta koskevan todistuksenne jatkuvan vahvistamisen tärkeimmälle sijalle elämässänne, katsokaa, kuinka elämässänne tapahtuu ihmeitä.”²⁵

Me pystymme tähän!

Kuinka voimme kuvaannollisesti nousta ja tulla ulos haudasta? Me voimme iloiten tehdä parannusta ja päättää noudattaa käskyjä. Herra on sanonut: ”Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.”²⁶ Me voimme pyrkiä tekemään parannusta päivittäin ja kulkea iloisesti eteenpäin niin että sydämemme on aulis ja täynnä rakkautta Herraa kohtaan.

Me pystymme tähän!

Kuinka voimme Herran avulla päästää irti kaikesta, mikä sitoo meitä? Me voimme tietoisesti sitoa itsemme ennen kaikkea taivaalliseen Isäämme ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen liittojen avulla. Vanhin D. Todd Christofferson on opettanut: ”Mikä on [meidän] moraalisen ja hengellisen [voimamme] lähde ja kuinka me saamme tätä voimaa? Lähde on Jumala. Me saamme tätä voimaa Hänen kanssaan tekemistämme liitoista. – – Näissä pyhissä sopimuksissa Jumala sitoutuu tukemaan meitä sekä pyhittämään ja korottamaan meidät, ja me puolestamme sitoudumme palvelemaan Häntä ja pitämään Hänen käskynsä.”²⁷ Me voimme solmia pyhiä liittoja ja pitää ne.

Me pystymme tähän!

”Ottakaa kivi pois.” ”Tule ulos.” ”Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.”

Neuvot, käskyt ja liitot. Me pystymme tähän!

Vanhin Jeffrey R. Holland on luvannut: ”Jotkin siunaukset tulevat pian, jotkin tulevat myöhemmin, jotkin tulevat vasta taivaassa – mutta niille, jotka omaksuvat Jeesuksen Kristuksen evankeliumin, ne tulevat.”²⁸

Lopuksi: ”Ja nyt, olkaa rohkealla mielellä älkääkä pelätkö, sillä minä, Herra, olen teidän kanssanne ja seison teidän rinnallanne.”²⁹

Tämä on minun todistukseni Hänen pyhässä nimessään, joka tulee aina, nimittäin Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.